samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Varjopankkisektori – kuunatsit vai sopivan kokoinen kaatumaan?

  • Varjopankkisektori työssään?
    Varjopankkisektori työssään?
  • Euroalueen M3 - yhä ylös yrittää
    Euroalueen M3 - yhä ylös yrittää
  • M3:n ja inflaation vuosimuutos Euroalueella
    M3:n ja inflaation vuosimuutos Euroalueella

Kansainvälinen vakausneuvosto (Financial Stability Board) on pohtinut miten varjopankkisektori määritellään. Heidän ehdotuksensa keräsi tukun kirjeitä, joissa kerrottiin miksi esim. pääomasijoitustoiminta tai absoluuttisen tuoton rahastot eivät saisi kuulua määritelmään. Varjopankkisektorissa mukanaolo onkin mediaseksikkyydessä kuvan kuunatsien siirtokunnan luokkaa.

M3 on kuun pimeä puoli

Kuten käsittelin edellisessä blogauksessani, keskuspankkien ja luottolaitosten tavoin varjopankkisektori pystyy vapauttamaan sijoituksiensa rahaa takaisinostosopimusten kautta, luoden M3-tason rahaa. Varjopankkirahaa ei raportoida mm. USA:ssa ja sen näkyvyys on muutenkin huono kuten kuun pimeällä puolella. M3:n muutokset, varsinkin mahdollinen pieneneminen tai luottotappiot, aiheuttavat myös EKP:lle harmaita hiuksia, sillä M3:n muutos on yksi EKP:n inflaatio-odotusten mittareista. Vuoden 2008 kuplan osittaisen puhkaisun jälkeen inflaatio onkin seurannut hyvin M3:n vuosimuutosta. Jos aggregaatin ”kestävä kehitys” romahtaa, kuten tapahtui 2009, siitä voi seurata luottolamaa, deflaatiota ja euron vahvistumista. Ikäviä asioita taloudelle ja poliitikoille siis.

ICMA:n kesäkuun kyselytutkimus havaitsi että EU:n takaisinostosopimusten kokonaisarvon vähentyi yli 500 mrd vuodenvaihteen 6,200 mrd eurosta. EKP on mielestäni löysentänyt rahapolitiikkaansa osittain myös varjopankkisektorin pienentymistä kompensoidakseen. USA:n varjopankkisektori on myös kutistunut.

What happens in Vegas, (usually) stays in Vegas

Varjopankkisektorin heikko ja hyvä puoli on sen yksityisyys – se on määritelmän mukaisesti luottolaitostoiminnan ja osittain sen säätelyn ulkopuolella (toki luottolaitosten toimintaa varjopankkisektorin kanssa rajoitetaan ja säädellään). Siihen kuuluu M3-aggregaatin tasolla tai sen ulkopuolella toimivia tahoja kuten rahamarkkinarahastoja, absoluuttisen tuoton rahastoja, keskusvastapuoliselvittäjiä ja strukturoituja tuotteita, valtiollisia rahastoja ja rahastoyhtiöitä. Myös Ponzit ovat joukossa mukana.

Varjopankkitoimijoiden konkurssit eivät yleensä vaadi veronmaksajien rahan käyttöä pelastukseen. Rahaa voi siis menettää. MF Globalin velkajärjestelyn suurin huoli on menivätkö asiakkaiden ja MF Globalin omat rahat sekaisin, mikä olisi laitonta. Toisen varjopankkitoimijan, Knight Capitalin, kaupankäyntijärjestelmän pettämisen aiheuttanut rahoituskriisi rahoitettiin sijoittajien toimesta. Kontrastina kun normaalin luottolaitossektorin (M2-tason) Sofia Pankki meni velkajärjestelyyn, kaikki halukkaat tallettajat saivat 85% rahoistaan Sofia Pankilta ja 15% Suomen talletussuojarahastosta.

Ostaja varokoon myös Suomessa

Suomessa on varsin vähän varjopankkisektorin toimijoita. Sen mahdolliset ongelmat heijastuvat meille lähinnä ei-suojattuihin tuotteisiin sijoitettaessa. Mikäli ostaa arvopaperistetun sijoitustuotteen tai sijoittaa absoluuttisen tuoton rahastoon, pitäisi tietää mihin rahansa laittaa. Tuottomahdollisuudet vaikkapa strukturoiduista tuotteista voivat olla hyviä, mutta rahansa voi myös menettää. Suomalaisten, myös eläkerahastojen, tulisi mielestäni olla erityisen tarkkoja vastapuoliriskin suhteen.

Johdannaisten vipu ja ominaisuudet, kuten aika-arvon sulaminen ovat myös asioita joita sijoittajien on vaikea hahmottaa. Pitää pohtia, tuottaako vaikeaselkoinen tuote enemmän kuin vaikkapa suora sijoittaminen osakkeisiin, velkakirjoihin, kiinteistöihin ja pankkitileihin (kyllä, pankkitilitalletus on sijoitus), tai pienten kulujen pörssinoteerattuihin rahastoihin (ETF).

Varjopankkisektoria valvotaan EU:n MiFID-lainsäädännöllä ja esityksillä siirtää sen selvitystoiminta kasvavassa määrin keskusvastapuoliselvityksen alaiseksi. Näin mahdollisten edelleenpanttausketjujen mahdollinen romahtaminen ei aiheuttaisi niin suurta tuhoa kun tapahtui esim. 2008-2009 kun USA:n roskalainoista muodostetut "arvopaperit" (CDO:t) menettivät arvonsa. Asiakkaiden ja varjopankkitoimijan rahat eivät myöskään saa sekoittua.

Mielestäni päähuomion pitääkin olla EU:n MiFID:in piensijoittajien suojelussa sekä yleisen ymmärryksen nostossa. Sijoittaja voi valita esim. pienikuluisen suomalaisen valvonnan alaisen indeksirahaston tai WinCapitan. Ensimmäinen voi olla erinomainen juttu, jälkimmäinen taas kuunatsien ansa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Jari Reinikka

Sen mitä nyt ymmärsin on se, että nämä "kuplat" johtuvat ainakin osittain näistä edelleenpanttausketjuista, ainakin minulle tuo kuulostaa mahdolliselta ongelman luojalta. Osaatko sanoa onko edelleenpanttaus millään tavoin säänneltyä muutenkin kuin pyrkimys olla sekoittamatta asiakkaan rahoja ilman lupaa tuohon toimintaan? Vai voidaanko toimia "niin kuin parhaaksi koetaan"?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Tämä on varmasti yksi vuoden 2008-2009 amerikkalaisen varjopankkikuplan pääsyistä. USA:n löyhän valvonnan alla (ja tyhmien ihmisten kautta) koko arvopaperistamisketju sai elää kuin pellossa:
1) täysin maksukyvyttömät asuntolainaajat saivat 100%:n lainan alle markkinakoron (ainakin alkuvaiheen houkuttelutarjouksena)
2) Näitä lainoja myyneet tahot (yleensä eivät olleet pankkeja vaan Countrywiden kaltaisia rahoituspuljuja) saivat edelleenpantata tai myydä lainat niitä kerääville erityisluototusrahastoille (Special Purpose Vehicle, SPV)
3) SPV sai myydä muodollisesti katettuja joukkolainoja, Collateral Debt Obligations (CDO) sijoittajille, joita reittaajat sangen ammattitaidottomasti määrittelivät esim. AAA-tasoisiksi. Tosin BBB-tasoinen ongelmajäte (toxic waste) kävi myös kaupaksi ahneille ja tyhmille sijoittajille kun luottotappioita ei vielä ollut tullut tai raportoitu
4) Sijoittajat olivat muodollisesti ammattilaisia, mutta kyllä näitä myytiin tietyissä lainsäädäntöalueissa myös pienemmille sijoittajille.

EU:n alla on mielestäni aina ollut parempi sijoittajasuoja kuin USA:ssa, mutta markkinakoko on monessa sijoituksessa pienempi ja epälikvidimpi, joten eurooppalainen sijoittaja ei välttämättä ole paremmassa asemassa.

Voisi ajatella että kukaan ei ole niin tyhmä että menisi tuohon ylläolevan ketjun samaan halpaan uudestaan, edes ammattisijoittaja. Kuitenkin moni sijoittaja tekee sijoituspäätöksen tunteella, ei viitsi edes lukea sijoitusmuistioita.

Caveat emptor. Ostaja varokoon. Mikäli et ymmärrä sijoituksen rakennetta, älä sijoita.

Oma filosofiani on kuin kokkaamisessa (olen tosin maailman huonoin kokki): yksinkertaisista raaka-aineista syntyy paras ruoka. Yksinkertainen sijoittaminen on myös terveintä: sijoittaa suoraan osakkeisiin, pankkitiliin, velkakirjoihin, asuntoon. Mikäli ylempiä tasoja tarvitaan, niiden kulurakenne pitäisi olla mahdollisimman pieni. Siksi pörssilistatut rahastot, joissa kulukuorma voi olla esim. 0,5% ovat myös mielestäni järkeviä.

Jari Reinikka

Käsittämätöntä että nuo kolme ensimmäistä kohtaa ovat laillista toimintaa. Vielä käsittämättömämpää on myydä CDS:ia omia asiakkaitaan vastaan...
Härskiä touhua ei voi muuta sanoa.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Suomessa ei asuntolainoista ainakaan edes pystyisi tuollaista tekemään, täällä on kaikesta varoitteluista huolimatta erittäin pieniriskiset asuntolainat pitkälti täyspäisten ja jalat maassa olevien suomalaisten ansiosta. Myös pankit ovat melko maalaisjärkisiä (tosin sillä varaukselle että harva pankin sijoitusneuvoja oikeasti ymmärtää strukturoitujen tuotteiden rakenteita ja riskejä).

Noista CDS:istä minulla on hitunen sympatiaa riskienhallintamielessä. Credit Default Swapit luotiin alunperin suojausvälineeksi asiakkaan konkurssiriskin eliminoimiseksi. Idea oli kohtalaisen eettinen: jos joku muu (esim. AIG) ostaa konkurssiriskin asiakaslainoistasi, voit rahoittaa jäljellä olevan pääoman ja marginaalin riskittömällä korolla ja silti tehdä voittoa tehokkuutesi tai muiden asiakstuottojen ansiosta. Ihan jees, noin paperilla.

Sama juttu nyt vaikkapa Italian velan suhteen: velkakirjarahasto voisi karmeasti riskistä huolimatta rahoittaa Italiaa, jos ostaa velan päälle CDS:n ja ehkä jäljelle jäävä riskitön marginaali voisi silti olla jees rahaston sijoittajille. Ei kaikki ole mustavalkoista, vaikka en mikään CDS-fani olekaan. CDS-johdannaisten olemassaolo voi jopa olla Italian kannalta hyvä asia, vaikka Mario Montia kuinka ärsyttäisi niiden "epäreilun korkea" konkurssiriskiolettama ja hinta.

Michael Lewisin "Big Short"-kirjassa (hyvä kirja) kuvattujen CDS-pelien suhteen minulla ei ole sympatiaa. Asiakasta ei saa kusettaa.

Jari Reinikka

Juu en minäkään sitä tarkoittanut, että tuotteessa sinäänsä vikaa on. Kaippa se jonkinlaiseksi Back upp -tuotteeksi on suunniteltu. Tosin tietyissä tilanteissa sen käyttäminen voi olla moraalisesti ( business etiikan vastainen) hieman kyseenalaista.

Juha Kuittinen

Lamauttaako "liika" valvonta mielestäsi varjopankkisektorin toimivuutta?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Ei. Koko varjopankkisektorin idea on siinä että se on luottolaitosten ulkopuolella tapahtuvaa ammattisijoittajien toimintaa. Ammattisijoittajat toimivat pitkälti omalla vastuullaan eikä MiFID heitä kunnolla suojaa. Myöskään julkinen raha ei heitä pelasta jos tulee tappiota.

Piensijoittajia pitää suojella, mielestäni myös osaa ammattisijoittajia pitää suojella, jos he edustavat kansalaisia. Amerikkalainen 2008-2009 CDO-sekoilu ulottui myös muodollisesti ammattilaisiin eläkerahastosijoittajiin ja kaupunkien rahastoihin. Ei paljon naurata olla näiden edunsaaja tai asukas, jos päättäjä pisti yhteiset rahat toxic wasteen, kuten ainakin muutaman kerran tapahtui.

Ehkäpä hiukan isolompakkoisen yksityishenkilön kanssa valvonnassa voisi olla teoriassa tehottomuuspulma: ei sekään ole hyvä jos aidosti riskiä, rahoitusteoriaa ja sijoituskohteita ymmärtävien sijoittajien ainoa sijoitusvaihtoehto olisi pankin aktiivinen sijoitusrahasto isolla merkintäpalkkiolla ja hallinnointikululla.

Jari Jakonen

Pankit eivät noudata sääntökirjoja. Ne on pantu viralta deregulaation aikakautena.

Peliä ei ole ilman sääntöjä. Markkinaa ei ole ilman regulaatiota. Aikamme dereguloitu markkina on kuollut. On vain kaverikeskeinen kähmintäkapitalismi.

Juha Kuittinen

Ei taida tulla tuo varjopankkisektori tulla koskaan lopahtamaan- aina joku tarttee luottoa/sijoituskohteita muualtakin kuin pankeista mutta toisaalta pankitkin ovat tuon varjopankkisektorin kanssa "naimisissa".

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Ai niin, on tässä tietysti sekin mihin haluaa välimiehensä toimivan ja sijoittavan. Jos olet vaikka suomalaisen pörssiyhtiön osakkeenomistaja, haluatko että he sijoittavat nettokassansa vaikkapa:

1) AA reitatun espanjalaisen pankin pankkitilille vai
2) A-AAA-tason lyhytaikaisiin velkapapereihin sijoittavaan lyhyen koron rahamarkkinarahastoon, jossa on 0.2% kulut
3) Reittaamattoman toisen luotettavan suomalaisen suuryrityksen 6kk yritystodistuksiin

Jos sanot että ainakin osa koreihin 2) ja 3), kiitos, niin silloin ihan järkevästi kannatat varjopankkisektorin olemassaoloa. Tietty dissaamatta tuota urhoollista espanjalaispankkia joka kaikesta huolimatta on noinkin hyvin reitattu!

(Sitten jos on ollut vaikka yritys XYZ, jonka rahoitusjohtaja on saanut kuningasajatuksen sijoittaa kassansa jenkkien roska-asuntolaina CDO:hin, jotta saa 5bps parempaa tuottoa, niin silloin pitäisi varmaankin kaikkien varoituskellojen soida!)

Toimituksen poiminnat