Neuvottelusuosituksia ERVV:n ja EVM:n suhteen

Vakuusvaatimus on Suomen
neuvotteluvalttikortti – pidetään siitä kiinni

Olen ensimmäisestä Kreikka-vakuusehdotuksesta lähtien puolustanut
voimakkaasti nykyisen hallituksen ja varsinkin Jutta
Urpilaisen ’takauksia vakuuksia vastaan’-periaatetta. Myös oppositio, kuten
Perussuomalaiset kannattavat vakuusperiaatetta, vaikkakin ovat
kriittisiä riittämättömästä toteutuksesta. Laaja kansallinen tuki
on mielestäni hyvä asia – kyseessä on oikeudenmukainen ja Suomen kansallisen
edun mukainen periaate jonka toistaminen Espanjan tukipyynnön yhteydessä
mielestäni mahdollisti Suomellekin negatiivisen korkotason.

Vakuusperiaate on myös arvokas suoja Euroryhmän haastavissa
yhteisvelkaneuvotteluissa. Sitä tarvitaan holtittomasti rakennetun ERVV:n
yhteydessä. Paremmin toimivan EVM:n kanssa joudumme hyvin todennäköisesti pärjäämään
ilman.

ERVV – Suomi (yli)takaa
ERVV:n vastuita ja saa tämän vuoksi vakuuksia

ERVV on luxemburgilainen osakeyhtiö. Se kerää rahaa markkinoilta myymällä
velkakirjoja sijoittajille, joihin se liittää valtiontakuut ei-väistyviltä
takaajilta (Saksa, Luxemburg, Suomi, Ranska jne). Se lainaa kahdenvälisesti
rahat väistyviksi takaajiksi kutsutuille Euromaille (Kreikka, Irlanti,
Portugali sekä mahdollisesti Kypros ja Espanja). Alun perin sen piti kerätä turvarahasto ja myös
vaatia varainhoitokustannuksiensa päälle korkona selkeä turvamarginaali.
Turvamarginaali olisi voittoa, mikäli ERVV:n velalliset maksavat täysimääräisesti
velkansa. Epäilen.

Vuoden 2011 syksyn kivulias ERVV:n uudistus vesitti suureksi osaksi
nämä periaatteet ja nosti ei-väistyvien takaajien takausosuudet 120%:sta
pääomasta 165%:iin pääomasta ja koroista. Väistyvä takaaja-periaate houkuttelee
ERVV:n takaajasta sen velalliseksi. Velallinen saa ERVV:n kautta alle
markkinakoron rahaa ja sen ei tarvitse jatkossa taata muiden Euromaiden
ERVV-lainoja. Väistyvä takaaja-periaate sekä ei-väistyvien takaajien 165%
ristitakausriski ilman omaa pääomaa tekee ERVV:stä valuvikaisen, joten en ole
sen kannattaja. En usko että yksikään takaajapuolen Euromaa pitää ERVV:stä.

EVM:llä on
etuoikeus saataviin ja oma pääoma – siksi sen velalliset eivät anna vakuuksia
Suomelle

EVM, jonka piti ottaa vastaan kaikki ERVV:n vastuut vuonna 2013, on
terveempi rakenne. Siinä on 80 miljardin € oma pääoma, jonka vähimmäistaso 15% kokonaislainakapasiteetista asettaa katon lisäpääomalle. Kun koko oma pääoma on maksettu, EVM:llä on oikeus maksimissaan aktivoida loput 85%
eli 420 miljardin € verran vaadittaessa maksettavaa pääomaa (käytännössä valtiontakauksia)
kaikilta 17 Euromailta (EVM:ssä ei ole väistyviä takaajia). Suomi maksaa oman
pääomansa eli 1,44 € miljardia yhdessä erässä vastineena Kreikan ERVV-lainojen
takauksista myönnettyä sulkutiliä muistuttavaa vakuutta
. Olemme jo siis
”maksaneet” oikeudesta saada jatkossakin vakuuksia aina kun ERVV:n takauksia
aktivoidaan Suomen osalta. Muilla Euromailla tätä oikeutta ei ole, ja
olettaisin että mikäli esim. Hollanti tai Itävalta sen haluavat, myös he joutuvat
maksamaan EVM:n oman pääoman yhdessä erässä.

Kannatan EVM:ää sen alkuperäisessä tarkoituksessa eli Euroalueen ainoana
hätärahastona, jossa on kaikkien EU-maiden (EU-27) Euroopan Investointipankin (EIB) kaltainen toimiva ja
vastuullinen rakenne. Siinä ei ole myöskään ERVV:n monituisia huonoja puolia.

Pidän siitä että EVM:ssä on IMF:n (josta myös pidän) jälkeinen etuoikeus
velkajärjestelytilanteessa. Minulla on kuitenkin sympatiaa mm. Osmo
Soininvaaran huomiolle
, että etuoikeutetun
velkojan asema vähentää kriisilainaajamaan muiden sijoittajien velkakirjojen
arvoa (ja lisää niiden jälkimarkkinakorkoa), koska heidän konkurssialaskirjausriskinsä
kasvaa. Julkinen EVM-raha ottaa velkasaneerauspesältä etuoikeutusosansa ja
jokainen uusi yhteisvelkaeuro pudottaa yksityisen velan arvoa. Jos tarkoitus on
siis pienentää kriisimaan korkotasoa EVM:llä, sen rakenne ei ole siihen
soveltuva.

Mitä enemmän kriisimaan rahoitus tulee yhteisvastuullisista lähteistä
(EVM, ERVV, EKP, bilateraalit), sitä enemmän maa vieraantuu
joukkovelkakirjamarkkinoiden markkinahinnoittelusta ja ajautuu
yhteisvelkariippuvaiseksi hoidokiksi. En pidä näistä yhteisvelan kriisimaille
aiheuttamista markkinamanipulaatio- ja huumeriippuvuusvaikutuksista.

Neuvottelusuositukseni
EVM:n, ERVV:n ja pankkitukiunionin suhteen

Vuoden 2010 alkuperäinen suunnitelma käyttää ERVV:tä siltarahastona
EVM:ään on iso sinko (big bazooka)-huutelijoiden vuoksi harmittavasti romutettu. ERVV
jää EVM:n rinnalle ja erääntyy vasta kun sen kautta myönnetyt lainat ja niiden
korot ovat maksettu tai ne joutuvat velkajärjestelyyn. ERVV:n riskit siis eivät
siirry EVM:lle kuten oli tavoitteena. Tämä on valitettavaa.

Olen täysin samaa mieltä kuin Suomen hallitus siitä että EVM:n
jälkimarkkinaoperaatiot ovat turhia ja vain tuhlaavat vähäistä hätärahoituskapasiteettia.
En kuitenkaan pidä niitä erityisen vaarallisina, paitsi jos niitä käyttäen
EKP:n tai kriisipankkien riskisijoituksia ostetaan EVM:ään. Mielestäni tällä
periaatteella kannattaa kuitenkin tarvittaessa käydä kauppaa.

Neuvottelusuositukseni Suomen Euroneuvottelutiimille EVM:n ja ERVV:n suhteen
on:

  1) EVM perustetaan ja siitä tehdään pääasiallinen
yhteisvelkamekanismi valtionvelalle (mutta ei pankkituelle)

  2) Väläytetään Suomen hyväksyntää EVM:n jälkimarkkinaostojen
sallimiselle

mikäli,

  3) EKP tutkii mahdollisuutta pääomittaa
jäsenkeskuspankkeja esittämäni Suomelle reilun setelirahoituksen
 kautta esim.
1000 miljardilla €, josta Suomi saa 18 miljardia €
. Keskuspankit ovat
velvoitettuja pääomittamaan pankkejaan omalla riskillään.
Mikäli rahaa ei
tarvita pääomitukseen, kuten Suomessa, valtion pitää lyhentää loppusummalla
valtionvelkaansa. Tämä ehdotus tuo pöytään oikeudenmukaisen EKP:n pääoma-avaimen käytön tukien
jaossa
, joka korvaisi nykyperiaatteen joka kohdistaa tuet vain kriisimaille

  4) ERVV:n vastuut siirretään EVM:n alle heti kun siltä
vapautuu kapasiteettia, jotta ERVV voitaisiin lopettaa mahdollisimman nopeasti
(ja Suomen epätäydelliset vakuudet voidaan tarvittaessa purkaa)

  5) Pankkituen ylikansallistamishankkeissa otetaan
aikalisä ja pankkitukea voi antaa vain kansallisesti.
Maat joilla on
pelastettavan pankin suhteen merkittäviä vastuita tai riskejä voivat vapaasti
osallistua ylikansalliseen tukeen, kuten tapahtui Dexian yhteydessä. (Uusi Euro-17 pankkivalvoja voidaan kaikin
mokomin perustaa jo olemassa olevan EBA:n (EU-27) rinnalle)

Mielestäni EVM:n etuoikeusasema on arvokas turva Suomelle. Koska se myös
vääristää kriisimaiden rahoitusta, on mahdollista että erityisen arvokasta
neuvottelumyönnytystä vastaan siitä voitaisiin luopua, ainakin osittain. Palaan
tähän aiheeseen myöhemmin.

Heikompi euro
on Euroalueen (paitsi Saksan) ja Suomen etu

En suosittele yllä olevia toimenpiteitä vain siksi, että Suomen
vastuuriski rajoittuisi, vaan myös koska markkinat reagoivat yhteisvastuun
lisääntymiseen euron vahvistumisella
 ja Suomen lainakoron nousulla.
Alkuperäisiä sopimuksia kunnioittava tiukka, joidenkin mielestä säälimätön, linja
taas heikentää euroa ja pienentää Suomen valtion lainakorkoa.

Euroalueen velkakriisin pelastus voi löytyä euron heikkenemisestä. Ehkä
hieman yllättävästi yhteisvelkaantumiskehityksen jäädyttäminen ja tiukka linja
vakuus- ja pankkitukikysymyksissä auttaa myös euron terveessä alamäessä. EKP:n laajempi käyttö myös heikentää euroa verrattuna EVM:n ja ERVV:n käyttöön.

Ensimmäisen kerran euroaikana heikko Euro on ajanut myös Ruotsin
kruunun vahvaksi
, antaen Suomelle selkeän
kilpailuedun. Mikäli euro heikkenee lisää, Suomen toipuminen tapahtuu myös suhteessa
Ruotsin nopeammin, kääntäen vuoden 2009 roolit päälaelleen.

Tästä pääsen tärkeimpään neuvottelusuositukseeni:

  6) Valitaan aina
neuvotteluratkaisu, jonka voidaan olettaa heikentävän varsinkin Etelä-Euroopan
maille liian vahvaa euroa koska myös Suomi hyötyy tästä kehityksestä.
Huom!
Tämä neuvottelusuositus on Saksan intressejä vastaan.

 

——————————————————————————————————————— 

Liite: Vakuutan takaavani, jos
takuutat vakuuteni – mikä on vakuuden ja takauksen ero?

Myönnän että minulta menee itsekin joskus sekaisin vakuus ja takaus
nopeita vastauksia kirjoittaessani. Sopimusoikeuden perusteiden ymmärtäminen on
eurokriisissä taatusti välttämätöntä jos haluaa vakuuttaa kansan ja/tai
sijoittajat. Takaus
on vakuuden alalaji.

(Juridinen osuus tekstistä on lainattu suoraan ja epäsuorasti
retrotrendikkäästi nimetystä Tarkasta Markasta).

Vakuus –
vahingonvara

Vakuudella tarkoitetaan sopimuksen tai lainkohdan perusteella
määräytyvää vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettavaa panttia tai takausta. Pantti
on etukäteen määritelty arvoesine tai omaisuus, jonka omistusoikeus siirtyy
lainaajalle osittain tai kokonaan sopimuksessa määritellyn vahingon
perusteella.

Pankit ja rahoitusyhtiöt haluavat yleensä kaikille lainoille vakuuden
tai henkilötakauksen. Luoton vakuutena käytetään yleensä asuntoa. Pankit
hyväksyvät oman asunnon vakuusarvoksi yleensä enintään 75 % asunnon käyvästä
arvosta. Velan vakuutena käytettävään kiinteistöön perustetaan kiinnitys. Kun
kiinteistöön on perustettu kiinnitys, kiinnityksen hakija saa panttikirjan,
jonka avulla kiinteistöä voidaan käyttää velan vakuutena.

Muuta vakuudeksi soveltuvaa omaisuutta ovat pankkitalletukset,
pörssiosakkeet, sijoitusrahasto-osuudet ja muut arvopaperit. Opintolainoihin ja
asuntolainoihin on mahdollista saada valtiontakaus.

Joissakin tapauksissa lainaajat ovat valmiita ottamaan riskin ja
antavat lainan vakuusvajeesta huolimatta. Tällainen tilanne voi olla
esimerkiksi silloin, jos lainanottaja ei löydä lainalle takaajia.

Takaus –
hätävara

Eräs vakuuden muoto on takaus. Takauksessa joku toinen henkilö
(luonnollinen tai oikeudellinen)  kuin lainan ottaja
sitoutuu vastaamaan lainasta tarvittaessa koko maksukyvyllään. Pankeille takaus
kelpaa vain pienen luoton vakuudeksi tai suuren lainan lisävakuudeksi.

Tarkka Markka toteaa:

”Ennen
1990-luvun lamaa henkilötakaukset olivat asuntolainoissa hyvin yleisiä ja niitä
tehtiin hyvin huolettomasti. Ihmisiä saatettiin pyytää takaamaan laina ’suoraan
kadulta’. Laman aikana monet takaajat saivat kokea karvaasti, että lainan
ottaneen henkilön muuttuessa maksukyvyttömäksi lainan takaaja todellakin
vastasi koko lainasta koko omaisuudellaan ja koko maksukyvyllään.

Nykyään
talousneuvojat eivät suosittele asiakkaitaan takaamaan toisten henkilöiden
lainoja riippumatta siitä, kuinka läheinen kyseinen henkilö olisi.
Henkilötakauksen sijasta lainoihin otetaan yleensä valtiontakaus.”

Takausta käytetään siis varsinkin silloin kun muita vakuuksia ei löydy.
Vanhemmat ja/tai valtio voivat taata köyhän lapsensa velat koska hänellä ei
vielä ole omaa vakuuskelpoista omaisuutta, mutta sellaisen kertymiseen
uskotaan.

Europerheessä pohjoisen ”vastuullisilla vanhemmilla” on epäuskoa etelän
”käenpoikasiensa” aikuistumisen suhteen. Vakuuksien vaatiminen auttanee
luonteen kasvattamisessa.

——————————————————————————————————————— 

samimiettinen
Sitoutumaton Helsinki

Olen #neuvottelijat-yhteisön moderaattori ja ylläpidän keskimääräisen suosittua #neuvottelija tube- ja podcast-kanavaa.

Olen toinen Uusi neuvotteluvalta (WSOY) sekä Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 5. painos) kirjoittajista. Osallistuin myös Euron tulevaisuus ja Miten Suomi voidaan pelastaa (molemmat Libera) kirjojen kirjoittamiseen.

Olen poliittisesti sitoutumaton mutta arvostan yli puoluerajojen kansallisesti hyviä neuvottelijoita. En anna sijoitussuosituksia ja mielipiteeni ja mahdolliset virheet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu