Neuvottelusuosituksia ERVV:n ja EVM:n suhteen
Vakuusvaatimus on Suomen
neuvotteluvalttikortti – pidetään siitä kiinni
Olen ensimmäisestä Kreikka-vakuusehdotuksesta lähtien puolustanut
voimakkaasti nykyisen hallituksen ja varsinkin Jutta
Urpilaisen ’takauksia vakuuksia vastaan’-periaatetta. Myös oppositio, kuten
Perussuomalaiset kannattavat vakuusperiaatetta, vaikkakin ovat
kriittisiä riittämättömästä toteutuksesta. Laaja kansallinen tuki
on mielestäni hyvä asia – kyseessä on oikeudenmukainen ja Suomen kansallisen
edun mukainen periaate jonka toistaminen Espanjan tukipyynnön yhteydessä
mielestäni mahdollisti Suomellekin negatiivisen korkotason.
Vakuusperiaate on myös arvokas suoja Euroryhmän haastavissa
yhteisvelkaneuvotteluissa. Sitä tarvitaan holtittomasti rakennetun ERVV:n
yhteydessä. Paremmin toimivan EVM:n kanssa joudumme hyvin todennäköisesti pärjäämään
ilman.
ERVV – Suomi (yli)takaa
ERVV:n vastuita ja saa tämän vuoksi vakuuksia
ERVV on luxemburgilainen osakeyhtiö. Se kerää rahaa markkinoilta myymällä
velkakirjoja sijoittajille, joihin se liittää valtiontakuut ei-väistyviltä
takaajilta (Saksa, Luxemburg, Suomi, Ranska jne). Se lainaa kahdenvälisesti
rahat väistyviksi takaajiksi kutsutuille Euromaille (Kreikka, Irlanti,
Portugali sekä mahdollisesti Kypros ja Espanja). Alun perin sen piti kerätä turvarahasto ja myös
vaatia varainhoitokustannuksiensa päälle korkona selkeä turvamarginaali.
Turvamarginaali olisi voittoa, mikäli ERVV:n velalliset maksavat täysimääräisesti
velkansa. Epäilen.
Vuoden 2011 syksyn kivulias ERVV:n uudistus vesitti suureksi osaksi
nämä periaatteet ja nosti ei-väistyvien takaajien takausosuudet 120%:sta
pääomasta 165%:iin pääomasta ja koroista. Väistyvä takaaja-periaate houkuttelee
ERVV:n takaajasta sen velalliseksi. Velallinen saa ERVV:n kautta alle
markkinakoron rahaa ja sen ei tarvitse jatkossa taata muiden Euromaiden
ERVV-lainoja. Väistyvä takaaja-periaate sekä ei-väistyvien takaajien 165%
ristitakausriski ilman omaa pääomaa tekee ERVV:stä valuvikaisen, joten en ole
sen kannattaja. En usko että yksikään takaajapuolen Euromaa pitää ERVV:stä.
EVM:llä on
etuoikeus saataviin ja oma pääoma – siksi sen velalliset eivät anna vakuuksia
Suomelle
EVM, jonka piti ottaa vastaan kaikki ERVV:n vastuut vuonna 2013, on
terveempi rakenne. Siinä on 80 miljardin € oma pääoma, jonka vähimmäistaso 15% kokonaislainakapasiteetista asettaa katon lisäpääomalle. Kun koko oma pääoma on maksettu, EVM:llä on oikeus maksimissaan aktivoida loput 85%
eli 420 miljardin € verran vaadittaessa maksettavaa pääomaa (käytännössä valtiontakauksia)
kaikilta 17 Euromailta (EVM:ssä ei ole väistyviä takaajia). Suomi maksaa oman
pääomansa eli 1,44 € miljardia yhdessä erässä vastineena Kreikan ERVV-lainojen
takauksista myönnettyä sulkutiliä muistuttavaa vakuutta. Olemme jo siis
”maksaneet” oikeudesta saada jatkossakin vakuuksia aina kun ERVV:n takauksia
aktivoidaan Suomen osalta. Muilla Euromailla tätä oikeutta ei ole, ja
olettaisin että mikäli esim. Hollanti tai Itävalta sen haluavat, myös he joutuvat
maksamaan EVM:n oman pääoman yhdessä erässä.
Kannatan EVM:ää sen alkuperäisessä tarkoituksessa eli Euroalueen ainoana
hätärahastona, jossa on kaikkien EU-maiden (EU-27) Euroopan Investointipankin (EIB) kaltainen toimiva ja
vastuullinen rakenne. Siinä ei ole myöskään ERVV:n monituisia huonoja puolia.
Pidän siitä että EVM:ssä on IMF:n (josta myös pidän) jälkeinen etuoikeus
velkajärjestelytilanteessa. Minulla on kuitenkin sympatiaa mm. Osmo
Soininvaaran huomiolle, että etuoikeutetun
velkojan asema vähentää kriisilainaajamaan muiden sijoittajien velkakirjojen
arvoa (ja lisää niiden jälkimarkkinakorkoa), koska heidän konkurssialaskirjausriskinsä
kasvaa. Julkinen EVM-raha ottaa velkasaneerauspesältä etuoikeutusosansa ja
jokainen uusi yhteisvelkaeuro pudottaa yksityisen velan arvoa. Jos tarkoitus on
siis pienentää kriisimaan korkotasoa EVM:llä, sen rakenne ei ole siihen
soveltuva.
Mitä enemmän kriisimaan rahoitus tulee yhteisvastuullisista lähteistä
(EVM, ERVV, EKP, bilateraalit), sitä enemmän maa vieraantuu
joukkovelkakirjamarkkinoiden markkinahinnoittelusta ja ajautuu
yhteisvelkariippuvaiseksi hoidokiksi. En pidä näistä yhteisvelan kriisimaille
aiheuttamista markkinamanipulaatio- ja huumeriippuvuusvaikutuksista.
Neuvottelusuositukseni
EVM:n, ERVV:n ja pankkitukiunionin suhteen
Vuoden 2010 alkuperäinen suunnitelma käyttää ERVV:tä siltarahastona
EVM:ään on iso sinko (big bazooka)-huutelijoiden vuoksi harmittavasti romutettu. ERVV
jää EVM:n rinnalle ja erääntyy vasta kun sen kautta myönnetyt lainat ja niiden
korot ovat maksettu tai ne joutuvat velkajärjestelyyn. ERVV:n riskit siis eivät
siirry EVM:lle kuten oli tavoitteena. Tämä on valitettavaa.
Olen täysin samaa mieltä kuin Suomen hallitus siitä että EVM:n
jälkimarkkinaoperaatiot ovat turhia ja vain tuhlaavat vähäistä hätärahoituskapasiteettia.
En kuitenkaan pidä niitä erityisen vaarallisina, paitsi jos niitä käyttäen
EKP:n tai kriisipankkien riskisijoituksia ostetaan EVM:ään. Mielestäni tällä
periaatteella kannattaa kuitenkin tarvittaessa käydä kauppaa.
Neuvottelusuositukseni Suomen Euroneuvottelutiimille EVM:n ja ERVV:n suhteen
on:
1) EVM perustetaan ja siitä tehdään pääasiallinen
yhteisvelkamekanismi valtionvelalle (mutta ei pankkituelle)
2) Väläytetään Suomen hyväksyntää EVM:n jälkimarkkinaostojen
sallimiselle
mikäli,
3) EKP tutkii mahdollisuutta pääomittaa
jäsenkeskuspankkeja esittämäni Suomelle reilun setelirahoituksen kautta esim.
1000 miljardilla €, josta Suomi saa 18 miljardia €. Keskuspankit ovat
velvoitettuja pääomittamaan pankkejaan omalla riskillään. Mikäli rahaa ei
tarvita pääomitukseen, kuten Suomessa, valtion pitää lyhentää loppusummalla
valtionvelkaansa. Tämä ehdotus tuo pöytään oikeudenmukaisen EKP:n pääoma-avaimen käytön tukien
jaossa, joka korvaisi nykyperiaatteen joka kohdistaa tuet vain kriisimaille
4) ERVV:n vastuut siirretään EVM:n alle heti kun siltä
vapautuu kapasiteettia, jotta ERVV voitaisiin lopettaa mahdollisimman nopeasti (ja Suomen epätäydelliset vakuudet voidaan tarvittaessa purkaa)
5) Pankkituen ylikansallistamishankkeissa otetaan
aikalisä ja pankkitukea voi antaa vain kansallisesti. Maat joilla on
pelastettavan pankin suhteen merkittäviä vastuita tai riskejä voivat vapaasti
osallistua ylikansalliseen tukeen, kuten tapahtui Dexian yhteydessä. (Uusi Euro-17 pankkivalvoja voidaan kaikin
mokomin perustaa jo olemassa olevan EBA:n (EU-27) rinnalle)
Mielestäni EVM:n etuoikeusasema on arvokas turva Suomelle. Koska se myös
vääristää kriisimaiden rahoitusta, on mahdollista että erityisen arvokasta
neuvottelumyönnytystä vastaan siitä voitaisiin luopua, ainakin osittain. Palaan
tähän aiheeseen myöhemmin.
Heikompi euro
on Euroalueen (paitsi Saksan) ja Suomen etu
En suosittele yllä olevia toimenpiteitä vain siksi, että Suomen
vastuuriski rajoittuisi, vaan myös koska markkinat reagoivat yhteisvastuun
lisääntymiseen euron vahvistumisella ja Suomen lainakoron nousulla.
Alkuperäisiä sopimuksia kunnioittava tiukka, joidenkin mielestä säälimätön, linja
taas heikentää euroa ja pienentää Suomen valtion lainakorkoa.
Euroalueen velkakriisin pelastus voi löytyä euron heikkenemisestä. Ehkä
hieman yllättävästi yhteisvelkaantumiskehityksen jäädyttäminen ja tiukka linja
vakuus- ja pankkitukikysymyksissä auttaa myös euron terveessä alamäessä. EKP:n laajempi käyttö myös heikentää euroa verrattuna EVM:n ja ERVV:n käyttöön.
Ensimmäisen kerran euroaikana heikko Euro on ajanut myös Ruotsin
kruunun vahvaksi, antaen Suomelle selkeän
kilpailuedun. Mikäli euro heikkenee lisää, Suomen toipuminen tapahtuu myös suhteessa
Ruotsin nopeammin, kääntäen vuoden 2009 roolit päälaelleen.
Tästä pääsen tärkeimpään neuvottelusuositukseeni:
6) Valitaan aina
neuvotteluratkaisu, jonka voidaan olettaa heikentävän varsinkin Etelä-Euroopan
maille liian vahvaa euroa koska myös Suomi hyötyy tästä kehityksestä. Huom!
Tämä neuvottelusuositus on Saksan intressejä vastaan.
———————————————————————————————————————
Liite: Vakuutan takaavani, jos
takuutat vakuuteni – mikä on vakuuden ja takauksen ero?
Myönnän että minulta menee itsekin joskus sekaisin vakuus ja takaus
nopeita vastauksia kirjoittaessani. Sopimusoikeuden perusteiden ymmärtäminen on
eurokriisissä taatusti välttämätöntä jos haluaa vakuuttaa kansan ja/tai
sijoittajat. Takaus
on vakuuden alalaji.
(Juridinen osuus tekstistä on lainattu suoraan ja epäsuorasti
retrotrendikkäästi nimetystä Tarkasta Markasta).
Vakuus –
vahingonvara
Vakuudella tarkoitetaan sopimuksen tai lainkohdan perusteella
määräytyvää vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettavaa panttia tai takausta. Pantti
on etukäteen määritelty arvoesine tai omaisuus, jonka omistusoikeus siirtyy
lainaajalle osittain tai kokonaan sopimuksessa määritellyn vahingon
perusteella.
Pankit ja rahoitusyhtiöt haluavat yleensä kaikille lainoille vakuuden
tai henkilötakauksen. Luoton vakuutena käytetään yleensä asuntoa. Pankit
hyväksyvät oman asunnon vakuusarvoksi yleensä enintään 75 % asunnon käyvästä
arvosta. Velan vakuutena käytettävään kiinteistöön perustetaan kiinnitys. Kun
kiinteistöön on perustettu kiinnitys, kiinnityksen hakija saa panttikirjan,
jonka avulla kiinteistöä voidaan käyttää velan vakuutena.
Muuta vakuudeksi soveltuvaa omaisuutta ovat pankkitalletukset,
pörssiosakkeet, sijoitusrahasto-osuudet ja muut arvopaperit. Opintolainoihin ja
asuntolainoihin on mahdollista saada valtiontakaus.
Joissakin tapauksissa lainaajat ovat valmiita ottamaan riskin ja
antavat lainan vakuusvajeesta huolimatta. Tällainen tilanne voi olla
esimerkiksi silloin, jos lainanottaja ei löydä lainalle takaajia.
Takaus –
hätävara
Eräs vakuuden muoto on takaus. Takauksessa joku toinen henkilö
(luonnollinen tai oikeudellinen) kuin lainan ottaja
sitoutuu vastaamaan lainasta tarvittaessa koko maksukyvyllään. Pankeille takaus
kelpaa vain pienen luoton vakuudeksi tai suuren lainan lisävakuudeksi.
Tarkka Markka toteaa:
”Ennen
1990-luvun lamaa henkilötakaukset olivat asuntolainoissa hyvin yleisiä ja niitä
tehtiin hyvin huolettomasti. Ihmisiä saatettiin pyytää takaamaan laina ’suoraan
kadulta’. Laman aikana monet takaajat saivat kokea karvaasti, että lainan
ottaneen henkilön muuttuessa maksukyvyttömäksi lainan takaaja todellakin
vastasi koko lainasta koko omaisuudellaan ja koko maksukyvyllään.
Nykyään
talousneuvojat eivät suosittele asiakkaitaan takaamaan toisten henkilöiden
lainoja riippumatta siitä, kuinka läheinen kyseinen henkilö olisi.
Henkilötakauksen sijasta lainoihin otetaan yleensä valtiontakaus.”
Takausta käytetään siis varsinkin silloin kun muita vakuuksia ei löydy.
Vanhemmat ja/tai valtio voivat taata köyhän lapsensa velat koska hänellä ei
vielä ole omaa vakuuskelpoista omaisuutta, mutta sellaisen kertymiseen
uskotaan.
Europerheessä pohjoisen ”vastuullisilla vanhemmilla” on epäuskoa etelän
”käenpoikasiensa” aikuistumisen suhteen. Vakuuksien vaatiminen auttanee
luonteen kasvattamisessa.
———————————————————————————————————————
Takaukset tuskin pelastaa Suomen tuholta koska en usko että Suomi saa järkeviä takauksia aikaiseksi.Suomen pelastaa ainostaan se että takauksia ei saada ja Suomi jää ulos tukipaketteista.Euron eloonjäämis mahdollisuudet silti vaan 5% luokkaa ellei jotain todella suurta muutosta tehdä mihin en usko koska se vaatisi heti liittovaltion ja saman talouden ja verotuksen säännöt jokaiseen euroliitto maahan ja heti.
Ilmoita asiaton viesti
ERVV:n vastuista voitaisiinkin mielestäni harkita pokerinpelaamista – ERVV:n myöntämistä kriisilainoista Suomen takausaktivointeja tulisi vain jos Suomi saisi vakuudet. Jos ei kelpaa niin jätetään takausaktivointi tekemättä, kyllä silloinkin ERVV:n joukkovelkakirjat menisivät kaupaksi.
Myönnytyksenä tässä tilanteessa suosittelisin että Suomi jalomielisesti sijoittaa ERVV:n joukkovelkakirjoihin esim. Espanjan tukiosuutta vastaavan summan – tienaisimme samalla korkoarbitraasia!
EVM:n suhteen olisin huomattavasti ymmärtäväisempi. Siinä Portugalin, Kreikan, Irlannin, Kyproksen ja Espanjan pitää tehdä kivulias varainhankinta EVM:n oman pääoman suhteen ja eivät pääse väistyviksi takaajiksi viheltelemään.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä lähtötilanne.
Keskusteluun voisi lisätä muutamia lisähuomioita jälkimarkkinaostoista. Tilannehan on kaksijakoinen. Toisaalta kriisimaiden lainakorot pitäisi saada hieman alemmas, koska muutoin ne ajautuvat markkinarahoituksen ulkopuolelle. Näin on periaatteessa käynyt jo Espanjalle ja Italialle. Ilman LTRO-lainoja nämä olisivat pihalla kuin lintulaudat. Se tietää taas lisää poliittisesti ikäviä tukiohjelmia. 🙂
Kuitenkin, juuri LTRO:n riskeistä johtuen eritoten Italia on painostamassa jälkimarkkinaostoihin. Tämä on luonnollisesti kohdennettu vain kriisimaihin – Suomen lainoja tuskin ostellaan yhteiseen piikkiin.
Neuvotteluasetelmaan onkin tulossa lisää hankaluuksia: kyse on siitä, mihin hintaan bondeja ostellaan. Todennäköisesti Italia haluaa mahdollisimman korkean hinnan, kun taas esimerkiksi Suomi haluaisi käyttää mahdollisimman vähän yhteisestä pottia, eli maksaa velkapapereista mahdollisimman vähän. Jälkimmäinen ei tuo helpotusta korkotasoihin, ainakaan merkittävissä määrin.
Lisäksi on muistettava paitsi kriisirahaston aneemisen pieni koko (poliittisesti voi olla hieman hankalaa kansalllisissa parlamenteissa vääntää lävitse vähintään viisinkertainen EVM… ja voittaa myös seuraavat vaalit) myös se, että tällöin tulee houkuttelevaksi vaihtoehdoksi laiminlyödä tarvittavia reformeja. Kun korkotaso reformien hyytyessä taas nousee, tulee automaatti-EVM tilalle imuroimaan vähäarvoiset bondit ylihintaan.
Toinen asia, pankkivalvonta. Ajattelin vastata Alsiolle hänen näkemyksestään liittovaltiosta. Hänen mukaansa Saksa ajaisi liittovaltiokehitystä eteenpäin mm. yhteisen pankkivalvonnan takaa. En näe tätä tapahtuvan. Haluaisiko Saksa luovuttaa pikkupankkiensa valvonnan ulkopuolisille? Näissä on pikkulintujen nuottien mukaan melkoisia luurankokaappeja. Idea tehdä siitä pelkästään suurempia pankkeja valvova elin taas vesittyy sillä argumentilla, että miten sillä oltaisiin reagoitu esimerkiksi Espanjan pikkupankkien tilasta? Ne olisivat jääneet huomiotta ja vasta Bankian muodostamisen jälkeen tästä olisi tullut riittävän iso tekijä ”tutkaan”.
Yhteisen pankkivalvonnan tulee koskea siis pieniäkin tekijöitä – ja valvovalla elimellä tulee olla myös velvollisuus lähteä juridisiin toimiin ilman mitään mussutusmahdollisuuksia, ”veto-oikeuksia”. Tähän en usko löytyvän kuitenkaan poliittista tahtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Korkomanipulointi on mielestäni täysin turhaa. Valtioiden ei pidä kuvitella että manipulointi aiheuttaisi pysyvää hyötyä. Italian linja on sen vuoksi mielestäni poliittista lyhytnäköisyyttä. Toki himpun verran alemmat korot, manipuloitunakin, auttavat politiikkoja erittäin lyhyellä tähtäimellä.
Pysyvä koron lasku tulee vain kun maa osoittaa pystyvänsä vastuidensa takaisinmaksuun kohtuullisen uskottavasti.
Pankkitukikeskustelu pelottaa minua. Tässä on potentiaali suuriin yhteisvastuisiin, jotka ovat Suomelle erityisen vaarallisia. Saksan intressi on huomattavan erilainen Suomeen nähden tässäkin asiassa, kuten euron sopivaan vaihtokurssiinkin liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus.
1) Mutta onko EVM’llä edellisen neuvoston huippukokouksen jälkeen etuoikeusasemaa saataviin?
http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/doc…
Ministeri Urpilainen sanoo että etuoikeusasema säilyy EVM’ssä (YLE haastattelu n vko sitten). Luen aktiivisesti Eurooppalaisia uutislehtiä ja jokainen niistä tulkitsi päinvastaista. Julkilausumaa on siis tulkittu monin tavoin ja tämä toimi itselleni triggerinä mm. tulla tänne blogeille paasaamaan. Sinänsä etuoikeuden puuttuminen mahdollistaa myöhemmän siirtymisen markkinoiden lainoitukselle, jos jotain positiivista haluaa nähdä.
2) Samaisen julkilausuman mukaan olemme jo hyväksyneet suorat tukilainat pankeille, ei niitä enää voi tuoda neuvottelupöydälle.
3) Vastaavasti myös jälkimarkkinaostoista on hyväksyntä, ”mikäli se on järkevää”, tyyppisellä ehdollisuudella.
Tulkitsenko minäkin tuota julkilausumaa jotenkin väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Hyviä huolia. Juuri sen vuoksi suosittelenkin että näistä periaatteista aletaan neuvottelemaan, koska sakinhivutus on jo nyt hirmuinen ja osa porukasta tulkitsee että nämä myönnytykset on jo kaikkien Euromaiden kesken hyväksytty. Saataisiin niillä ”ostettua” järkeä tähän yhteisvelkailuun.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että on vahän kiihkottomampaakin polemiikkia.
Muutaman inflaatiokierteen ja devalvaation velkaisena kokeneena vähän ihmettelen tätä nykymenoa. Eikö euron pitäisi jo pudota – Saksako sitä pitää ylhäällä väkisin.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt halua lietsoa mitään, mutta oheinen EUObserverin analyysi tapahtuneesta mielestäni kannattaa lukea.
http://euobserver.com/843/116855
Ilmoita asiaton viesti
Ja vielä…
Ennen kuin Saksassa on käyty vaalit, epäilen ettei Saksa anna suostumusta setelipainoon. Ongelma ei ole ainoastaan talouspoliittinen. Merkelin on voitetava ensi kesän vaalit.
(Sorry näistä linkityksistä)
http://euobserver.com/19/116975
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia linkeistä. Huomattavaa epäselvyyttä näyttää tosiaan olevan siitä kuka on minkäkin kansallisen tavoitteensa saanut runtattua jo nyt läpi.
Mielestäni on typerää että EVM:ää muutetaan jo nyt, vaikka sitä ei ole edes alkuperäisessä muodossaan hyväksytty. Laitettaisiin se nyt rauhassa pystyyn ensin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen aina pitänyt Suomen vakuusvaatimusta hyvänä asiana, mutta toiset sanovat, että tällä tavalla Suomi saa änkyrän maineen, kun se hankaloittaa tukipakettien laatimista.
Ilmoita asiaton viesti
Änkyrä on vastapuolen termi omaa talouttaan vaalivalle vastuulliselle neuvottelijalle. Toki pitää pystyä menemään eteenpäin rakentavasti eikä periaatteisiin saa hirttäytyä. Aivan turha kuitenkaan luopua toimivista ja perustelluista neuvottelukorteista ilmaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mediameteli on oma lukunsa.
Totta kai Rajoy (oikeisto) ja muut euroalueen johtajat tietävät, mikä ainoa mahdollisuus Kataisella oli saada hallitus kokoon ja millä ainoilla ehdoilla se pysyy koossa vuoteen 2014.
Sitä tasapainoa ei haluta horjuttaa, koska tietty pullon henki pyritään pitämään pullossa kaikkialla Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
Asiallinen ja opastava kirjoitus. Sopii hyvin Henrin eilen laatiman blogin rinnalle, jonka myös hetki sitten lukaisin. Jokainen toistaiseksi menestyvä valtio – Saksa etunenässä, joutuu ottamaan pitkän aikavälin sihtiä (10…30 vuotta) ja silloin on helpompi hyväksyä lyhytaikaisia menetyksiä. Kiinan tilanne taustalla on varsin vaikeassa vaiheessa EU-kysynnän vähetessä ja sitäkin joutuu tarkasti arvioimaan päätöksenteossa. Kuitenkin reaalitalouden pyörien saaminen parempaan liikkeeseen on mielestäni kaiken lähtökohta ja Saksassahan yritysmaailmalla näyttää olevan ”päivittäinen” keskusteluyhteys poliittisiin päättäjiin. Meillä olisi siinä hieman petrattavaa. Nyt kun oppimisprosessia EU:n sisällä ja Euromaiden kesken on käyty pari vuotta, on edellytykset paremmat kuin aikoihin tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vihdoin vakauttavat tilanteen ja luovat uskoa elinkeinoelämälle. Uskon, että setelirahoitus paketoidaan järeään rahoitusratkaisuun.
Ilmoita asiaton viesti
Miten tämä ”tasaa appelsiini ja meloni-ongelman”. Näen tässä ratkaistavan jonkin staattisen tilan, mutta viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä:
1) Mikä muuttuu?
Näen, että Välimerenmaiden ostokyky menee jokatapauksessa, eli saatiin aikaan ongelma, jota yritettiin välttää.
2) Vai?
Henry
Ilmoita asiaton viesti
1) Euron heikentyminen voisi korjata Euroopan laajuisen kilpailukykyongelman. Saksa, ainoa poikkeus, voisi hiukan kuplautua sivutuotteena, jolloin sen hillitön kilpailukyky heikkenee (maa toki vaurastuu samalla, joten ei ole turhan ikävää).
2) Välimerenmaiden ostovoima pitääkin laskea, se on kestämättömän ja valheellisen korkea. On totta että kurja sekahedelmäsoppa voi syntyä, joka ei maistu kellekään ja joka pilaantuu joka tapauksessa parin vuoden päästä. Se on täysin mahdollista. Jos jo nyt tietäisi että näin varmasti käy, silloin kannattaisi aloittaa euron hajoittaminen tai muut radikaalit korjaustiet jo nyt. En ole itse näin pessimistinen mutta en sulje sitä mahdollisuutta poiskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, mut’ mä oon tämän laivan kolmannen airorivin rummunlyöjän apulaisen työtön serkkupoika, joten mä oon aika pessimisti.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Katson euroalueen kokonaisvaihtotasetta pidemmältä ajanväliltä. Siinä se sahaa nollan molemmin puolin ja näyttäisi olevan osapuilleen balanssissa. Minkäänlaisia ongelmia ei luulisi siis olevan, jos pistetään yksi ja sama nuottivihko jokaiselle kapellimestarille euroalueella.
Mutta kun se ei vain kaikille oikein näytä kelpaavan. Suomen strategiaa helpottaisi oleellisesti se tieto, että mitä tuo Saksa nyt oikein meinaa. Mikäli vanhoja merkkejä tulkitsee niin kaikki tekijät tulonsiirtoisiin tasapainoitustoimiin saa tylyn vastaanoton.
Jos tällaiseen tasaukseen ei olla aikeissa mennä niin minkälaiset mahdollisuudet näet tällä kerholla olevan? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Joo, mutta minua ei oikein lämmitä Euroalueen kokonaistasapaino, se on melkein sama kuin että maailmankin vaihtotase on nolla! (Tosin joku irvileuka taisi laskea että maailman vaihtotase on selvästi positiivinen – vienti Marsiin lienee selittävä tekijä? 😉 Saapa nähdä mitä sitten kävisi jos kaikki Euroalueen maat olisivat plussalla vaihtotaseessa – euro varmaan vahvistuisi ja sitten olisi pakko vetää rakennemuutosta ja sisäistä devalvaatiota. Euro on oikeastaan aika raaka rakennelma, paitsi tämä yhteisvelkaversio.
En jaksa uskoa että Euroalueen koheesiorahastoja saataisiin toimimaan edes EU:n koheesiorahastojen teholla ja oikeudenmukaisuudella. Omillaan pitää pystyä pärjäämään. Euroliittovaltio ei siis ainakaan nyt vakuuta minua. Samoin maksajan rooli olisi edessä ainakin ekan vuosikymmenen, ehkä sitten huoltotaseen romahduksen myötä Suomen kannattaisi olla syömäpuolella. Odottaisin siis ainakin useamman vuoden.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se minuakaan ns. lämmitä. Totesin vain, että tekniset edellytykset kyllä ovat olemassa. Pitää vain tietää, mitä kukin tahtoo.
Kun nyt ainakin vaikuttaa siltä, että joka puolella tätä härveliä jokainen osapuoli pyrkii vetämään kotiin päin niin minä en näe sitä tarvittavaa tahtotilaa liittovaltiolle.
Olenko liian mustavalkoinen pohtiessani, että toimivia ratkaisuja ei ole kuin joko liittovaltio tai sitten ”pärjätään omillamme”? Tässä kuitenkin tulee kaikenlaista vielä esiin rahanprinttauksen ja pääoman liikkuvuussääntelyä eteen.
Mitä pitkäaikaista hyvää näillä saavutetaan?
Ilmoita asiaton viesti
Minä näen tämän siten että elämme sekavaluuttataloudessa. Euro on Suomen ja Saksan virallinen rahayksikkö mutta minullakin on taaloja ja kruunuja. On absurdia vaatia että arvonmääritysyksikkö, euro, jotenkin luo kohtalonyhteyden kaikkien sitä käyttävien ihmisten ja valtioiden välillä. Ihan kuin minun pitäisi nyt sitten olla jotenkin vastuussa jonkun muun taalaveloista kun erehdyin ostamaan taalasijoituksen.
En ymmärrä yhteisvelan logiikkaa. Minusta se on jenkkien ja brittien älyvapaata propagandaa siinä missä Euroryhmänkin haihatteluja. Euro on vain raha, ei mikään massa-avioliitto.
Samoin mielestäni eurosta ei tarvitse myöskään poistua jos haluaa olla taloudellisesti itsenäinen. Paitsi jos säännöt kirjoitetaan niin.
Ilmoita asiaton viesti
Pankkituki ja velkakirjojen osto jälkimarkkinoilta on itse asiassa EVM: sopimuksessa mainittu mahdollisina tukimenetelminä. Suomikin on mennyt jo hyväksymään tämän ennen 19. kriisikokousta. Onkohan hallituksessa kukaan edes vaivautunut lukemaan sopimuspapereita läpi ennen hyväksymistä?
”4 luku. Operaatiot
12 artikla. Periaatteet […] EVM:n vakaustukea voidaan myöntää lainana, ennakollisena tukena, myöntämällä tukea jäsenvaltion rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamiseen ja ostamalla jäsenen joukkovelkakirjoja ensi- tai jälkimarkkinoilta.”
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista! Onko sulla linkki tuohon?
Ilmoita asiaton viesti
Läytyy esimerkiksi täältä:
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2012/20120034
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia, täytyypä lukea kokonaan. Loistava dokumentti josta opin tämänkin: ”Vakuusjärjestelyn toimeenpanoon liittyy ehto, jonka mukaan Suomi luopuu osuudestaan mahdollisesta ERVV:n voitosta. Voitosta 60 prosenttia jaetaan muille takaajavaltioille ja jäljelle jäävä 40 prosenttia maksetaan vakuusjärjestelyssä mukana oleville pankeille.”
Ilmoita asiaton viesti
No tuo ERVV:n utopistiset voittomahdollisuudet nyt on melko sivuseikka. En nimittäin usko tämän firman tuovan kovin reipasta voittoa. Sen perintäoikeudet ovat melko kehnonlaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Joo.. siinä on paljon asiaa, johon ei varmasti kaikki kansanedustajat ole perehtyneet riittävän hyvin. EVM sopimuksen artiklat löytyy vasta sieltä aika lopusta.
Ilmoita asiaton viesti
Samille:
Kävin, niin hyvin kuin osasin, läpi juuri tuota tiivistelmää ja vertasin sitä itse lakitekstiin.
Tiivistelmä ei ole totuudenmukainen ja kansanedustajien puheista paistoi läpi, että he nojautuivat päätöksiin pelkän tiivistelmän perusteella.
Mielenkiintoisinta tässä vääristelyssä, suorassa valheessa on lakitekstin määritelmät koska käytetään minkäkinlaista enemmistöäänimäärää.
(5 artikla kohta 7 – aloita lukeminen noin 20 riviä sen yläpuolelta täältä: http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109337-selvi…
ja näet mitä tarkoitan. Toivon kuitenkin, että jaksat lukea homman kokonaan, vaikka olenkin sen tehnyt hiemn ’osoittavaan’ tyyliin.)
Esimerkiksi kaikki ne asiat, jota ei ole sopimuksessa kerrottu/käsitelty tehdään 80% määräenemistöllä. Kohta n)
Tiivistelmässä ei puhuta lainkaan mistään 80% määräenemmistöstä, vaikka asioita on lueteltu a):sta n):ään itse lakitekstissä.
Oli miten oli – lue vain ne pykälät siellä lopussa – muu on fuulaa. Niinkuin oli myös tiivistelmässä joka oli perustuslakimuutoksen yhteydessä.
No miksi nyt urputan tästä 80% säännöstä on se, että esim. Hollannin ja Suomen äänet yhteensä, jäävät aina vähemmistöön. Ihan lopussa siinä eduskunnan paperista selviää kuinka suurella prosentilla kukin äänestää. ”Vain Saksa meidät pelastaa voi!”
P.S. Niin uskottomalta kuin se tuntuu, tästä tiivistelmästä löytyy vielä toinen kevennetty versio, eli Valtionvarainministeriö on julkaissut vielä yhden ”mutkat suoraksi”-lisäversion niille kansanedustajille, joille luetun ymmärtäminen on vähän hakusessa.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Vielä Samille ja miksi ei muillekin:
Kun luette noita lakitekstejä, niin muistakaa, että noin puolella näistä maista ei ole fyrkkaa millä maksaa edes tätä alkupääomaa saatikka jatkoja varsinkaan jos rahaa tarvitaan EVM-sopimuksen puitteissa nopeasti.
Tämä johtaa kahteen asian:
– Ne maat, joilla on fyrkkaa maksavat sitä yhteisvastulisesti, ja saavat sitten jakaa maksamattomien maiden äänimäärät keskenään suhteutettuna.
– Eli jos joku Italia (sillä on varmaan katakombitkin täynnä luurankoja ja velkoja) mene ihan vatsa ylös, niin Suomen on hommattava helvetinmoinen kasa rahaa, omien maksujensa lisäksi, seitsemässä päivässä.
– Suomen äänimäärä kasvaa, mutta pitää mennä aika monta maata vatsa ylös, ennenkuin päästään vaikkapa Hollannin kanssa kimpassa veto-oikeuden vaatimaan 20%:iin hallintoneuvostossa (Jutan lautanen on siis siellä).
Tämä kannattaa ottaa huomioon kun elo-syyskuussa alkaa kuulua mossahduksia ja natinaa. Ja etelähän ei tule koskaan äänestämään kanssamme, sen puolesta, ettemmekö olisi velvollisia tekemään niinkuin ne haluavat.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Muistutetaan nyt tässä yhteydessä, että meidän ”neuvottelijat” ovat sitten menneet neuvottelemaan pois EVM:n varojen käytön yksimielisyyden ja neuvotelleet meille alkupesämunan maksamisen kertaheitolla etupainotteisesti.
Kiitän Sasia ansiokkaasta toiminnasta isänmaan etujen mukaan. 😛
Ilmoita asiaton viesti
Ok, pidempi 12 on: ”12 artikla. Periaatteet . EVM voi antaa koko euroalueen ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi vakaustukea, joka on jäsenvaltion talouden tasapainottomuuksiin suhteutettua ja tiukan ehdollista. Vakaustuen antamisen tulee olla välttämätöntä koko euroalueen ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi. Ehdollisuus riippuu valitusta tukivälineestä. EVM:n vakaustukea voidaan myöntää lainana, ennakollisena tukena, myöntämällä tukea jäsenvaltion rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamiseen ja ostamalla jäsenen joukkovelkakirjoja ensi- tai jälkimarkkinoilta.”
Optimistisesti tulkitsisin tämän niin että ”tiukan ehdollinen” koskee myös jälkimarkkinaostoja eli EVM voi ostaa jälkimarkkinabondeja vain ohjelmassa mukana olevalta maalta kuten Irlannilta. Italia ei pääse apajille.
Ehkäpä Italia haluaa EVM:n jvk-korkomanipuloinnin ilman pyyhkeen heittoa tukiletkuihin? Kaikki muut paitsi Suomi antaisivat sen?
Ilmoita asiaton viesti
Italiassa on uusi grillimestari, joka hoitaa maan talouden kuntoon tosta vaan. ;D
http://yle.fi/uutiset/italian_uusi_valtiovarainmin…
Ilmoita asiaton viesti
Olen pohdiskellut myös kohtaa, ”Vakaustuen antamisen tulee olla välttämätöntä koko euroalueen ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi. ” -miten Espanjan tukeminen turvaa Suomen rahoitusvakautta? Ainakin tripla-A on kasvavien vastuiden myötä vaarassa heiketä. Suomen rahoitusvakauden turvaamiseksi olisikin parempi olla osallistumatta tähän yhteisvastuu-hässäkkään.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon Yleisradion uutislinkkiin…
”Grillin mukaan avain talouskriisistä selviämiseen on nopean valtionvelan lyhentämisen ja talouskasvun yhdistelmässä.”
Ai perhana? Kas, ettei kukaan muu ole tätä aiemmin hoksannut? 😀
Ilmoita asiaton viesti
Vielä:
Älkää koskaan lukeko niitä tiivistelmiä muuta kuin kurisioteetteinä – ne on pelkkää tilauspaperihöpinää.
lukeka pykälät jotka jäävät historiassa voimaan.
Ajatelkaa nyt jos Jutta menee selittämään jollekin Italialle ja muille; ”juu, juu, kyl mä ymmärrän, että pykälissä on noin, mutta tällassii paperei meille jaettiin…”
Nehän nauraa tädin pihalle.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Paljonkohan tämä EMU-jäsenyys vielä tuleekaan Suomelle maksamaan? Minulla on sellainen käsitys, että tämä tölkin potkiminen jatkuu vielä vuosikymmeniä. Suomen talous ei pysty kohentumaan kun matalasuhdanne on muodostumassa euron pysyväksi olotilaksi ellei sitten tule se iso rysäys, josta toipumiseen menee vieläkin kauemmin.
Tänään Helsingin bravdassa oli 23 taloustietäjää tehneet omat arvionsa euroeron kannattavuudesta, mutta eivät kuitenkaan julkaisseet laskelmia eri skenaarioista. En laske paljoakaan painoarvoa Bravdan kyselyn tulokselle, jos ei ole näyttää vertailevia laskelmia euroeron ja siinä pysymisen kustannuksista.
http://www.hs.fi/talous/Taloustieteilijöiden+enemmistö+ei+kannata+Suomen+eroa+eurosta/a1305583610020
Ilmoita asiaton viesti
Financial Timesista lueskelin sellaista kolumnia, että tölkinpotkinnan vuoksi tämä kriisi kestää sen 20-25 vuotta. 😀
Katsotaan, josko löydän sen vielä jostain… muokkaan tähän kommenttiin, mikäli teksti löytyy.
Wolfgang Münchaun kolumni, vaatinee FT:n tunnarit:
http://www.ft.com/intl/cms/s/0/c9de2906-c697-11e1-…
Ilmoita asiaton viesti
”I think it was a very large step – in the wrong direction.” Osuva ilmaisu.;D
Ilmoita asiaton viesti
Yksi asia ei mene jakeluun. Miksi Suomi ei voisi jättäytyä tukipakettien ulkopuolelle, kuten britit ja monet muutkin? Mitä siitä muka seuraisi? Kyllä muut maat maksaa puuttuvan palan, jos niin haluavat.
Osaako blogisti tai muut vastata tähän?
Ilmoita asiaton viesti
Itseasiassa näitä asioita jotka ei tajuntaani uppoa, on aika monta 🙂
Esimerkiksi viimeviikkoinen uutinen siitä, että EU antoi Espanjalle vuoden lisäaikaa pistää kestävyysvajeensa kuntoon. Mitä helvettiä tämäkin nyt on… sitten kun tuo 2014 koittaa, niin annetaan taas muutama vuosi lisäaikaa. Naurettavaa touhua.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäaika ei juurikaan haittaa, jos Espanja sen avulla pysyy sopimuksissa ja maksaa korkonsa ja aikanaan lyhennyksensä sopimusten mukaan.
Somessa ei juurikaan puhuta muusta kuin tuista, joissa raha menetetään.
Ei näitä sopimuksia kuitenkaan sillä mielellä tehdä. Tarkoitus on, että valtioiden avut toisilleen alentavat valtioiden velkojen korkoja, jotta valtiot selviävät vaikeuksistaan ja sitten aikanaan maksavat lainat takaisin, korkoineen.
Ilmoita asiaton viesti
En ehkä saanut pointtia tuotua ihan selväksi. Eli en ymmärrä lainkaan, mitä merkitystä tämmöisillä lisäajoilla ja sopimuksilla on. Seurauksia sopimusten tai lisäaikojen noudattamatta jättämisestä ei kuitenkaan tule…?
Ilmoita asiaton viesti
Britannia ei kuulu euroalueeseen. Euroalueen valtiot muistaakseni kaikki ovat mukana, paitsi Slovakia jäi pois Kreikan lainoista.
Jos joku euroalueen maa ei osallistu, osuus pitää jyvittää muille. Suomi on tärkeä siksi, että Suomi on AAA-maa luottoluokituksessa, jolloin Suomen osuus alentaa korkoja.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt oikein löytänyt sitä vastausta kysymykseeni, eli mitä siitä seuraisi jos Suomi jättäytyisi pois tukipaketeista? On vähän erikoinen ajatus, että Suomen mukanaolo on välttämättömyys koska olemme euromaa, mutta globaalin ongelman ratkaisussa ei vaadita muiden (edes EU-jäsenmaiden) mukanaoloa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siinä paljoa muuta tapahtuisi, kuin että pääsisimme pois EUn läpimädästä ytimestä.
niin ja sitten meidän taikatohtoriministerit voisivat hommata meille sitä samaa raahaa vanhushoitoon, just sieltä pankista, jonka ”velat ja takuut ei maksa meille mitään.”
Se siis toimis näin:
– Suomi ottaa velkaa.
– Suomi takaa velkansa.
– Suomi tarttee lisää velkaa lyhennyksiin ja korkoihin ja saman tien takaa ne. Ad infinitum.
Just niinkuin Suomi nyt tekee kun se takaa velkoja jotka sitten ohjautuvat esim. saksalaisille pankeille tai veroparatiisien korppikotkarahastoille.
Eikä se maksa meille mitään! Kysy vaikka Jykältä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei ole mukana budjettikuripaketissa (Fiscal Compact) ei ole myöskään oikeutta saada mahdollista tukea EVM:n kautta. Mielestäni Suomen kannattaa olla mukana EVM:ssä, se on melko hyödyllinen ja symmetrinen rakennelma. Siinä on riskiä, mutta se on pienehkö, ainakin jos IMF:n jälkeinen etuoikeusasema pysyy. Myös ilman etuoikeutta rahasto voisi toimia, mutta vaatii lisäviilausta ja silloin pankkituki on varsin ongelmaista. Rahaston kasvatusyritykset pitää mielestäni torpata tässä vaiheessa.
ERVV:stä pois jättäytyminen on nyt vaikeaa (olisi pitänyt olla kriittisempi vuonna 2011 kun sitä muutettiin selvästi huonompaan suuntaan). Sen vuoksi Suomen vakuusvaatimus on erittäin tärkeä suoja ERVV:n varojen holtittomaan myöntämiseen.
Näkisin siis että mikäli ERVV:stä annetaan tukea jolle ei saa vakuutta, niin Suomella olisi mahdollista olla aktivoimatta takauksia ERVV:n vakuudettomalle lainalle Espanjan pankeille esimerkiksi. Mielestäni olisi mahdollista esittää että Suomi sijoittaa osuutensa ERVV:n pitkäaikaisiin joukkovelkakirjoihin sen sijaan sijoittajana (tässä ei ole juurikaan riksiä ja oikeasti ”tienaisimme” sillä koska Suomen korkotaso on selvästi ERVV:n koron alapuolella). Voisi mennäkin läpi. Uskoisin kuitenkin että Espanja taikoo jotkut vakuudet.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän siinä sitten kävi, eli Espanja ja Suomi pääsivät sopimukseen vakuudesta. Mielestäni hyvä neuvottelutulos, joka pitää tämän Suomen johdonmukaisen vakuuslinjan kunnossa.
Olen tyytyväinen.
Ilmoita asiaton viesti