samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Mikä maa, mikä valuutta?

  • PIIGS-maiden synkkä varjo Euromarkan päällä
    PIIGS-maiden synkkä varjo Euromarkan päällä

Eilen ystäväni pyysi minua avaamaan mitä suuryritykset tekevät suojautuakseen euron mahdolliselta hajoamiselta. Todennäköisyys ainakin Kreikan poistumisesta EMU:sta on monen yrityksen mielestä niin suuri, että siihen kannattaa varautua riskienhallintamielessä.

Euroalueen rikkoutumisen suurin käytännön ongelma liittyy olemassa olevien sopimusten uudelleentulkintaan. Lex monetaen mukaan kansallisvaltiolla on oikeus määrittää sen lakien alaisten sopimusten valuutta. Ruotsin lain alaisten sopimusten oletusvaluutta on kruunu. Euro-17 maissa, joihin Suomi kuuluu, tällä hetkellä laillinen valuutta on Euro, jonka ulkoista arvoa pitää vakaana Euroopan keskuspankki.

Mikäli mikä tahansa Euromaa, vaikkapa Kreikka, Saksa tai Suomi ottaisi uudestaan käyttöön drakhman, markan tai markan syntyisi ainakin kansallisten sopimusten suhteen epäselvä tilanne. Koska euro on tarkoitettu pysyväksi ja ikuiseksi, vain hyvin harva Euroalueen sopimuspohja on sisältänyt kansallisen valuutan muuttumistilanteen sopimusehtoja.

Maailma on muuttunut. Euroalueen uusiin sopimuksiin on alkanut hiljalleen ilmestyä juridisia pykäliä, joissa määritellään sopimusvastuiden maksaminen uudessa kansallisessa valuutassa mahdolliseksi, pakolliseksi tai kielletyksi. Varmuuden vuoksi. Riskienhallintaa. Tälle riskille on jo nimi, valuutan uudelleenmäärittelyriski (currency redenomination risk).

Suomen markka olisi todennäköisesti melko neutraali nykyisen euron arvoon nähden, tai vahvistuisi maltillisesti kuten kelluvat pohjoismaiset valuutat Norjan ja Ruotsin kruunut ovat tehneet tänä vuonna. Suomen turvasatamassa ei siis ole merkittävää tappion tai tienestin mahdollisuutta.

Suomalaisten tai suomalaisyritysten ei siis mielestäni tarvitse ottaa valuuttariskiä käytännössä huomioon asioidessaan kotimaisten pankkien tai yritysten kanssa. Suomen lain ja juridisen osakeyhtiömuodon alla toimivan pankin käyttäminen riittää perussuojautumiseksi.

Ulkomaisten toimijoiden kanssa tilanne on erilainen. Oma näkemykseni on että Alppien pohjoispuolelta tulevissa eurosaatavissa ei ole suurta valuutan uudelleenmäärittelyriskiä. Alppien eteläpuolella toimivan kumppanin kanssa toimittaessa voi olla järkevää kirjata sopimukseen lause: ”Mikäli euro ei maksun eräpäivänä ole maan [x] kansallinen valuutta, maksu suoritetaan Suomen kansallisessa valuutassa, joka on sopimushetkellä euro. Tähän sopimukseen sovelletaan Suomen lakia.”

Toinen suojautumistapa on valita sopimuslaiksi ei-Euroalueen, vaikkapa Norjan tai Englannin laki, koska silloin maksun taktinen valuutanvaihto on vaikeampaa ilman kotiinpäin vetävän oikeusrakenteen tukea. Eron huomaa vaikkapa Espanjan velkakirjoissa. Englannin lain alaiset velkakirjat ovat jälkimarkkinoilla selvästi arvokkaampia kuin espanjan lain alaiset vastaavat velkakirjat

On myös paljon monimutkaisia sopimuksia kuten johdannaiset. Niihin liittyy laskentavaluutan lisäksi muita riskienhallintaongelmia kuten viitekorkojen määrittelyjä. Johdannaisriskejä yritykset voivat minimoida siirtymällä kahdenvälisistä OTC-sopimuksista esim. keskusvastapuoliselvitykseen, tai pienentämällä johdannaisten käyttöään. Se olisi käsittääkseni monelle ikävää puuhaa, koska kuten suomalainen asuntolainaaja, suomalaiset yrityksetkin ovat tottuneet vaihtamaan pitkän koron velkansa mahdollisimman lyhyeen viitekorkoon OTC-johdannaisilla.

Loppukevennys: Mikäli taas Puheenvuoron arvoisa käyttäjä vaikkapa omistaa Teneriffalla asunnon, siihen liittyvä mahdollinen espanjalainen laina kannattaa yrittää pitää Espanjan lain alaisuudessa. Lainan maksu voisi vaikka helpottua halpojen pesetojen myötä. Todennäköistä se ei ole, mutta riskienhallintamielessä mahdollista!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Sirpa Abdallah

Minulla on sellainen muistikuva jotta Kreikan lainoista ainakin osa olisi brittiläisen lain alaisia. Kaikki vanhat lainat lienevät kylläkin Kreikan oman lain alaisia. Millainen käsitys sinulla on tästä?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei, muistat suunnilleen oikein. Noin 90% Kreikan valtion joukkovelkakirjoista oli ennen kevään velkajärjestelyä Kreikan lain alaisia ja käytännössä loput olivat Englannin lain alaisia (pikku huomautus, Iso-Britannian lakia ei ole koska tuo maan on oikeastaan liittovaltio jossa on myös Skotlannin laki).

Käsittääkseni velkajärjestelyssä tarjotut uudet Kreikan velkakirjat ovat Englannin lain alaisia, mutta en ole varma. Joku muu ehkä tietää?

Sirpa Abdallah

Aivan kuten toteat tarkoitin myös Englannin lain alaisia, mutta sotkin brittiläiseksi.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Englanti nielaisi Walesin lakinsa alle, Skotit pitivät tässä mielessä itsenäisyyden ja lisäksi näemmä löytyy Pohjois-Irlannin laki.

http://en.wikipedia.org/wiki/English_law

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@Sami Miettinen. Ensin kiitos.
Sitten:
"Koska euro on tarkoitettu pysyväksi ja ikuiseksi, vain hyvin harva Euroalueen sopimuspohja on sisältänyt kansallisen valuutan muuttumistilanteen sopimusehtoja."

Julkisuudessa ei ole tullut esille sellaista, että, jos joku haluaisi erota/joutuis eroamaan "pysyväksi ja ikuiseksi tarkoitetusta eurosta", tälle liikkeelle olisi EU-säädöksiin perustuvia sopimusehtoja tai sanktioita.

Eli: Sakotetaanko eurosta irtoavaa ja vanhaan valuuttaan palaavaa maata, joka euro-17:n sijasta siirtyykin silloin ns. EU-27 maaksi? Kopsitaanko silloin käyttöön esim. Ruotsin tai Tanskan tapainen varausjärjestelmä?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Erittäin hyvä kysymys johon ei ole selkeää vastausta.

EU:n lainsäädäntö ja mekanismit sisältävät vain pykäliä EMU:hun ja euroon liittymisestä. Varmaankin tietoisesti poistumismekanismeja ei ole kirjattu, jotta pysyvyys olisi juridisesti mahdollisimman pitävä.

Yksipuolisesti valtio voi kuitenkin erota ilmoitusasiana, vaikka kaunista se ei olisi. Yleinen tulkinta on että tällaisesssa tilanteessa eurosta eroava valtio myös joutuisi eroamaan EU-27:sta rankaisuna EMU:n lakipykälien ja järjestelmien rikkomisesta. Käytännössä tässä tilanteessa diplomatia ja neuvottelu astuisi kuvioon ja esimerkiksi Saksaa ei tietysti heitettäisi EU:sta ulos jos he hylkäisivät euron. Pikkumaiden kohdalla voisi löytyä lynkkausmielialaa ja esimerkin tekoa, joten tilanne vaihtelisi reaalipoliittisesti.

Lueskelin yhtä muistaakseni EKP:n dokkaria, jossa muistiinpanojeni mukaan pohdittiin että Lissabonin sopimuksen pykälä TEU 48 pitäisi sisällään yllä kuvatun polun.

Toisalta olen ymmärtänyt että kahdenvälisiä sopimuksia saa tehdä EU-27:maiden kesken pienemmälläkin porukalla kuin täydet 27 (kuten vaikkapa EU-25 Fiscal Compact budjettikurisopimus alkuvuonna). Ilmeisesti kyseessä on ns. Enhanced co-operation - proseduuri, joka perustunee pykäliin 43 ja 45 TEU.

En ole lakimies. Perverssisti kyllä huvittaisi lukaista joku EU law for dummies-läystäke, jos jollakin olisi heittää linkkiä? Kovin vähän täällä Puheenvuorossa ikävä kyllä lakimiehet keskustelevat. Sääli.

Sirpa Abdallah

No lakia en ole lukenut minäkään, mutta kun noita sopimuksia on mennen tullen jo rikottu, niin kai lienee mahdollisuus rikkoa vastakin. Tuolla oli tarkoitus sanoa että ero eurosta ei välttämättä tarkoittane eroa EU:sta.

Onhan noita EU-27 kuuluvissa maissa muutama ei EU-17 maa. Jotta ilman seuraamuksia voinee nytkin rikkoa sopimusta ja erota EU-17:sta. Jäädä Ruotsin rinnalle "rimpuilemaan". Saattaahan jotkin oikeusoppineet keksiä jotain pykäliäkin joihin vedota.

Edit: Tarkoitin etten ole opiskellut lakia (oikeustiedettä). Lukenut kylläkin olen lakikirjoja ja paljon työssäni ja joutunut myös niitä soveltamaan.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Erikoinen on tämä: liittyä voi, muttei tiedä, miten erotaan. Se muistuttaa eräiden operaattoreiden toimintaa Suomessa, jos hieman kepeästi asian ilmaisee.

Ajattelin myös tuota diplomatian tietä ja sitä, että nykyisiä poikkeusmaita (mm. Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia) voisi käyttää esimerkkeinä tuollaisen siirtymän puolesta.

Avoimeksi jäävät sitten jo tehdyt sitoumukset, mikäli ne realisoituvat suurimpana mahdollisena painajaisena. Lähinnä kyseeseen tulevat tähänastiset kriisien torjuntaan liittyvät vanhat velvoitteet. Jäisikö esim. EVM:n "oviraha" 1,44mrd€ silloin viimeiseksi, vai tultaisiinko pahimmassa tapauksessa vaatimaan koko 12,6mrd€ osuus Suomelta vaikkapa eurosta eroamisen jälkeenkin?

Lynkkausmentaliteettiahan on ilmassa jo nyt, vaikka asiasta vasta keskustellaan:)

Sirpa Abdallah

Eikös tuohonkin liene jossain päin jo viritelty sitä ettei mitään vastuita voi olla, kun EU:hun ja myös euroon liityttiin (vietiin) virheellisin tiedoin ja perustein. Olikos Jaakola vai joku toinen joka on kerännyt aineistoa tuohon liittyen?

Miten lienee? Siirtyykö vastuut niille henkilöille jotka ovat vastuista sopimukset allekirjoittaneet/päättäneet hyväksyä?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Vaikka juridisissa sopimuksissa määritelläänkin melko tarkasti miten jo olemassa olevat vastuut velvoittavat Suomea, käytännössä tämäkin olisi neuvotteluasia.

Suomella on melko hyvä positio. Kuten käsittelin markkapyssy-blogauksessani, Suomen TARGET2-saatava EKP:lta ja siis Euro-17-mailta on positiivisesti ajateltuna ikäänkuin kertynyt valuuttavaranto.

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1119...

JP Morganin mukaan SP:n positio EKP:lta on +77 miljardia €. Siihen voitaisiin neuvotella erittäin pitkä maksuaika, tai sitten EKP voisi pamauttaa printteristään sen meille riikuivana keskuspankkirahana. Sillä sitten voisi kuittailla mahdollisia tappiota ERVV:stä, EVM:stä, EFSM:stä jos sellaisia tulisi. Pankkien saatavat ja vastuut Suomen Pankin suhteen kyllä vaatisivat samalla viilaamista ja SP:n valuuttavaranto ja rahapolitiikka pitäisi tehdä fiksusti.

Mielestäni Suomen tilanne on moninkertaisesti parempi kuin Etelä-Euroopan mailla. Ei tässä ole syytä 90-luvun politiikkoja alkaa lynkkailemaan. Tilanne elää ja on mielestäni neuvoteltavissa Suomen eduksi.

Jari Reinikka

"Tilanne elää ja on mielestäni neuvoteltavissa Suomen eduksi."

Tarkoitatko tällä jo ehdottamaasi EKP-rahoitusta pääoma-avaimen mukaan vai neuvottelua valuutasta eroamiseen?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hyvä neuvottelutiimi voisi saada hyvän tuleman Suomelle kummankin polun kautta.

Jari Reinikka

Varmasti näinkin. Oleellinen kysymys onkin se, että onko meillä tuollainen tiimi? Ketkä oikeasti vetävät meidän linjaa? Kenen käsialaa on Suomen linja? Itse en tunne näitä piirejä ollenkaan, mutta varmasti joku osaisi sanoa millaisia kavereita siellä Jyrkin ja Jutan korviin supisee.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Mielestäni paras polku Suomelle on se että Kreikka eroaa EMU:sta ja ottaa drakhman käyttöön ja koska loppu Euro-17 on niin helpottunut tuhlaajapojan lähdöstä, he antavat Kreikan jäädä Euroopan Unionin jäseneksi.

Näin on luotu sitten sekä peloite muille Etelä-Euroopan maille että takaportti Pohjois-Euroopan maille. Tämän päälle mielestäni Suomi voi rakentaa Markka-neuvotteluhaaraa peloitteena, kuten puheenvuorossani sanoin "markka-pyssynä".

Jos markka-pyssy pitäisi sitten toteuttaa, se kannattaisi tehdä vasta Kreikan eron jälkeen, kun tilanne olisi vähemmän kärjistynyt poliittisesti.

Itse markan käyttöönotto on juridisesti, taloudellisesti, henkisesti ja poliitisesti haastavaa. Vesa Varhee kuvailee tässä joitakin ongelmia:

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2012/08/15/m...

Mikäli kaksoisvaluutta olisi järkevää kuitenkin ottaa käyttöön, Vesa Varheen ja Kari Narsin tavoin hyvin volatiiliin roskamarkkaan suorastaan usuttavia ihmisiä ei saisi olla Suomen Pankissa, koska keskuspankin uskottavuus perustuu asiansa täydellisesti ymmärtäviin ihmisiin jotka osaavat kommunikoida vahvasti. Markkinauskottavuus ja kansallinen itsevarmuus ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia keskuspankkiirille.

SP:n pitäisi pystyä myös tekemään jämäköitä rahapoliittisia päätöksiä ja niiden toteutuksia markkinoidenkin mielestä uskottavasti. Ruotsin keskuspankki ja Sveitsin keskuspankki ovat erinomaisia esimerkkejä tästä asenteesta ja toimintatavasta. "Roskamarkka"/"Devalvaatiomarkka"-ihmisiä ei voisi päästää siis lähellekään SP:tä. Toki yhden totuuden ihmisiä ei myöskään saisi olla - kiinteä valuuttakurssijärjestelmä yleensä viehättää taas tätä ihmistyyppiä, koska on helpompi puolustaa markkinoista vieraantunutta kurssia korulauseilla kuin käytännössä ohjata rahapolitiikalla terveesti kelluvaa valuuttakurssia.

Vuodet 1992-1996 kelluvan, vahvistuvan ja aidosti itsenäisen markan aikana taas ovat hyviä viitepisteitä: mitä silloin tehtiin oikein, kun markka vahvistui, korot vähenivät, ja valuuttavaranto kasvoi? Missä ovat ihmiset muisteluineen jotka olivat todistamassa tuota aikaa?

Optimistina luulen että Suomen kannalta kriisi voi edetä hyvin tai ainakin siedettävästi näin: Kreikka eroaa EMU:sta ja pysyy EU:ssa, jonka jälkeen paine Euro-17-liittovaltion tulonsiirtoihin romahtaa, ja tällöin Suomella ei ole suurta syytä lähteä myöskään pois eurosta. Olettaisin että tässä tilanteessa EKP:n rahapolitiikka pysyy myös löysänä, tukien Suomen intressiä, koska Etelä-Euroopan mahdolliset velkajärjestelyt pitää estää tai ainakin niissä olevat alaskirjaukset tulee minimoida. Molemmat toteutuvat mielestäni parhaiten heikon euron kautta. Alemmalta arvostustasolta on terveempi toimia kuin yliarvostustasolta.

Suhtaudun siis Suomen ja euron yhteiselämään luottavaisesti juuri nyt.

Toimituksen poiminnat