samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Suomi on Euroalueen turvasatama

  • Saksan 1-vuotinen obligaatio
    Saksan 1-vuotinen obligaatio

K: Miksi ihmeessä Sveitsille tai Saksalle pitää maksaa (negatiivisen kuponkikoron kautta) siitä että ne antavat ”saman” rahan takaisin sinulle myöhemmin? Miksi Suomen valtion velkapaperin korko ei kata edes inflaatiota?

V: Et ehkä saa samaa rahaa takaisin kahden vuoden päästä. Näiden kolmen maan kohdalla saat lähes varmasti kuitenkin jotain jonka arvo säilyy vakaana, ellei peräti kasva revalvaation kautta.

Pankkitilin korko+pääoma luo harhaisen käsityksen miten velkakirjasijoitus toimii. Tosiasiassa pankkitilili on pankin itsensä ja kansallisen talletussuojarahaston esim. ensimmäisen 100,000 € osalta takaama (halpakorkoinen) riskilaina pankille, jolla on yksi sijoittaja, eli tallettaja itse. Jos nuo "riskilainat" eli talletukset poistuvat pankin taseesta, pankin pitää joko myydä omaisuutta (josta seuraa luottolama) tai lisätä pääomia vaikkapa Eurotukipaketin tai osakeannin kautta. Tästä on pitkälti kysymys Espanjan pankkikriisissä ja Euroryhmän viimeviikkoisessa korjausehdotuksessa – julkisella rahalla korvataan yksityiset kadonneet talletukset.

Julkisesti kaupankäynnin kohteena oleva velkakirja säilöö nykyhetken ostovoimaa ja palauttaa sitä tulevaisuudessa takaisin sijoittajalle. Yield (jälkimarkkinakorko) tai kuponkikorko ei ole sama kuin velkakirjan tuotto, johon kuuluu myös arvonnousu ja -lasku. Kun korot putoavat, velkakirjan arvo nousee. Vuonna 2011 USA:n 10 vuoden T-Bondit tuottivat 16% vaikka korkomaksun määrä oli olematon. Koska korko tippui tippumistaan, velkakirjan arvo nousi. Valtion negatiivinen korko voi mennä vielä negatiivisemmaksi, jolloin vähemmän negatiivisen koron velkakirjat saavat arvonnousua eli tuottavat enemmän, jos ne myydään jälkimarkkinoille tai kohonnutta markkina-arvoa vastaan niitä panttina käyttäen saadaan keskuspankkirahaa entistä enemmän.

EKP:n ja muiden keskuspankkien vakuusvaatimukset selittävät miksi velkakirjat eivät ole tasa-arvoisia: AAA-reitatut velkakirjat voidaan jättää keskuspankkien repo-operaatioiden vakuudeksi pienellä turvabufferilla (haircut), kun taas roskalainoja ei voi ilman ELA-hätärahoituksen käyttöä kansallisen keskuspankin riskillä jättää pantiksi lainkaan. Huonontuva reittaus vaatii kasvavan määrän turvabufferia. Pankki joka haluaa halpaa keskuspankkirahaa, vaikkapa LTRO- tai peruslikviditeettioperaatioiden kautta, haluaa omistaa hyvälaatuista vakuuskelpoista likviditeettibufferia. Tämä ajaa hyvälaatuisen velkakirjan yieldin alas. Huonolaatuista paperia kukaan ei edes halua, paitsi oman maan pankit ja spekulantit.

Mikäli kansallisvaltiolla on oma keskuspankki, se voi jopa ostaa nämä velkapaperit omaan taseeseensa, ja edes repo-operaatioita ei tarvita. Näin voi toimia vaikka Ruotsi, Tanska tai USA. Tämä itsessään pienentää velkapapereiden konkurssiriskiä. Perverssisti reittaajat kun ovat kiinnostuneita lähinnä siitä saavatko velkakirjasijoittajat pääoman täysimääräisenä takaisin vai eivät. Onko pääoma mahdollisesti menettänyt reaaliarvonsa setelirahoituksen myötä ei kiinnosta juurikaan reittaajia. Euroalueella setelirahoituspelastus ei toimi, koska kansalliset keskuspankit ovat kastroituja – niillä ei ole rahan luontioikeutta.

Tulevat Solvenssi II-säädökset myös ohjaavat vakuutusyhtiöitä sijoittamaan hyvälaatuisiin papereihin, koska niitä voidaan myydä jälkimarkkinoilla riskisijoituksia tehokkaammin. Korkeasti reitatut paperit vaativat pienen bufferin ja senkin voi myydä pienillä transaktiokuluilla pois koska ostajia löytyy aina. Toisin on Italian ja Espanjan velkakirjojen kohdalla – jälkimarkkinakysyntä on heikkoa.

Reittaajat ovat siis oikeasti jonkinlaisia eurokriisin pahiksia. Jos ne kohtelisivat Eurooppaa kuten Japania ja USA:ta (eli yli 200% tai edes 100% velan suhde bruttakansantuotteeseen mahdollistaisi yhä vahvan luottoluokituksen), pajatso pyörisi niinkuin ennenkin. He ovat kuitenkin ottaneet sen näkökulman että Eurossa ei ole setelirahoituksen takalautaa, koska EKP ei printtaa pelastaakseen jäsenmaita. Kuten nähtiin Kreikan kohdalla, euromaiden velan uudelleenjärjestelyriski on huomattavasti suurempi kuin ei-Euromaiden kohdalla. Näin reittaajat rankaisevat ehkä liiankin tylysti euromaita eurojärjestelmän keskuspankkirahan valuviasta, johan maat ovat itse syyttömiä. Euromaat eivät voi puolustautua setelirahoituksella, koska EKP:lla on rahanpainomonopoli. Sveitsin keskuspankki painaa rahaa minkä ehtii pitääkseen 1,20 vahvistumisrajan pystyssä euroa vastaan. Siksi sijoittajat saavat varmasti täysimääräisesti Sveitsin frangeja velkakirjojen erääntyessä. Myös tämä houkuttelee sijoittamaan Sveitsiin, joka onkin nyt sijoittajien mielestä eräänlainen Euromaa, joka ei voi mennä velkajärjestelyyn.

Suomalaista sijoittajaa voi nyt harmittaa että vaikkapa Suomen velkakirjoista ei saa edes inflaatiosuojan verran korkoa (mutta voi siis saada tuottoa, jos markkina-arvo nousee!). Euroopan valuuttajärjestelmä toimii kun osallistujamaat ovat ainakin sijoittajien mielestä hyvä- ja tasalaatuisia. Kun näin ei olekaan, homma lähtee reisille. Mikäli suuri osa Euromaista joutuu roskalainaluokkaan, Euro voi hajota koska yhden euron tulevaisuuden arvo on täysin erilainen eri euromaissa. Vaikka näin kävisi, Suomen eurot ovat turvallisia euroja.

Näin ei ole kriisimaissa, sillä jos euro hajoaa esim. Kreikan osalta, paineistunut devalvaatio pääsee purkautumaan. Käänteisesti revalvaatio voisi purkautua muita euromaita kohtaan Saksassa ja hiukan oletettavasti myös Suomessa. Myös valuuttansa yksipuoleisesti ja agressiivisesti Euroon sitonut Sveitsi kokisi revalvaation. Revalvaatiossa purkautuva arvon nousu on vuositason korkomuutoksena todenäköisyyspainotettunakin yli vaikkapa Espanjan korkotuoton. Tilanne on sama kuin 1990-luvun alussa, jolloin Euroopan toisiinsa kiinnitetyt valuuttakurssit repesivät ja siirryttiin järkevästi kelluviin valuuttoihin. Euro on itsenäisten Euromaiden välinen kiinteä valuuttakurssijärjestelmä, mutta valuuttaputken sijaan vaihtokurssi on 1 euro=1 euro kaikkien euromaiden välillä. Kuten 1990-luvun alussa, tämäkään kiinteä valuuttakurssi ei ole välttämättä ikuinen. Roskalainaluokkaan romahtaneiden maiden eurot etsivät turvasatamaa.

Suomi on myös turvasatama - suomalainen euro on turvallinen euro jopa euron hajoamistilanteessa. Mikäli riskinsietokyky on aivan minimaalinen, Saksa ja Sveitsi ovat toki vieläkin turvallisempia satamia - negatiivisella kuponkikorolla. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän AnteroTossavainen kuva
Antero Tossavainen

Miten saisit tuon "iskostettua" päättäjillemme.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Demokratiaan kuuluu julkinen keskustelu. Minua on hiukan vaivannut että vaihtoehtoja ei esitetä, ja mielestäni se johtuu ainakin joskus siitä että päättäjilläkään ei ole tarpeeksi tietoa vaikeista rahoitusteknisistä asioista.

Ajattelinkin että koitan omalta pieneltä osaltani avata käsitteitä jotka itse luulen ymmärtäväni (tosin sekin ymmärräys koko ajan osoittautuu vajaavaikseksi). Onhan tämä aivan outo maailma jos korot voivat olla negatiiivisia ja suomalaiseen asuntolainaajaankin luotetaan niin paljon että annetaan rahaa vuosikymmeniksi alle inflaation.

Päättäjämme ovat varmasti ihmeissään siinä missä me muutkin. Ei se sen kummallisempaa ole, ei tätä nykymaailmaa voi kukaan täysin ymmärtää.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Samaa mieltä. (Pyysit vilkaisemaan) =)

Koska euroalueella kreikkalaisen euro on yhtä arvokas kuin saksalaisen euro niin erot näkyvät velkakirjamarkkinoilla (ja jonkin verran luottoriskijohdannaismarkkinoilla, silloin kun velkakirjamarkkinoita peukaloidaan huolella).

Bondimarkkinat ovat jo tehneet selkeät erot eri maiden välillä ja kohtelevat euromaita ihan kuin niillä olisi jo omat valuutat.

Suomen valtion velkakirjoihin aikanaan sijoittaneet tuskin ovat kuitenkaan murheissaan siitä, että bondien arvo on noussut. Tosin kesäkuussa on alkanut näkyä yhteisvastuullistamisarvelut.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitoksia. Olisi kurjaa jos Suomi ottaisi euroalueen keskimääräisen velkakirjan koron omaksi korokseen solidaarisuussyistä kun Tanska samaan aikaan siirtyisi negatiivisiin korkoihin lyhyessä päässä.

Tämä skenaario on täysin mahdollinen, ikävä kyllä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Olen tässä seurannut huhtikuusta alkanutta eritoten Espanjan korkojen flättiintymistä, jonkin verran tätä ollut Italiallakin. Tosin nyt ihan viime päivinä heilunnat esimerkiksi Espanjan 2-vuotisissa bondeissa voi olla kymmeniä korkopisteitä päivässä - suuntaan ja toiseen, riippuen päivän trendistä. Tämän vuoksi ihan viimeisimmistä kuvioista on vaikea ottaa selvää.

Lyhyen pään hurja koronnousutrendi kielii kyllä siitä, että Italia on tuota pikaa mukana tukiohjelmissa, eritoten jos nyt Espanjan kanssa toteutetaan vastikkeettomat tuet. Lisäksi nämä vanhat tukimaat jo ovat lähteneet vaatimaan tasapuolisuutta. Sen vuoksi katson nyt osakekannan haltuunottamisen olevan välttämätöntä, muutoin EVM on imetty tyhjäksi jo tämän vuoden puolella.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Korkojen liikkeitä ei pidä liikaa pelätä. Niissä on markkinainformaatiota sisällä, vaikka tietysti vaikkapa reittausten epäreilu tiputtelu pakottaa tietyt sijoittajat luopumaan velkakirjoista, jolloin kysyntä tippuu ja korko nousee. Sivusin tätä reittaajien tuhoisaa toimintaa blogissa ylhäällä.

Euroalueen toimin on mielestäni melko turha alkaa ainakaan jälkimarkkinaostoilla manipuloimaan markkinakorkoja. Tulivoimaa on EVM:ssä vähän, SMP:n käyttö on (onneksi) lopetettu ja pankkien taseessa on vähän tilaa ostaa lisää riskivaltioiden obligaatioita. Yleensäkin armeliaita sylejä on velkakirjapuolella vähän, mikä ei ole hyvä eikä huono asia. Sijoittajat haluavat säilytää rahansa arvon ja ostovoiman tulevaisuudessa ja jvk on väline tähän. Ei siinä ole mitään sen kummallisempaa.

Rakenteellisia muutoksia tarvittaisiin, eli vajeita ja velkaantumiskehitystä on pakko saada kuriin. Tämän on jokaisen maan oma asia, vaikka minulla onkin sympatiaa kun vertaan vaikkapa Espanjaa Iso-Britanniaan. Jälkimmäinen voi painaa puntia, joka tuo "epäreilun kilpailuedun".

Kiintoisa kokeilu olisi pakottaa vaikkapa Espanja nostamaan $10 miljardia 5 vuoden velkaa taaloissa. Tämä voisi mennä hyvinkin kaupaksi sijoittajille, sillä dollareiden käyttö poistaisi uudelleenmäärittelyriskin (Euroista Pesetaan). Veikkaisin että tämän lainan korko olisi huomattavasti alle vastaavan eurovelan koron. Euroalueen ulkoisen valuutan käyttö osoittaisi myös yhteisvastuussa olevan ajatteluvirheen - ajatellaan että euron käyttö lainan lasku- ja maksuvaluuttana jotenkin velvottaisi muita Euromaita olemaan mukana takaisinmaksun takaajina.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tuo olisi melkoinen riski Espanjalle. Valuuttalainat ovat aina monen hetken miettimisen arvoista. Mutta siitä syystä eurolainat ovatkin herkässä: jokainen maa nostaa euromääräisiä lainoja kuin valuuttalainoja. Siitä syystä ne luokittajatkin näihin reagoivat, kun sitä viimeistä lainaajaa ei ole.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hyvä pointti, Euro käyttäytyy kuin vieras valuutta Euroalueen maille. Kun Ruotsi laskee liikkeelle kruunumääräistä velkaa, Ruotsin keskuspankki on valmis ottamaan kopin jokaikisestä kruunusta tarvittaessa. Euroalueella kukaan ei tule ottamaan koppia.

Tavallaan tämä "Euro on ulkomaan valuutta"-viritys voisi olla hyvä asia - alkuperäisessä Maastrichitissä tämä velkakuoleman laakson uhka olisi pitänyt olla riittävä peloite ryhdistäytyä ja ottaa käyttöön rakenteelliset muutokset ja budjettikuri. Käytännössä juuri mitään ei ole tehty, on vain nojattu yhä enemmän taaksepäin ja toivottu että kyllä sieltä jotkut EKP:n tai EVM:n kädet ottavat hellän kopin.

Mielestäni Euron ongelma on epäoikeudenmukaisuus. Mikäli rakennettaisin turvaverkko, jossa rahaa jaettaisiin nuppiluvun suhteessa, tai mikä parempi, EKP:n pääoma-avaimen suhteessa (väkiluku+BKT), setelirahoituksen inflatoorinen vaikutus hyväksyttäisiin ja Eurooppalainen veljesrakkauskin voisi herätä haudasta.

Nollasummapeli, jossa yhdelle annetut tukieurot ovat toiselta pois, ei ainakaan toimi, ja katkeroittaa koko Euroalueen. Samalla myös EU:n vapaakauppa-alue ja ihmisten liikkuvuus on vaarassa, kun Euron ongelmat koetaan olevan yksi yhteen myös EU:n ongelmia.

EKP:n LTROt taas ovat menneet läpi ilman suurta kritiikkiä, vaikka hyödyt niistä ovat jakautuneet lähinnä huonokuntoisia pankkeja omistaville valtioille. Taidan kirjoittaa tästä blogin.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden vinkkelistä en olekaan LTRO:ita muistaakseni nähnyt kunnolla kritiikkiä. Tilausta siis olisi.

Olen itse keskittynyt vain tähän talouspuoleen. Tässä pari LTRO-aiheista kirjoitusta. Toinen ennen 2. purskeen ulostuloa, sekä sitten keväämmällä riskianalyysiä.

Jokainen voi tietysti tarkistaa nykytilanteesta, miten olen aikanani näitä kritisoinut. Ei siis mikään ihme, että Espanja ja Italia haluavat velkapapereiden imurointia jälkimarkkinoilta. ;) Voisin siitä kirjoittaa sitten omasta puolestani, vai meneekö aiheet mielestäsi ristiin oman blogisi kanssa?

Tässä kuitenkin ne pari kritisoivaa kirjoitusta:

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98958-t...

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101788-...

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kirjoita ihmeessä mitä haluat, varmasti sinulla on oma fiksu kulmasi näihin asioihin. Ole toki kriittinen, sitäkin tarvitaan. Keskuspankkipolitiikkaan Suomella on tosin realistisesti EKP:n pääoma-avaimen mukainen 1,8% painoarvomme, joten kritiikki sitten pitäisi kohdistaa EKP:hen, ei niinkään Suomeen, jos reiluja halutaan olla.

Minua ei oikeastaan kiinnosta olla kriittinen, kriittisiä ihmisiä on koko Suomi ja maailma pullollaan.

Haluan olla päämäärähakuinen. Tarvitaan yksinkertaisesti päämäärä joka on oikeudenmukainen Suomelle ja taloudellisesti ainakin neutraali ja mieluummin parempi verrattuna Parhaimpaan Realistiseen Vaihtoehtoon. Tämä PRV (englanniksi BATNA, Best Alternative To Negotiated Agreement) on neuvotteluiden peruskauraa. Jokaisella neuvottelutiimillä pitää olla takataskussa ainakin yksi, mieluiten useita realistisia vaihtoehtoja, joita voi tarvittaessa ottaa käyttöön ja minimissään käyttää neuvotteluissa keskustelun pohjana ja (piilotettuna) varoituksena omista rajoista.

Kuten blogin kuvauksessani sanon kuvani alla, tarkoituksenani on alkaa myös hahmottelemaan näitä PRV-tiloja. Periaatteessa tämä on hallituksemme ja eduskuntamme hommaa, mutta on mukava olla ainakin hiukan avuksi yksityishenkilönä. Minua rasittaa se että vaikka minulla on keskustelukumppaneita lähes kaikissa puolueista, järkyttävä määrä energiaa käytetään "poliittisten vastustajien" sanomisten suhteen saivarteluun, sekä oppositiossa että hallituspuolueissa. Tuokin energia pitäisi ohjata yhteiseen PRV:hen. Se on pääsyy miksi olen itse pitäytynyt sitoutumattomana, elämä on liian lyhyt jos pitää ajatella jonkun "oman puolueen" agendan kautta joka asiaa.

LTRO:sta sanoisin että kun se tehtiin joulukuussa 2011 ja helmikuussa 2012, hyväksyin sen lähes ainoana tapana tuhota deflaatiokierre ja alkava luottolama. Mario Draghia vastassa on monetarisesti erittäin agressiiviset keskuspankit Sveitsissä, USA:ssa, Iso-Britanniassa ja myös Ruotsissa. Se että mitä Draghi teki oli lähes välttämätöntä, ei poista velvollisuutta miettiä miten LTRO-tyyppinen monetaristinen vaikutus voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisesti.

Mielestäni EKP:n pääoma-avain-monetisaatio on juuri sellainen tapa. Kirjoitinkin jo 17.5.2012 Hesariin tästä lyhyesti vastineena Vesa Kanniaiselle, mutta eipä siihen kukaan reagoinut, niin voi kai tuon toistaa täälläkin.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Minäkin olin pitkään sitoutumaton. Kirjoittelin siis tavallaan neutraalista vinkkelistä. Tiedän, että kelluvan valuutan vaihtoehtoa ei haluta edes ajatella, joten mitä voi tehdä? Tästä on meidänkin historiassa hyviä kokemuksia, joten minusta se on ainoa "järkevä päämäärä". Tuon tehtyjen päätösten "ajattelemattomia sivuvaikutuksia" esille. Esimerkkejä on useita: mitä nyt shorttikiellolla saa muuta aikaan kuin häiriöitä hinnoitteluun ja ajettua osat toimijat pois markkinoilta, suojaustoimet vastapositioiden hakuna haihtuvat monelta, joten "terveellä tavalla" longipuolen porukoitakin häädetään ulos? Tai mitä seuraa, jos ruvetaan jälkikäteen ruuvaamaan lainaehtoja, ja sitten seuraavassa käänteessä huudetaan pää punaisena, jotta säänöjä pitää noudattaa? Tämä Kreikan velkasaneeraus ja sitten kansan valinnan ohitse ajanut kreikkalaisedustaja menee allekirjoittamaan säästösopimukset.

Se oli tämä Puheenvuoron porukka, jota oikeasti tuntui häiritsevän hemmetisti "persumaiset mielipiteet". Heistä tuntui ahdistavalta ajatella, että joku voi olla tätä mieltä eurokriisin hoidosta, eikä muka lukeudu niihin euroänkyröihin. :) Tein siis heille vain rauhoittavan palveluksen. Saavat nyt ad hominoida kaikella oikeudella.

Minua kiinnostaa edelleen samalla tavalla päämäärä. Toisaalta porukka tuo sitä näkyvyyttä, mutta kieltämättä minuakin on ahdistanut nämä välikysymykset. Vaikuttaa siltä, ettei ihan riittävästi ole edustajilla informaatiota ja pohdintakykyä näissä asioissa - siis ihan puolueesta riippumatta. Jaan silti kyllä tunnustusta eri puolueen jäsenille. Ei jokainen muun puolueen jäsen voi järjestäin olla väärässä ja oma tiimi poikkeuksetta oikeassa.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Suomikin liittyi "club neg":iin -- kahden vuoden obligaatiokorko meni negatiiviseksi! It pays to be core.

http://www.ifre.com/finland-joins-the-negative-clu...

Toimituksen poiminnat