samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Isosta eurosingosta markkapyssyyn

  • Iso sinko vai markkapyssy?
    Iso sinko vai markkapyssy?
  • Heikko euro Ruotsin kiusana 2012, mutta 2009 oli hannuhanhipäivät
    Heikko euro Ruotsin kiusana 2012, mutta 2009 oli hannuhanhipäivät

"Aseella ja ystävällisellä sanalla pääsee pidemmälle kuin pelkällä ystävällisellä sanalla"

 - Al Capone

Suomelta puuttuu ase ja sanakin on epäselvä. Euro-17-alueen iso sinko-uho perustuu USA:n valtionvarainministeri Hank Paulsonin tokaisuun. Hän halusi ison kasan veronmaksajien pelimerkkejä padotakseen rahoitusmarkkinaromahduksen sanoen: ”Jos on sinko taskussa ja ihmiset tietävät sen, sitä ei todennäköisesti tarvitse käyttää”.

Eurosinkoargumentointi on Euro-17-liittovaltion näkökulmasta loogista, mutta sen pukeminen suomalaiseksi neuvotteluhyödyksi ontuu pahasti:

  • Heinäsirkkalehman-hirviö palaa ja Suomen vuoden 2009 BKT:n -8,5% romahdus toistuu jos emme rakenna yhteisvelkamuuria sen eteen,
  • Suomi on hyötynyt eurosta paljon,
  • Eurolle ei ole vaihtoehtoja, joten Euro-17-liittovaltio on jossakin muodossa vääjäämätön lopputulema

Ei vakuuta.

Suomalaiset haluavat kuulla miten hyödymme eurosta juuri nyt ja mitä teemme jos emme enää hyödy. Neuvottelusuositukseni euron ja rinnakkaisvaluutan suhteen on seuraava:

 

1)    EKP:n löysä rahapolitiikka estää luottolamaa Suomessakin juuri nyt pätevästi. Euroon perustuva rahapolitiikka on ammattitaitoisempaa ja järkevämpää kuin tilalle tarjottava 20-vuotta vanha epäonnistunut Suomen Pankin rahapolitiikka.

Vuosi sitten Suomen Pankin entinen johtaja piti markkaa roskavaluuttana. Jos rahapoliittinen osaaminen on yhä Suomessa tällä järkyttävän huonolla tasolla, olisi sulaa hulluutta ottaa oma itsenäinen keskuspankki käyttöön.

Neuvottelusuositus: Suomen Pankin ja eduskunnan tulee perehtyä kelluvan valuuttakurssijärjestelmän toimintaan osana rinnakkaisvaluutan käyttöönoton valmistelua. Ruotsin keskuspankin toiminnan analysointi on hyvä lähtökohta.

 

2)    Euro on juuri nyt terveessä heikentymiskierteessä josta Suomi hyötyy suhteessa Ruotsiin

Euro on ollut suomalaisille kuluttajille yhtä hyvä tai hieman huonompi kuin Ruotsin ja Tanskan kruunu heidän kuluttajilleen. Suomalaiset yritykset ovat säästäneet valuutanvaihtokustannuksissa, suomalainen kv-pankkitoiminta ja -osaaminen on ajettu alas Suomessa ja valuuttakurssin perustuva kilpailukykymme on viime kuukausiin asti ollut hieman huonompi kuin Ruotsissa. Juuri nyt kuitenkin Ruotsi kokee lievänä versiona (noin +5%) saman revalvaation jonka Suomi Euroalueen osana koki vuonna 2009 kun Ruotsin keskuspankki heikensi kruunun noin 20% Euroa vastaan. Ruotsalaisyritykset ovatkin vasta nyt näkemässä euron ulkopuolella olon ainakin väliaikaisena haittana. Tavallisten ruotsalaisten euroskeptisyys on hyvin vahvaa.

Neuvottelusuositus: Vuoden 2009 aikana Ruotsiin siirtyi mm. Suomen metsäteollisuuden tuotantovolyymejä. Suomen tulee hyödyntää vuoden 2012 heikon euron kilpailukykyhyöty ja tukea esim. suomalaisia investointeja kuten Ruotsi teki vuonna 2009.

 

3)    Suomella on Euro-17:n alueen päättäväisin strategia rajoittaa ja hidastaa perusteettomien Euroalueen yhteisvelkavastuiden lisääntymistä varsinkin valuvikaisen ERVV:n kautta. Niin kauan kuin olemme osa Euroaluetta, tämä linja on mielestäni järkevin neuvottelustrategia. Espanjan vakuusneuvottelu oli mielestäni onnistunut ja neuvottelusuositukseni mukainen.

Neuvottelusuositus: Suomen euroneuvottelulinja on uskottava, mutta emme ole uskottavasti valmistelleet rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa. Tämä puute pitää korjata, koska se luo uskottavan peloitteen mahdollisille Euro-17-yhteisvelkaväärinkäytöksille ja varsinkin holtittomalle yleiseurooppalaiselle yhteispankkituelle.

 

Markkapyssyn liikkuvat osat

Tervehdin ilolla Jutta Urpilaisen kansainväliseen mediaan päässyttä väärinymmärrystä euron vaihtoehtojen tutkimisesta, sillä tämä sai aikaan terveen pelon muissa euromaissa Suomen liikkumavaran suhteen.

Vuonna 2011 tätä liikkumavaraa tai pelotetta ei ollut. EKP:n rahapolitiikka muistutti epäonnistunutta Kullbergin ja Koiviston vahvan kiinteän valuuttakurssin rahapolitiikkaa 80- ja 90-luvun taitteessa (kelluva markka korjasi virheet osittain 1992-1996).

Olin ennen joulua erittäin huolestunut, koska luottolaman merkit olivat selviä mm. ostopäälliköiden luottoindeksissä ja korkotasojen liikkeissä. Vielä tällöin suomalainenkin talousmedia riemuitsi yhteisvelan lisääntyessä ja euron vahvistuessa. Osallistuin huolestuneena suomalaisena Wolfsonin kilpailuun ja esitin korieuromäärittelyä radikaalina EMU:n korjaustoimenpiteenä. Lordi Wolfsonin kilpailun voitti hyvin suoraviivainen malli jossa ero eurosta toteutetaan kylmän yksipuolisena ilmoituksena. Tämä on markkapyssy, jonka tarvitsemme Jutta Urpilaisen takataskuun Euroneuvotteluissa. 

 

Markkapyssyn osa 1: Eroprosessin epäpolitisointi pohjoismaisen yhteistyön kautta

Euroalueesta eroava pieni maa kuten Suomi todennäköisesti ei pääsisi Ruotsin, Tanskan tai Norjan kaltaiseen vapaamatkustajatilaan, ainakaan heti. Suomea todennäköisesti rankaistaisiin poliittisesti yksipuolisesta lähdöstä, koska se kiihdyttäisi EMU:n hajoamista.

Tämän välttämiseksi pitäisi hakea Ruotsista, Tanskasta ja Virosta liittolaiset ja rakentaa Väyrysen idean pohjainen pohjoismainen valuuttaliitto, joka on mielestäni optimaalinen valuutta-alue, toisin kuin EMU. Valuutta voisi olla nordeamaisesti nimetty nord tai kruunu. Arvostan pohjoismaisista keskuspankeista eniten Ruotsin keskuspankkia, jolla on suomalaisperäinen johtaja. Tanskan kiinteä vaihtokurssi ei mielestäni ole järkevä strategia, joten Ruotsin pitäisi mielestäni ottaa päävastuu pohjoisen valuutta-alueen rakentamisessa.

Ruotsin nykyinen tuska hieman revalvoituneesta kruunusta, pelko Suomen kilpailukyvyn paranemisesta euron heikentymisen myötä sekä EU:n teoreettisesta vaatimuksesta sitoa Ruotsi euron käyttöön (vain Tanskalla ja Britannialla on pysyvä poikkeus), sekä Tanskan tuska oman kruununsa vahvistumispaineen kanssa ovat toimivat neuvotteluargumentit pohjoismaisen yhteistyön aloittamiseksi. Jos suunnitelma toimii, neljän EU-maan yhteisilmoitus pohjoisesta valuutta-alueesta voisi käsittääkseni toteutua EU:n Enhanced co-operation - proseduurin pykälien 43 ja 45 TEU kautta.

 

Markkapyssyn osa 2: Rinnakkaisvaluutan taloudelliset vaikutukset Suomeen

On tärkeää arvioida ja valmistella neuvottelupolut, jolla Suomi voisi saavuttaa suurimman taloudellisen hyödyn euroerosta. Sen pääkomponentit ovat TARGET2, valuuttakurssi, ERVV/EVM sekä euroon perustuvat sopimukset, varat ja velat. Arvion tekeminen ei tarkoita rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa, jota en juuri nyt suosittele itsekään. Suosittelen valmistelua.

TARGET2: Suosittelisin että esitämme että Suomen Pankin EKP-positio (lähinnä TARGET2 ja EKP:n SMP) jonka JP Morgan arvioi olevan 77 € miljardia, siirretään Suomen valuuttavarannoksi EKP:stä. Suomen Pankki voisi vaihtaa position osittain kultaan, dollareihin ja Ruotsin kruunuihin, mutta suurin osa jäisi eurosijoituksiksi pääosin vahvan luottoluokituksen euromaihin.

Valuuttakurssivaikutus: Suosittelen selvyyden vuoksi 1 markka/nord = 1 euro avaavaa vaihtosuhdetta. JP Morgan arvioi että valuuttamme vahvistuisi noin 2% eli käytännössä ei lainakaan. Tämä on hyvä asia, pieni vahvistuminen ei tuhoa kilpailukykyämme ja yksityishenkilöiden ja yritysten omaisuus ja velat eivät menetä arvoaan vaan pikemminkin kasvavat mutta lievästi. Ero ei myös aiheuta Eurojärjestelmän pankeille ongelmia.

ERVV/EVM. Takaukset jäävät kontollemme, mutta Kreikan ja Espanjan kohdalla hallituksemme erinomaiset vakuusneuvottelut turvaavat tappiota, joten mitään syytä erityiseen huoleen ei ole – sama riski Suomella on nytkin euromaana. Voimme myös neuvotella muutoksia sopimuksiin ja uusia takausvastuita ei olisi syytä ottaa ainakaan nykyehdoilla.

Euroon perustuvat sopimukset, varat ja velat. Suosittelen että kaikki olemassa olevat erät pidetään euromääräisenä. Vaihtoehtoisesti Suomen lain mukaiset erät ja sopimukset voisi välittömästi muuttaa markoiksi/nordeiksi, mutta mielestäni tämä ei ole järkevää. Tärkeää olisi huolellisesti miettiä mm. viitekorkokäyrien muodostusta, palkkojen ja pankkitilien markka/nord-sopimusten ehtoja ja rakentaa valmius käyttöönottoon huolellisesti. Varsinkin yritysten valmistautuminen olisi pitkä prosessi, jonka teknisiä yksityiskohtia ei pidä vähätellä. Tämä kohta on haastavin ja vaatisi kv-yritysrahoitusta osaavien asiantuntijoiden ja yritysten neuvottelukuntien mukanaoloa.

Suomalaisten kansainvälinen rahamarkkinaosaaminen on euroaikana romahtanut. Kansallista poliittista ja käytännön kv-pankkitoiminnan osaamista ei ole tarvinnut pitää yllä koska EKP on hoitanut rahapolitiikan ja pankkijärjestelmän euro-osaaminen on Euro-17 maiden laajuista ja hoituu yhtä hyvin ellei paremmin Frankfurtista kuin Helsingistä. Ruotsissa ja Tanskassa kansallinen osaaminen on säilynyt, joten ymmärryksemme tason nosto tapahtunee tehokkaimmin pohjoismaisen yhteistyön kautta.

 

Jäitä hattuun: Miksi eurosta ei vielä kannata erota?

Emme ole valmistautuneet, koska meillä ei ole markka/nord-pyssyä. Lisäksi uskon juuri nyt että euron heikkeneminen ja yhteisvelkaprosessin hidastuminen voi pelastaa euron. Suosittelen kuitenkin markkapyssyn valmistelua eurosingon rakentamisen hidastimeksi. Kuolontähdenkin piti olla liian suuri epäonnistuakseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Hyvä kirjoitus. Minunkin mielestäni Urpilaisen lipsautus oli aivan mahtava.

Mitenkä näet Markkapyssyn ensimmäisessä osassa eri maiden intressien kohtaavan?
- Tanskalla on De Jure-maana pysyvä erityisoikeus nykytilassaan ja ovat vapaamatkustajan roolissa koskien Euroalueen ongelmien hoitamista. Miksi he haluaisivat pohjoismaiseen järjestelmään?
- Ruotsilla on lupaus joskus liittyä Euroon, mutta paineita ei ole, joten heilläkin on suhteellisen hyvä positio.
- Virolla taitaa Euroon liittymisen olla osittain turvallisuuspoliittinenkin, haluavat olla integraalinen osa länttä. Virolla periaatteessa aika samanlainen positio kuin Suomellakin.

Onko valuutta-alueen koolla riittävää massaa? Parhaimmillaan parikymmentä miljoonaa ihmistä.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitos. Päteviä vastahuomioita.

Mielestäni Tanska ei pidä kiinteästä valuuttaputkestaan euron suhteen koska negatiiviset korot heijastuvat myös Tanskan riskipitoisten pankkien talletuskorkoihin. Pankkisektorin riski on siellä suurempi kuin Suomessa. Kuten sanoit, he ovat kuivilla euroon liittymispaineesta kansanäänestyksiensä vuoksi (kuten Britanniakin),

Ruotsin motiivi on puhdas puolustus turvastavaluuttana olon kruunun vahvistumispaineille. 22 miljoonaa on enemmän kuin Ruotsin 9,5 miljonaa ja Ruotsin teollisuus varmasti hermostuu kohta revalvaatiosta.

Mielestäni tärkein pointti pohjoismaisessa valmistelussa on sen neutraalisuus EU:ta kohtaan "me vaan tässä kaveerataan keskenään, ei millään pahalla euroliittovaltiota kohtaan" ;-)

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Suomen motiivi on selkeä ja olisi tietysti mukavampaa jakaa pohjoisten kaveriemme kanssa odotettavissa olevat Eurooppalaisten vastaukset. Emme haluasi sitoutua jatkossa yhä suureneviin tukitoimiin Euroalueen ylläpitämiseksi/tervehdyttämiseksi veronmaksajiemme riskinotolla.

Tanskalla ja Ruotsilla ei samaa motiivia ole. Tanska voi halutessaan laittaa kruununsa kellumaan kuten Ruotsilla on. Jos ainoa motiivi on valuutta-alueen koko, joka ei sekään ole Pariisin teollisuusaluetta suurempi, niin se motiivi pitäisi vielä löytää jostain muualta.

Se voi esimerkiksi käynnistyä Euroopan liittovaltiokehityksestä, mikäli näyttäisi syntyvän kahden kerroksen väkeä. Osa tiivistää ja osa jää selkeästi ulkopuolelle, ja kehityspolku ei oikein osuisi muiden pohjoismaiden intresseihin. Tuohon kehitykseen menee vielä vuosia. Ensimmäinen indikaatio Euroopan liittovaltiokehityksen keskusvetoisista tavoitteista saataneen Van Rompuyn ja Draghin tulevasta paperista joskus loppuvuonna.

Voisiko vaihtoehto ajaa hidden agendalla epädemokraattista finfnssipolitiikkaa harjoittavaan Euroopan liittovaltioon? Itse olisin liittovaltion kannalla jos sitä ohjaisi "järlevien talousmaiden intressit".

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Sami, esimerkinomaisesti:
Euroopan finansiipolitiikkaa ohjaa elin, jonka päätösvaltaisuus muodostuisi vaikka jo aiemminkin sovittujen talousraamien kautta. Suomi ja Luxembourg olisivat ainoat raameja toteuttavat valtiot, joten heillä on suhteessa suurin päätösvalta. Vastaavasti jokainen maa arvotettaisiin omien toteutuneiden tavoitteidensa kohdalta, jolloin todellinen päätösvalta painottuisi "asiansa hyvin hoitaville maille".

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Teoriassa ok, käytännössä jäisimme enemmistön tyrannian jalkoihin koska ei 1,8%:sta ja 0,2%:sta saa edes Stubbin eurodarwinkerroinoikaisulla merkittävää roolia.

Euro on ihan jees jos lopetetaan yhteisvelka ja tulonsiirtokehitys tähän. Miksi ihmeessä saman rahan käyttö velvoittaisi yhteisvastuuseen? Heikolla eurolla järkyttävä kilpailukyvyttömyys, ylikulutus ja alijäämät voivat korjautua. Mielestäni.

Käyttäjän KimmoSainio kuva
Kimmo Sainio

Neuvotteluasema sopivien kertoimien saamiseksi ei olisi hullumpi. Ovathan asiansa hyvin hoitaneet maat välttämättömiä asiansa sössineille maille. Tulonsiirtoon ja yhteisvelkaan meneminen ei ole yhdenkään "asiansa hyvin hoitaneen maan" intresseissä.

Hidden agendalla tarkoitan peliä esim Pohjoismaisella rintamalla, vaikka Hollannilla lisättynä, jolla "Juttamaisella lipsahduksella AAA-kerholaiisten pyrkimyksellä esim. omaan valuuttaan" luodaan paineita taipua "epädemokraattisiin kertoimiin".

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Ei AAA-reittaustamme pidä tosiaankaan vähätellä, meillä on eräänlainen heikko veto-oikeus Euroryhmän päätöksiin. Haluaisin kuitenkin että edettäisiin EU-27-tasolla eikä tällä Euro-17-tasolla, koska Euroryhmän liittovaltiokehitys on mahdollinen savuverho pankkituen ylikansallistamiselle.

Koska eurosta ja EMUsta ei virallisesti saa/voi erota olen samaa mieltä kanssasi että käytetään nykytilanteen vaikutusvalta niin hyvin kuin voidaan.

Artturi Noitalahti

Erinomaista ja pääosin realistista pohdintaa. Pari huomautusta haluan kuitenkin tehdä.

"Tämä on markkapyssy, jonka tarvitsemme Jutta Urpilaisen takataskuun Euroneuvotteluissa."

Eipä taida Urpilainen olla kovin uskottava markkapyssyllä uhkailija kuten ei kukaan muukaan nykyhallituksessa. Siihen tarvittaisiin mies/nainen, joka ei ole poliittisesti sitoutunut yhteisvaluuttaan.
Mutta noin laajemmin ymmärrettynä, Suomen hallituksella pitäisi olla markkapyssy, kunhan kantajat olisivat uskottavia tuota pyssyä kantamaan.

Mitä taas tulee pohjoismaiden yhteisvaluuttaan, niin olen hieman skeptinen kahdestakin syystä. En jaksa uskoa, että muilla pohjoismailla olisi intressiä taikka halua ryhtyä moiseen hankkeeseen. Enkä usko, että siitä Suomikaan lopulta hyötyisi enempää kuin ihan omasta markasta. Kyllä luonnollisin valuutta-alue Suomelle on Suomi. Meillä on nimittäin niin hyvät kokemukset omasta valuutasta. Minun on vaikea löytää Suomen taloushistoriasta menestyksekkäämpää ajanjaksoa, kuin kelluvan markan vuodet 93-99. Luen tässä kelluvan markan ajaksi myös ERM-kytketyn markan ajan, koska silloinkin markka käytännössä kellui hyvin laajassa putkessa käsittääkseni täysin vapaasti.
Toisin kuin euron kannattajat, en usko, että Suomeen olisi tullut auringonpimennys vaikka olisimme jatkaneet kelluvalla markalla myös uuden vuosituhannen puolella.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitoksia. Olen huomautuksistasi pitkälti samaa mieltä.

Näen että Urpilainen, Katainen ja kumppanit voivat muuttaa europolitiikkaa kansallisempaan suuntaan. Olen kuitenkin sitoutumaton, joten olen samaa mieltä että Urpilaisen voi korvata sanalla Suomen hallitus. Kuka tahansa tekeekään järkevää talouspolitiikkaa saa minun siunaukseni.

Olen aivan samaa mieltä markan kelluntajaksosta, se oli markan parasta aikaa ja on törkeää että Kari Nars käsittääkseni ruttaa tämän kulta-ajan muun räpellyksen varjolla.

Olen kuitenkin erittäin huolissani että tämä roskavaluutta/devalvaatiosta toiseen/korkeat korot-pelottelulinjamuistelu on niin vahvaa. Jos 80-luvulla ei tiedetty rahapolitiikasta mitään niin ei sillä tarvitse nykysukupolvia syyllistää.

Sirpa Abdallah

HS:ssa kirjoitetaan EKP:n Draghin sanoneen ettei euroalue ole hajoamassa. Sitä on kylläkin tiivistettävä siten että budjettivaltaa siirretään EU:lle. Siis liittovaltioon.

Vai onko tämä EKP:n johtajan ulostulo sumutusta? On tehty jo joitain selvityksiä ja salaisia sopimuksia euron heittämisestä roskakoriin? Marrkinoita vain yritetään pitää mahdollisimman rauhaisina. Tottakai EKP:ssäkin on jo huomattu etteivät tällaiset tukipaketit ole auttaneet kuin hetken verran. Miksi niitä jatkaisi?

http://www.hs.fi/talous/EKPn+Draghi+euroalue+ei+ol...

Kaiken kaikkiaan on hyvin mielenkiintoista EVM:ään liittyen,onko jo alustavasti sovittu (perjantaina?) että muutetaankin ensisijaisuusperiaatteesta niin että se on sijoittajilla ennen euromaita.

http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/...

Tuolla tiedotteella kumotaan mediassa liikkuva tieto EVM:n muutoksesta ensisijaisuuden suhteen. Toki näin on varmaankin virallisesti, mutta onko sovittu epävirallisesti? On miltei itsestään selvää ettei sijoittajat ole sijoittamassa EVM:ään jos ovat epävarmoja pääoman takaisin saannista.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

En usko että on tehty salaisia euronhajoitussopimuksia paitsi ehkä Kreikan osalta. Kreikka joutaisikin lähteä koekaniinina ensin.

EVM:n mahdollisesta ensisijaisuuden menetyksestä en ole niin närkästynyt kuin useimmat. EVM:ssä ei ole väistyviä takaajia ja oman pääoman mahdollinen menetys kirpaisee kaikkia. Osmo Soininvaaran havainto EVM:n etuoikeusaseman yksityissijoittajian konkurssiriskiä lisäävästä vaikutuksesta on myös totta:

http://www.soininvaara.fi/2012/06/30/huippukokous-...

Ikäväähän tuo tietysti on jos sääntöjä rukataan aina vain lennosta ja sitä ei saisi tehdä. ERVV:n sääntöjen venytys vuonna 2011 varsinkin harmitti minua paljon, koska ne eivät olleet mielestäni hyviä ja perusteltuja päätöksiä. Sen vuoksi kannatankin vakuuksia ERVV:n suhteen. Jos EVM:ää aletaan myös vesitää alkuperäisestä rakenteesta, se ei ole hyvä.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kreikan euroero on taas tapetilla, eli drakma-pyssyä pukkaa mutta ketään ei pelota, ollaan lähinnä helpottuneita!

Wolfsonin kilpailun voittajan Bootlen mallia ilmeisesti sorvataan käytännön sovellukseksi:

http://www.telegraph.co.uk/finance/comment/rogerbo...

Kreikka voisi kyllä hyvin lähteä, saataisiin ennakkotapaus ja sitten Saksaa, Suomea, Hollantia, Luxemburgia ja Itävaltaa olisi vaikeampi ahdistaa nurkkaan koska palvassa euro-17-kerrostalossa ei ole tulipaloa varten hätäuloskäytäviä, on vain palomuureja.

Euro voisi heikentyä lisää ja ehkä tasapainotila saataisiin vihdoin aikaan jossa Maastrichtin periaatteita voitaisiin taas alkaa kunnioittamaan.

Pekka Järvinen

Drakma-pyssy.... onko joku JP Morgan tehnyt analyysiä siitä miten paljon Kreikka hyötyisi ja menettäisi jos lähtisivät nyt EMU:sta pois.

Eikös kreillaiset ole nyt saaneet pari-kolme tukipakettia, josta viimeisin pääomitti heidän pankkisektorinsa ja leikkaisi yksityisten sijoittajien saatavia puoleen?

Seuraava aalto, oli se sitten velan uudelleenjärjestely, tukipaketti, tai euroero drakmaan, varmaankin iskee "Euro-17-liittovaltion" saataviiin eli EKP:hen, ERVV:hen, kahdenvälisiin lainoihin ja mitä niitä nyt sitten onkaan?

Eikös tämä ole aika dramaattista?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Pekka Järvinen, kiitos kommentista. Olet oikeilla jäljillä mielestäni - kaikki eurovaltiot, myös Saksa, miettivät varmasti varasuunnitelmana kansallisen valuutan käyttöönottoa.

Mikäli ymmärsin JP Morganin analyysin Suomen kohdalta oikein, vahvan maan ero eurosta on kaikin puolin helpompaa jäljelle jäävälle systeemille kuin heikon maan ero.

Kannattaa muuten lukea tämä raportti. Minulla on mm. se PDF-muodossa, mutta tässä on tiivistelmä:

http://ftalphaville.ft.com/blog/2012/07/20/1091091...

Jos vahva maa eroaa, jäljelle jäävän Euro-16-systeemin pankkien, EKP:n ja valtioiden saatavat eivät menetä arvoaan vaan ehkä hieman vahvistuvat.

Jos taas hyvin heikko maa kuten Kreikka lähtee, systeemille tulee valuuttakurssitappiota, ainakin paperilla. Mielestäni kuitenkin taloudellisessa mielessä tappiot ovat ja eurosysteeminkin sisällä olemassa, niiden todennäköinen realisointimuoto on velkajärjestely, jossa myös EKP ja Euromaat saavat vähemmän euroja takaisin kuin lainasivat alunperin.

Wolfson on näemmä ilkikurisesti kääntänyt euroerosuosituksensa myös kreikaksi!

http://www.policyexchange.org.uk/images/WolfsonPri...

( Tässä päälinkki:
http://www.policyexchange.org.uk/component/zoo/ite... )

Voisinkin kirjoittaa blogauksen euroeropelin peliteoreettisesta tilanteesta eli miksi vaikkapa Saksan neuvottelupositio on erilainen kuin Suomen, Itävallan tai Hollannin. Tai miksi Italian neuvottelupositio eroaa Ranskasta.

Onkos tästä kirjoitettu jo aiemmin Puheenvuorossa? Susijumala ehkäpä?

Arvo Kuusela

Ei se markkapyssy ole mikään pyssy, ritsa se vain on.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Riippuu kuinka hyvin se valmistellaan. Toki räpeltämällä siitä tulee ritsa.

Mutta ei nykyine haukkustrategia myöskään tee haavaa... tarvitaan mielestäni kättä pidempää Suomi-neidon takataskuun.

Euroneuvotteluissa ollaan menty vaiheeseen jossa varoitukset alkavat olla mukana perusneuvotteluissa. Toivottavasti uhkauksiin ei tarvitse mennä, sillä ne epäonnistuvat lähes aina.

Mielestäni Kummisedän hevosenpää-kohtaussarja osoittaa varoituksen ja uhkauksen eron.

Ensin varoiteltiin tekemällä "tarjous josta ei voi kieltäytyä". Kun se torjuttiin, kuollut hevosenpää löytyi sängystä. Tämä oli jo eritäin karkea uhkaus. Se myös toimi.

http://www.youtube.com/watch?v=SeldwfOwuL8&feature...

Markka-pyssyn yhteispohjoismainen valmistelu on varoitus muille Euromaille. Yksipuolinen vain Suomen tasolla tehty julkinen selvitys alkaisi olla jo uhkaus. Uhkauksia voi joutua toteuttamaan, mikä on vaarallista, koska sitten menee uskottavuus jos niin ei tee.

Uhkaus-rajan ylittämättä jättäminen kv-politiikassa on erityisen vaikea taitolaji. Pitäisi varoittaa hillitysti.

Toimituksen poiminnat