samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Euroopan Unioni (EU-27) ja Euro-17-sopimukset

  • EU-27 ja Euro-17 sekä muut euroilijat
    EU-27 ja Euro-17 sekä muut euroilijat

Euroopan Unioniin kuuluu 27 maata, mutta sen jäsenvaltiot tekevät kahdenvälisiä sopimuksia kuten Euro-17-sopimuksia. Mutta ovatko Euro-17:n päätökset EU-27:n päätöksiä?

Euro ei ole valtioliitto eikä liittovaltio, on vain seitsemäntoista Euromaan välisiä sopimuksia, joilla voi olla EU-27:n siunaus

Euroa ainoana omana valuuttanaan käyttäviä maita on 17, joihin Suomikin kuuluu. Euroopan Unioni on 27 maan valtioliitto, jossa on siis kymmenen maata jotka eivät käytä euroa. Näistä vain Iso-Britannialla ja Tanskalla on pysyvä poikkeuslupa pitää puntaa ja kruunua. Muut 8 maata ovat Ruotsi, Latvia, Liettua, Unkari, Puola, Tsekki, Bulgaria ja Romania. Ne ovat periaatteessa sitoutuneet ottamaan euron käyttöön, mutta käytännössä ”siirtymäaika” voi olla ikuinen. On myös mahdollista, vaikkakin poliittisesti vaikeaa, että ainakin osa maista voisi hakea Tanskan ja Britannian joukkoon pysyviksi poikkeusmaiksi.

Neuvotteluoptiona en näe itse suurta eroa EU-2 poikkeuslupamaiden ja euron EU-8 esikartanomaiden välillä. Oletan että kumpi tahansa maaryhmä pystyisi järjestämään tarpeeksi kovan poliittisen tuen avulla kansanäänestyksen joko euroon siirtymisestä tai ”pysyvän poikkeusluvan” alaiseksi maaksi ryhtymisestä.

Myös monet EU-27:n ulkopuoliset maat tai ainakin niiden keskuspankit käyttävät euroja. Mielestäni erittäin mielenkiintoinen ratkaisu syntyi kuin Sveitsin keskuspankki alkoi vuoden 2011 syykuusta lähtien yksipuolisesti sitoa franginsa euroon, mutta vain vahvistumisrajana. Sveitsin keskuspankki estää frangin vahvistumisen 1,20-rajalle myymällä rajattomasti frangeja. EU-27 tai Euro-17 ei siunannut järjestelyä (mikä on omasta mielestäni vihamielinen Euromaita kohtaan) mutta sitä ei myöskään ole estetty. On siis täysin mahdollista sitoa valuuttakurssi euroon osittain tai kokonaan, olematta osa 17 Euromaan joukkoa.

EU-27 <> Euro-17 <> EU-25

Toivoisin että Euroopan Unionin ja sen alaryhmien päätöksistä kommentoitaessa alettaisiin käyttää numeroviitteitä tarkkuuden lisäämiseksi, koska Euro-17-ryhmän päätöksillä on yhä harvemmin tekemistä EU-27:n päätöksentekorakenteiden kanssa. Numero viittaa kuinka moni EU:n jäsenmaista sitoutuu noudattamaan päätöstä.

Vuonna 2010, käsittääkseni pitkälti Ranskan johtamana, Euro-16 päätti perustaa ERVV:n ja EVM:n. Tukirahastot loivat pysyvämmän rakenteen alkuperäisen Euro-15-Kreikkapaketin päälle (Tuolloin Viro ei ollut Euromaa ja Slovakia jättäytyi pois).

Välimuoto syntyi kun joulukuussa 2011 päätettiin budjettikurisopimuksesta (Fiscal Compact), johon liittyi 25 EU-maata. Britannia ja Tsekki jäivät pois, mutta ilmeisesti EU-27:n päätöksentekomekanismeja saa silti käyttää sopimuksen valvomiseen.

Tarkkuutta uutisointiin, muuten EU-27:n hyvät puolet menetetään

Minua ärsyttää epätarkkuus uutisoinnissa. Vielä nytkin puhutaan EU:n päätöksistä, kun kyseessä voi olla Euro-17 päätös, jossa on lisäksi kansallisia poikkeuksia kuten Suomen vakuudet. Niin kauan kun Euro-17-ryhmä on EU-27:n alavaikutusryhmä joka käyttää samaa valuuttaa, sitä ei saa kutsua Euroopan Unioniksi, vaikka se olisi kuinka kova ydin tahansa.

EU-27:n Maastrichtin tai Lissabonin sopimuksien rinnalle on otettu Euro-16:n Luxemburgin kriisiviikonloppu toukokuussa 2010. Euro-17 ei ole EU-27 valtioliiton osaliittovaltio. Jos siitä sellainen halutaan, mielestäni tarvitaan Maastrichtin tai Lissabonin prosessien kaltainen lakimenettely. Kriisiviikonloppu ei sovellu ainakaan omasta mielestäni liittovaltion vahvaksi perustaksi.

Itsenäisten valtioiden välisiä sopimuksia taas saa ja mielestäni pitää tehdä. Niiden tekemistä ei vain saisi ilman analyysiä laittaa EU-27:n ansioksi tai syyksi. Esimerkiksi EU-15:n pankkiunionisopimus ja -rahasto (ilman mm. Suomea ja Viroa) voisi olla järkevä ratkaisu suuren pankkisektorin EU-27 maille, joihin voisi kuulua muitakin maita kuin Euro-17-maita. Yhdistävä tekijä olisi silloin suuri riskipitoinen pankkisektori, ei esimerkiksi euron käyttö, jolla ei ole mielestäni juurikaan tekemistä maan pankkiriskin kanssa.

"Euroopan Unioni"-termi pitäisi mielestäni jättää EU-27 maiden välisille yksimielisille päätöksille. Vain näin voidaan mielestäni estää Euroopan Unionin hyvien puolien tahrautuminen sen alaklikkien toisinaan kyseenalaisten päätösten vuoksi. EU-27:n maine on pelastamisen arvoinen ja pelastus tapahtuu parhaiten kun puhutaan tarkasti valtioiden välisisistä päätöksistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Matti Jalagin

Tuossa taitaa olla olennaista se, sitooko tehty päätös niitä, jotka eivät siihen ottaneet lainkaan osaa?

Eurooppaoikeuden omiin juridisiin perusperiaatteisiin kuuluu ehdoton kuulemismenettely ja sillä perusteella on purettu tuomioita paljon.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Totta. Käsittääkseni tuossa EU-25:n budjettikurisopimuksessa, Iso-Britannian vastustuksesta huolimatta, EU-27:n rakenteita, kuten EU:n tuomioistuinta saa käyttää sopimuksen valvomiseen. Brittien neuvottelutaktiikka taisi olla vedota pienimmän yhteisen nimittäjän EU-27 politiikkaan, joka kaiketi tässä tapauksessa ei toiminut. Britannia ja Tsekki eivät kuitenkaan joudu nyt tuota Fiscal Compact-budjettikuria käyttämään.

Mielestäni ei ole hyvä jos EU-27:n rakenteet jotenkin valuvat Euro-17:n käyttöön. Sinänsä voisi olla huvittavaakin jos britit ja ruotsalaiset maksaisivat Euro-17:n kuluja, mutta mielestäni EU:n budjetista meuhkataan ehkä liian paljon - ne ovat aika pieniä kuluja verrattuna siihen mitä Euro-17 suunnittelee esim. pankkitukeen, ERVV:hen ja EVM:n kaatavansa.

Ainakin lisää pitäisi keskustella. Minulla on sellainen kuva että harva toimittaja ymmärtää näitä asioita kun aina vain uutisoidaan että EU-sitä-EU-tätä.

Jari Reinikka

Hyviä huomioita. varsinkin: " Yhdistävä tekijä olisi silloin suuri riskipitoinen pankkisektori, ei esimerkiksi euron käyttö, jolla ei ole mielestäni juurikaan tekemistä maan pankkiriskin kanssa".

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitos. EU-27:n sisällä on huomattavia erilaisia ongelmia, interessejä ja vahvuuksia. Pitäisi enemmän tehdä päätöksiä maiden välisinä alaryhminä, sitomatta koko laivaa tehtyihin rakenteisiin.

Yhteinen sävel pitää koko EU-27 tasolla myös löytää, muuten ei homma kehity. Ei pidä mielestäni kuitenkaan lähteä runttaamaan Euro-17-tasolla liian suuria taloudellisia sopimuksia, koska sitten tahritaan koko EU jos ja kun niistä ainakin osa epäonnistuu.

Jari Reinikka

Kyllä. Mutkat suoriksi, siis jos ymmärsin oikein, niin kannatat enemmän itsenäisten kansallisvaltioiden välistä liittoa ja keskinäisiä sopimuksia kuin ns. liittovaltiorakennetta?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kyllä. Minua ei lainkaan harmittaisi jos Suomi sitten tekee vaikkapa Euro-17-tasolla joitain erityisen hyviä sopimuksia, miksei vaikkapa EU-10:n (ei-euromaiden) kustannuksella tai EKP:n keskuspankkirahaa Suomeen kanavoiden.

Liittoutumia pitää olla, mutta Euro-17-liittovaltio ei mielestäni ole reiluin ja tehokkain tapa tehdä niitä. Ainakin sen lyhyt toimintahistoria tehtyjen päätöksien suhteen ei ole ollut kovin edullinen Suomelle. Tämä toki voi muuttua ja on osittain muuttunutkin Suomen vakuusvaatimusten läpimenon myötä.

Mielestäni suurimpia vaikeuksia hyvien osaliittoutumien tiellä on epätarkka ja laiska "EU-27 = Euro-17 = EU-25"-uutisointi. Pitäisi analysoida maakohtaisesti hyötyjät ja kärsijät ja puhua niistä suoraan.

Jari Reinikka

Näinpä. Voidaankin kysyä miksi uutisoidaan niin kuin uutisoidaan. Eikö toimittajilla löydy ymmärrystä/ammattitaitoa asioihin vai mistä on kyse. Hiukan tätä samaa kyselin median toiminnasta siellä Härän blogissa.

Jari Reinikka

Nyt on helppoa olla samaa mieltä. Järjen käyttö sallittua.

Sirpa Abdallah

En tiedä onko oikea kuva itsellä, kun mielestäni noita tehtyjä sopimuksia on muuteltu alkuperäisestä tai oltu kunnioittamatta yhdessä jos toisessakin "ryhmittymässä". Kriisin syventyminenkin liittyy eri kuppikuntien syntyyn ja siten päätöksen tekojen vaikeutta. Alun pitäen jos olisi pidetty kiinni EU:n perussopimuksista niin tilanne voisikin olla ns. paremmmin "pulkassa".

Uutisointiin liittyy käsittääkseni monimutkaisten sopimusten vaikea selkoisuus. Näin näyttää olevan myös monille virkamiehille,puhumattakaan ministereistä ja kansanedustajista. Sopimukset on tehty joko tarkoituksella tai muutoin sovellettavuus syistä moniselkoisiksi. Puhumattakaan että ennenkuin sopimusta on otettu käyttöön, on sitä jo muutettu.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Itsenäisten valtioiden välinen sooloilu ja sopimukset ovat ok, mutta alaryhmien kuten Euro-17-sooloilu ei ole, jos väitetään tai annetaan ymmärtää että se perustuu Euroopan Unionin (EU-27) yksimielisyyteen. Jos vaadittaisiin EU-27-tason yksimielisyyttä, se kieltämättä estäisi kaikista huonoimpien päätösten syntymisen ja alkuperäisen Maastrichtin sopimuksen kunnioittaminen olisi myös tervettä.

Itse juridisen sopimuksen tekstistä kyllä selviää mitkä EU-27:n maat ovat sen hyväksymässä jos viitsii lukea. Tämä tieto pitäisi mielestäni olla uutisoinnissa mukana, ilman että laiskasti viitataan vain "EU:n tekemään sopimukseen", jos kaikki eivät ole mukana, saatikka että 10 EU-maata on joukosta poissa.

EU:ssa ei myöskään käsittääkseni ole kahta budjettia, toinen EU-27-tasolla ja toinen Euro-17-tasolla vaan on vain yksi EU-27:n budjetti ja yksi EU-27 tuomioistuin ja yksi europarlamentti.

Sitten on nämä vapaiden itsenäisten valtioiden väliset Euro-17-sopimukset kuten ERVV ja EVM, jotka elävät osittain EU-27-rakenteiden alla. EKP:ssakin on äänettöminä osakkaina mukana kaikki EU:n maat, mutta vain Euro-17 käyttää valtaa ja ottaa europoliittista vastuuta.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

EKP:n LTRO-operaatiot joulukuussa 2011 ja helmikuussa 2012 olivat toisiaan himpun verran yli 1000 miljardia €. Niissä EKP lainasi maksimissaan 3 vuoden ajan silloisella 1% ohjauskorolla rahaa Eurojärjestelmän pankeille vakuuksia vastaan. Vakuudet ovat esimerkiksi Suomen AAA-reitattuja valtionobligaatioita tai sitten vaikkapa Belgian vastaavia. Belgian obligaatioita vastaan saa vähemmän LTRO-rahaa, koska EKP:n turvabufferivaade on isompi.

Näiden lisäksi EKP osti suoraan jälkimarkkinoilta kriisimaiden obligaatioita noin 220 miljardia € mutta nyt tämä ohjelma on ainakin tilapäisesti keskeytetty ("SMP").

Ei-Euromaat (EU-10) tai niiden keskuspankit eivät osallistu kummankaan ohjelman tuottoihin tai riskeihin, mutta kuten sanoin he ovat mukana EKP:n pääomassa äänettöminä yhtiömiehinä. Omistukset ovat mm. täällä:

http://en.wikipedia.org/wiki/European_Central_Bank...

Euro-17-maat ovat vastuussa voitoista ja tappioista. Setelikannasta tuleva voitto, ns. seigniorage, jaetaan käsittääkseni siten että ensin EKP ottaa ensimmäisen 8% voittoja ja sitten 92% voitosta jaetaan EKP:n euromaiden pääoma-avaimen suhteessa. Laskin sen mm. tänne:

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1106...

Voi olla että tappiotkin jaettaisiin näin, mutta tätä ei kaiketi ole vielä testattu käytännössä. Kreikan EKP-tukisijoituksien kohdalla todennäköisesti päästään testaamaan.

Jari Reinikka

LTRO-operaatiot olivat kuulemma rahan haaskausta. Osaatko sanoa mikä niissä LTRO-operaatioissa meni pieleen vai menikö mikään tai näköjään meni kun homma jatkuu:) Itseltäni on mennyt hieman ohi, että mihin ne rahat loppujen lopuksi oikein valuivat...

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Pidän LTRO:ista, koska:

- LTRO operaatiot estivät lähes varman luottolaman joka oli selvästi kehittymässä marras-joulukuussa 2011
- Ne ovat vakuudellisia
- Ne estivät myös pankkien rahoitusongelmien kriisiintymisen alkuvuonna 2012
- Jos niitä ei pureta esim. 3 vuoden päästä vaan rahoitusta uusitaan, kyseessä on lähes setelirahoitus, joka on estänyt deflaatiokierteen alkamisen
- Siten euro on myös heikentynyt selvästi, mikä on erinomaista

En pidä LTRO:ista koska:

- Suomi ei niistä suoraan hyödy, koska suomalaispankit eivät niitä ole kuin epäsuorasti ottaneet. Olisi ehkä kannattanut. Jos tulee uusi LTRO, suosittelisin että suomalaispankitkin tätä etua hyödyntäisivät jos kerran muutkin niin tekevät. Turha kainostella.
- EKP otti pankkien rahoituksen osittain omaksi velvollisuudekseen, joten yksityistä rahaa poistui systeemistä. Myös osa vakuuden ylittävistä riskeistä on Suomenkin kontolla, ainakin teoriassa
- LTRO:t sitovat hyvälaatuista vakuusmateriaalia kuten Suomen obligaatioita, aiheuttaen osaltaan negatiiviset korot, joka on hyvä mutta vääristävä asia
- Vaikutus on loppumassa näinä aikoina

Jari Reinikka

Eli niillä vahvistettiin suoraan pankkien taseita, koska ovat täynnä epäluotettavaa höttöä joista pitää päästä eroon. Näin pankit ovat taas "terveempiä" ja luotottaminen voi jatkua. Voiko olla niin, että markkinat odottavat, että nämä kriisimaiden valtionlainat joihin on sidottu kaikenlaista kuraa höylätään pois ja tilalle kuskataan halpaa rahaa tavallaan suoraan EKP:ltä tai vaihtoehtoisesti EVM lainaa markkinoilta ja takaa yhteisvastuullisesti? Siis luotettavuus palaisi vasta silloin kun KAIKKI tämä "skeida" on höylätty pois ja pankkeja on pääomitettu rahalla joka on sidottu johonkin järkevämpään? En tiedä pääsetkö kiinni mitä ajan takaa...

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Jos olet huolissasi vaikkapa että ottaako EKP espanjalaisia kiinteistösijoitusyhtiöiden lainoja kannettavakseen, tähän ei ole mielestäni huolta, koska ne eivät (toivottavasti!) kelpaa vakuudeksi. Operaatio on ainakin juuri nyt melko vähäriskinen EKP:n kannalta, mutta muuten ongelmallinen.

LTRO:ssa siis pankki saa taseensa vastattavaa-puolelle vaikkapa 1 mrd € kolmeksi vuodeksi 1% korolla (nyt se olisi 0,75% mutta alkuvuonna oli 1%), jos:
- Se panttaa noin 1 mrd € edestä taseensa vastaavaa-puolelta vaikkapa Suomen valtion obligaatioita, joita sillä on esimerkiksi likviditeettibufferina (jos vaikka tarvitsee maksaa rahaa asiakkaille)

Operaatiossa ei siis koskettu pankin roskalainoihin tai huonolaatuisiin saataviin. Toki myös Espanjan obligaatioita voisi käyttää, mutta niiden panttikelpoisuus on huomattavasti huonompi kuin Suomen obligaatioiden koska niiden reittaus on huomattavasti huonompi.

Operaatio on sinänsä siis aika vähäriskinen ja terve. Kuitenkin pankki oli aiemmin saanut yksityisiltä sijoittajilta tuon 1 mrd €, jotka siis eivät "rollaakaan" enään rahaa pankin sijoituksiin, vaan voivat vaikkapa myydä vapautuvat euronsa ja ostaa taaloja. Tämä heikentää euroa, joka on hyvä juttu.

Huono juttu on tuo EKP:n tulo yksityisen rahan sijaan pankin sijoittajaksi. LTRO:n lisäkäyttö on nyt vaikeaa, koska pankkien vakuuskelpoinen likviditeettibufferi on jo kriisipankeista pitkälti LTRO:n panttina. Seuraava LTRO ei ehkä pystyisi rahoittamaan kuin pari sataa miljardia.

Jari Reinikka

Ok ok. Nyt mä hiffaan. Nastaa kun jaksat selvittää.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kysyisin:
Mitä tapahtuu vahvan maan AAA-reitattujen obligaatioiden markkina-arvolle, jos jälkikäteen maan (esim. Saksa tai Suomi) luottokelpoisuus alenee useamman luottoluokittajan toimesta vaikkapa AAB:ksi tai vieläkin alemmaksi. Muuttuvatko ne markkinoilla vähemmän halutuiksi saman tien ja siten hankalammin edelleen käytettäviksi, riskipitoisemmiksi?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Nyt menee tietämykseni rajoille, mutta heitänpä tarkistamatta asiaa:

Kyllä, kun reittaus tippuu, niin vakuuskelpoisuus pienenee. Tässä voi olla viiveitä ja käsittääkseni EKP hyväksyy parhaimman mahdollisen reittauksen riskiksi. Jos siis vaikka Italia tippuu S&P:llä mutta ei Moody's:illä, niin Moody's:in parempaa reittausta käyttäen Italian obligaatiot kelpaavat yhä suuremmalla vakuusarvolla EKP:lle.

Yksityiset keskusvastapuoliselvitysyhtiöt (? clearing) voivat tarjota oman taulukkonsa mukaisia vakuustasoja reittauksista huolimatta, mutta kyllä reittaukset silti näihinkin mielipiteisiin vaikuttavat.

Yksityiset sijoittajat voivat tehdä mitä huvittaa, mutta paljon on lampaita jotka eivät jaksa tai kykene tekemään omaa analyysiä, joten reittauksen mukaan sielläkin pitkälti mennään.

Laitoin tästä hiukan kuvausta avaavaan blogaukseeni kuukausi sitten kun paljon kummasteltiin miksi obligaation jälkimarkkinakorko voi olla negatiivinen:

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1104...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiintoisia ovat yritykset arvioida, miten paljon ja millaista markkinainformaatiota on hinnoittelussa - olkoonpa vaikka Espanjan 10v. bondien korot tai valuuttapako-odotukset yms. - joihin sisältyvät myös ainakin lyhyen tähtäimen markkinaodotukset?

Juuri tässä Euro-17 tilanteessa heilutaan edelleenkin betonointiyritysten (EKP/Draghi) ja sen sanoilla säestyksen (Ranska ja Saksa) ja toisaalta jonkinlaisen EMU-hajoamisprosessi-odotuksen (talouslehdistö ja monet kansalaisgallupit, jotka perustuvat asiantuntijoiden vihjeisiin) välimaastossa. Silloin turvasatama-ajattelu kelpaa lähes tuotottomanakin, jos vaihtoehtona on suurehko riski.

Tällainen tilanne ei voi jatkua kauan, joten voisiko edessä olla nopeitakin yllätyskäänteitä? Voisiko Euro-17 olla jo tämän vuoden lopussa €-16 ja parin vuoden sisällä €-15 tai €-12? €uro-pohjoinen ja €uro-etelä ovat jo vilahtaneet keskusteluissa.

Ehkä juuri tilanteen pitkittymisen vuoksi ns. askel taakse EU-27:n suuntaan, voisi avata pitemmän ennustusvälin ja tukevamman selkänojan?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Oiva blogi, kiitos! Erityisesti pidin taloudellisen suhteellisuustajun (esim. LTRO:n käsittel) korostamista, samoin kuin viimeisestä kappaleesta:
"EU-27 maine on pelastamisen arvoinen ja pelastus tapahtuu parhaiten kun puhutaan tarkasti valtioiden välisisistä päätöksistä."

Olen samaa mieltä siitä, että tämän EU-27:n perusidea on suojelemisen arvoinen ja Euro-17:n nykyisten ongelmien roiskeita saisi epämääräisesti heittää EU-27:n niskaan. Teflon-suojelua siis sille:)

Tavallaan EU-27:ssä on maita (10), joilla on oma ns. kotivaluutta ja sitten Euro-17 maat, jotka ovat ottaneet käyttöön omalta kannaltaan ns. ulkomaan valuutan. Tämä ero ei sinänsä ole syy taloudellisen toimeliaisuuden onnistumiselle tai epäonnistumiselle - eikä harkitsemattomalle velkaantumiselle.

Vapaaehtoisuuden, yksimielisyyden, sopimusten kunnioittamisen ja itsenäisten valtioiden välisten keskinäisten sopimusten alleviivaaminen on nyt erityisen tärkeätä, kun näytetään liu'uttavan siihen suuntaan, ettei vaihtoehtoja ENÄÄ olisi tai että vain täydellinen integraatioon meno takaisi onnen.

Suurimman yhteisen nimittäjän tie sopimalla voi olla hitaampi kuin pakko- tai enemmistöratkaisujen tie, mutta sitä kautta tulee tärkeä lisäetu: legitimiteetti ja kansalaisten tuki. Se olisi nyt kullan arvoista.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitos taas kerran. Koitan olla objektiivinen, vaikka oma näkemykseni miten asioiden pitäisi olla jotta suomalaiset hyötyisivät eniten ja kantaisivat mahdollisimman vähän muiden riskejä toivottavasti paistaa läpi.

Kyllä. EU-27:n päätöksentekotasolle paluu EU-asioisssa on tervettä jotta ei tehtäisi hätiköityjä kriisipäätöksiä. Toisaalta erityiskysymykset, kuten vaikkapa kuinka keski-eurooppalaiset pankit saisivat rahansa mahdollisimman tehokkaasti pois Kreikasta, voisivat olla niistä erityiskysymyksistä kiinnostuneiden maiden huoli, vaikkapa EU-7-tasolla tms. Euro-17-ryhmä ei välttämättä ole paras foorumi vaikkapa tälle Kreikan erityisongelmalle, mutta on oikea foorumi kun mietitään miten EKP:n tappiot Kreikasta hoidetaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari
Jari Reinikka

Ongelma käsittääkseni on se, että kriisimaat kuten Espanja saisivat kyllä lainaa markkinoilta, mutta korko on liian kova. Tämä kai on se ongelman ydin? Kukaan ei halua ostaa näitä papereita. Oletko kirjoittanut blogia miten tämä ongelma saataisiin korjattua "reiluimmalla" tavalla? Tarkoitan sitä, että maat kuten Suomi jolla ei alunperin hirveästi ollut rahaa kiinni näissä kriisipesäkkeissä, eivät joutuisi kantamaan suurempaa vastuuta mikä sille kuuluu.

Kappas. Näköjään olet. EKP rahoitusta pääoma-avaimen suhteella...

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Olen esittänyt täällä ja muissa keskusteluissa jo viime vuonnakin neljä oikeudenmukaisuuteen ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävää ratkaisuedotusta, joita Euro-17:n ja/tai Suomen mielestäni kannattaisi analysoida:

1. Kansalliset EKP-rahoitteiset korkotukirahastot EVM "keiretsun" sijaan:
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1123...

2. Reilu setelirahoitus EKP:n pääoma-avaimen suhteessa
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1119...

3. Valmius/varoitus ottaa omat valuutat takaisin euron rinnalle, joko yksitellen
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1119...

tai

4. Koko Euro-17:n osalta eli euron korivaluuttamäärittely
http://neuvottelu.blogspot.fi/2011/12/eurosta-kori...

Toimituksen poiminnat