samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Korieuro - sietämättömän kevyt lippalakki?

  • Elastinen + euro = korieuro = ECU-2
    Elastinen + euro = korieuro = ECU-2
  • Einmal ist keinmal - Perussuomalaistenkin kannattaa lukea Milan Kunderaa
    Einmal ist keinmal - Perussuomalaistenkin kannattaa lukea Milan Kunderaa

Eurosta synteettinen lippalakki

Viime vuonna euron valuuttakurssi oli pahimmillaan yli 1,5 dollaria vastaan. Eläkkeelle lähtevän EKP:n pääjohtajan Jean-Claude Trichetin kunnia-asiana oli lähteä saksalaissäntillisesti kovan valuutan kyseenalaisena sankarina takaoikealle (tai missä lie kovan valuutan sankarit asuvatkaan). Läksiäislahjanaan hän tuuppasi ohjauskorot kaksi kertaa ylöspäin ja kieltäytyi laskemasta niitä ennen lähtöään. Miehen ”Impeccable record”-puhe on jäätävä klassikko yhden totuuden palvomisesta. Nostan kuitenkin hattuani miehen selkärangalle.

Mario Draghi, jota arvostan itse enemmän (monetaristi kun olen), korjasi nopeasti nämä puutteet ja on laskenut korkotasoa jo kolmasti. Euro pomppii nyt 1,20 ja 1,25-tasojen välillä. Ruotsin kruunu on riemastuttavasti samalla vahvistunut 8,2-8,5-tasolle euroa vastaan.

Tilanne on siis huomattavasti terveempi kuin viime vuonna. Lupasin blogini lukijoille palaavani viime vuoden Wolfsonin kilpailun ratkaisuuni. Eurossa on rakenteellinen ongelma, jonka Timo Soini on popularisoinnut ns. lippalakki-ongelmaksi: sama lippis ei sovi omenan (Suomi, Hollanti, Saksa eli vahvemmat taloudet) ja melonin (Kreikka, Espanja, Italia eli heikommat taloudet) päähän.

Timo Soini on kuluneella viikolla sinänsä loogisesti ehdottanut kahden lippiksen mallia. Kuitenkin omenoiden ja melonien koko vaihtelee maittain joten saksalaisten rakentama pohjoisen euro kiristelisi Suomen päätä ikävästi ja etelän euro olisi varmaankin kreikkalaisille sekin liian kireä. Pienenä lohtuna Suomelle Ranskan olisi vielä vaikeampi valita leirinsä kuin meidän.

Näistä ongelmista on ollut hyvää pöhinää Puheenvuorossa. Perussuomalaisetkin ovat epävarmoja mallin järkevyydestä. Aiemmin täällä esittämäni oma versioni optimaalisesta valuuta-alueesta Suomelle on enemmän Väyrysen linjoilla eli Nord-valuutta-alue Ruotsin, Tanskan, Suomen ja Eestin kesken. 

Euron pelastuksena synteettinen lippalakki eli ECU-valuuttakorin paluu

Ehdotin vuoden 2011 marraskuussa Euron pelastamista valuuttakorimäärittelyn kautta, jotta saisin julkisen referenssin Wolfsonin kilpailun esitykselleni. Tuolloin euron kurssi oli 1,34 dollaria vastaan ja ehdottamani malli olisi Nomuran silloisten ennusteiden mukaan tipauttanut synteettisen euron arvon 1,13-tasolle. Minut tuntevat tietävätkin että mielestäni tämä toisi huomattavia hyötyjä euroalueelle. 

Simuloin myös ING:n ennusteilla malliani ja päädyin 1,09-vaihtokurssiin eurolle dollaria vastaan. Seitsemäntoista Euromaan valuutoista vain Saksa oli molempien pankkien mielestä suunnileen kohdallaan 1,34-tasolla, kaikki muut 16 maata kärsivät liian vahvasta eurosta.

Mario Draghin monetaristinen politiikka on tervehdyttänyt euron yliarvostuksen puoliväliin näihin ennusteisiin verrattuna. Mallini nykyisiin eurovastuisiin kohdistama heikennyshyöty olisi pienempi kuin viime vuonna.

Euro on mielestäni saatu melko terveelliselle tasolla ihan perinteisin monetarististen menetelmien kautta. Olen tästä kehityksestä tyytyväinen ja kiitollinen ja uskoni euroon nykymuodossakin on huomattavasti parempi nyt kuin viime vuonna.

Toistan kuitenkin mallini, koska siinä jokainen Euro-17 maa saa rinnakkaisvaluutan, mutta esimerkiksi käsittelemäni valuutan uudelleenmäärittelyongelma poistuu lähes kokonaan ja jokainen valtio voi itse toteuttaa reilua setelirahoitusta vahingoittamatta muita euromaita kuin vähän ja välillisesti sen EKP-avaimen suhteessa. Mallissani kilpailukykyongelmia tai mahdollisia kuplia voidaan ratkaista monetaristisesti maakohtaisesti, toisin kuin nykyisessä euron määrittelyssä, jossa ainakin Kreikan kohtalona lienee taas Belize-tyylinen alaskirjaus.

Olemisen sietämätön keveys – einmal ist keinmal

Mallini sisältää Milan Kunderan popularisoiman saksalaisen ainaisen paluun teorian. Käytännössä mallini olisi paluu Euroopan valuuttamekanismin ECU-koriin 90-luvun loppupuolen tuntumissa ja vapauttaisi kansallisvaltiot toistensa rahapolitiikan harmonisoinnin pakkopaidasta. Euro jäisi elämään hyödyllisenä liike-elämän ja turistien käytännön valuuttana. Korieuro ei olisi vahva tai heikko vaan markkinaperusteinen - se olisi 17:n rinnakkaisvaluutan joka päivä vaihtuva summa. EKP voisi yhä olla osa rakennetta Euroalueen vakausrahaston kaltaisena tekijänä. Nämä saksalaissäntilliset hyveet voisivat kelvata myös saksalaisille haukoille.

Suosittelisin kuitenkin yhtä erittäin merkittävää eroavaisuutta euron alkuhistoriaan verrattuna:  kelluvia valuuttakursseja. ECU-putkeen ja myöhemmin nykyiseen euroon mentiin 90-luvulla jäykin kurssein. Euro on nyt kiinteä valuuttakurssijärjestelmä. Mallini suurin heikkous Trichetin kaltaisesti ajattelevissa piireissä onkin sen markkinaperusteisuuden sietämätön keveys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Jukka Korhonen

"Timo Soini on kuluneella viikolla sinänsä loogisesti ehdottanut kahden lippiksen mallia. Kuitenkin omenoiden ja melonien koko vaihtelee maittain joten saksalaisten rakentama pohjoisen euro kiristelisi Suomen päätä ikävästi ja etelän euro olisi varmaankin kreikkalaisille sekin liian kireä."

Timo Soinihan oikaisi tätä Kalevan väärin kirjoitetun artikkelin aikaansaamaa väärinkäsitystä.

Soinin mukaan ensisijainen tavoite on oma itsenäinen valuutta. Pohjoisen euro on toissijainen tavoite, jos edellinen ei jostain syystä ole mahdollinen.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei, olet oikeassa. Tarkoituksenani ei ole mitenkään vähätellä Timo Soinia. Muistan hyvin kun Sinnemäki hyökkäsi vaaliväittelyssä Soinin lippalakkivertausta vastaan. Silloin en oikein ymmärtänyt Soinia, nyt tuo lippisvertaus on osoittautunut melko osuvaksi.

Tässä jäsentelen kolmannen tien - pidetään euro jatkossakin mutta korieuroksi määriteltynä. Lisäksi kansalliset valuutat palaavat. Niitä voi toki lukitakin euroon kiinni kuten Tanskan kruunu ja de facto Sveitsin frangi, mutta itse en sitä suosittelisi.

Tämä malli mielestäni ratkaisee monta käytännön pulmaa kuten uudelleenmäärittelyriskin sekä antaa monetaristiset avaimet Saksalle, Suomelle ja jopa Kreikalle. Niitä ei tarvitsisi käyttää jos ei uskalla (jos lukitsee kurssin korieuroon). Jos muuten kaikki lukitsevat, kyseessä on nykyeuro!

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Kylläpä olisi monelle poliitikolle oppimista Samin esitystavasta. Omaan asiantuntemukseen perustuva näkemys tarpeellisin viitetiedoin ja lopuksi toimenpide-ehdotus. Kaiken lisäksi ei lainkaan pöllömpää perustelua ja elinkeinoelämäkin voisi olla varsin tyytyväinen kurssin alentuessa vaikkapa 1,1...1,5 tienoille. Toki energiapuolella on kilpailukyky turvattava ja torjuttava mahdollisen rikkidirektiivin haittavaikutukset.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Kiitoksia! Koitin myös huvitella näillä populistisilla ilmauksilla ja lempeillä kulttuurisnobbailuilla.

Vertauksia, yleistyksiä ja kärjistyksiä käyttävä populistinen poliittinen kieli on mielestäni aika hauskaa ja vaikka se on osittain tuontitavaraa USA:sta niin minusta se on tuonut Suomen politiikkaan uutta virtaa. Olen myös itse nyt sitoutumattomanakin intaantunut kommentoimaan poliittisista aiheista, joka ei olisi pari vuotta sitten tullut mieleenikään.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@Sami Miettinen.
Muistan tuon "Wolfson-blogisi" liitteen, jonka ansiona oli mm. koko muutoprosessin ajan sen läpinäkyvyys.
Ajatus löyhempään EU-27:aan paluusta muistuttaa aikaa, ENNEN kuin Suomi sitoi markan arvon ECU-putkeen.

Muistanko väärin, jos arvelen, että ECU-putkeen sitominen salli tuolloin (1990-luvun loppupuolella) tietyissä rajoissa valuutan heilahtelun sekä ylös että alas? Siinä mielessähän se pelastaisi jäykkyydeltä ja sallisi lievän kellunnankin, joka voisi heijastella kunkin talouden tilaa markkinoilla?

Tuohon omena-meloni -vertaukseen. "Melonissa on kuulemma enemmän vettä" :)

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hyvä pointti, mutta en itse oikein lämpene. Vaihteluväli näytti olevan monella Euroon tulevalla maalla 15%. Tansakalla se on nyt vain 2,25%

http://en.wikipedia.org/wiki/ERM_II#Replacement_wi...

Kaipa tuotakin voi käyttää, mutta jos sörssii kilpailukykynsä niin heikentymisrajaa voi joutua turhaan puolustamaan, kun parempi olisi antaa mennä kellumisalamäkeä alas varsinkin lamassa. Vahvistumisyläraja taas on helpompi hyväksyä ja Sveitsi ketkuna käyttääkin vain tuota eli 1,20-rajaa vaikka ei edes ole ERM II:ssa. Aika röyhkeää:

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1131...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sveitsi vetää armotta kotiinpäin, kuten moni euromaakin:)

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Miksi setelirahoitusmahdollisuus on parempi kuin kiinteä yhteinen valuutta? Kiinteässä valuutassa valtion täytyy kyetä tiukkaan kuriin, ja epäonnistuessaan tai yllätysten iskiessä jonkinlaiseen sisäiseen dealvaatioon. Tämä malli on setelirahoitusta vaikeampi poliitikoille, mutta se voi taata vakaamman ja riskittömämmän toimintaympäristön elinkeinoelämälle. Voisiko tältä pohjaltaa väittää, että yksi maailmanvaluutta olisi useita erillisiä valuuttoja parempi ratkaisu? (siis jos tuo tarvittava kuri ja tiukkuus löytyy)

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Olet oikeassa, Maastrichtin euro oli periaatteessa hyvin suunniteltu ja valuviaton järjestelmä niin kauan kun rajoja ei rikottu. Kun 3% alijäämää ja 60% velkaantumisrajaa rikottiin ilman rankaisua, niiden uskottavuus katosi.

Nyt kun velkajärjestelyrajakin (konkurssin pelko) on rikottu ERVV:n ja bilateraalien kautta, ei kuria ja tiukkuutta ole Euro-17:n alaisuudessa.

Vielä on kurillakin toivoa jos Kreikka tänä vuonna erotetaan Eurosta. Jos ei, niin parempi sitten miettiä muita ratkaisukeinoja kuin verbaalinen kuri ja järjestys. Fiscal Compact voisi olla sellainen, mutta en usko sen noudattamiseen kovinkaan paljon.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Lisäksi mielestäni yhtesivaluutalle yksittäisten maiden talouskuririkkomusten ei pitäisi olla mikään ongelma. Jos vain Kreikka sekoilisi, muut voisivat vain seurata rauhassa sivusta, ja antaa Kreikan tehdä omat valintansa (velkojen maksamatta jättäminen, IMF:n ohjaus, sisäinen devalvaatio tms.).

Ylikansallinen valvonta ja erityisesti avoimuus (ei niinkään sanktiopuoli tai ylikansallinen päätösvalta) olisi hyvä, mutta toimii myös täysin itsenäisesti talouspolitiikkansa kanssa sekoilevien maiden kanssa.

Jos kaikki huijaavat ja velkaantuvat yhtä aikaa, koko valuutta-alueelta voi mennä uskottavuus. Mutta tässäkin tilanteessa yksittäiset valtiot voisivat hyvin tehdä päätöksensä riippumattomasti.

Poliitikot ovat valinneet laajalle levinneen jäsenmaiden velkaantumisen hoitomuodoksi yhteisvastuut. Minun silmissäni tuo lisää huomattavasti sitä riskiä, että vähän ajan päästä koko alue on yhteisvastuullisesti (tai yksittäiset maat yhteiseen piikkiin) ottanut niin paljon velkaa, että yksittäisten maiden sijaan koko liittouma pyllähtää kerralla.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

No, mitäs mielä olet siitä että Mario Draghi vilauttelee mahdollisuuta, että EKP jäädyttää valtionlainojen korkotason? Kuinka näkisit tämän prosessin?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Korkotason jäädyttäminen tarkoittaa käytännössä tukiostoja niin kauan kun korko on tavoitetason tai tavoitemarginaalin (esim. suhteessa Saksaan tai kaikkiin Euromaihin) "liian korkea". Jos liiallinen korkeus kuitenkin johtuu fundamentaalisista asioista kuten vaikkapa holtittomasta velkaantumisesta ja kilpailukyvyttömyydestä, ostojen määrä nousee helposti erittäin korkealle tasolle.

En usko että tämä toimisi muuten kuin suurella riskillä ja vähän aikaa. Ostettu aika kuitenkin hukattaisiin poliittiseen löysäilyyn.

Jos tämä tehdään, niin toivottavasti vain hyvin lyhytaikaisiin korkoihin esim. alle vuoden lainoissa, jotka esim. Kreikan 2012 velkajärjestelyssä jätettiin alaskirjaamatta. Näin voitaisiin uskottavasti sanoa että EKP:n lainat ovat konkurssitilanteessa etuoikeutettuja. Pidempiin korkoihin tämä ei todennäköisesti silti tepsisi.

Pohdin tätä ongelmatiikkaa aiemmin ja päädyin suosittelemaan EVM:n EKP-rahoituksen ja korkotukiostojen sijaan kansallisia tukirahastoja, jotka ovat EKP:n rahoittamia.

samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113849-pari-passusta-samaa-tahtia-kansallisiin-pelastajarahastoihin

Suomen kansallinen rahasto voisi auttaa hyvin lyhyessä korkotasossa ja suuremmat Euromaat voisivat ostella pidempiä velkakirjoja.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Etkö näe sitä mahdollisuutta että pelkkä ilmoitus riittää korkojen välittömään laskuun? Eikö ekp:n uskottavuus riitä? ;)

PS. Toki on vaikea uskoa tällaisen ilmoituksen tuloon ennenkuin Saksa on vakuuttunut etelän talouskuriohjelmien uskottavuudesta.

Taantuvaa taloutta pukkaa.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Joskus uskottavuus riittää pelkällä puheella. Pohdin tätä asiaa "Isosta eurosingosta markka-pyssyyn" blogauksessani:

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1119...

Markka-pyssyn peloite voisi riittää Suomen intressien ajamiseen, mutta eurosinkoa ei mielestäni pelätä tarpeeksi rahoituspiireissä (eikä sen suurentaminen mielestäni toimisi eikä onneksi edes onnistuisi).

EKP:n tase ja tulivoima voi olla teoriassa rajaton, mutta eivät markkinat pelkkiin EKP:n puheisiin usko. Mielestäni Kreikka on tässäkin häiritsevä tekijä, koska EKP ei varmasti usko itsekään että Kreikkaa kannattaa pelastaa käytännössä hyvin tuskallisilla ja suurilla ostoilla. Jos Kreikka potkaistaisiin Eurosta pois, markkinat voisivat uskoakin että muut maat ovat pelastamiskelpoisia.

Varmasti markkinat testaisivat EKP:n tulivoimaa, mutta kuten Sveitsin rahapainonkin kohdalla, sitten pitäisi heittää euroja peliin kun markkina ei usko. Hyvä puolihan tässä on että EKP voi painaa niin paljon euroja kuin haluaa joten rahat eivät lopu kesken tukiostoja tehtäessä.

Jokainen (sterilisoimaton) EKP:n tukiostoeuro inflatoi euroa. Tämä ei ole niin paha juttu, mutta mielestäni jos lähdetään setelirahoituksen tielle, Suomenkin pitäisi saada osansa. Siksi korieuromalli on oikeudenmukaisempi, mutta nykyeuroankin alaisuudessa voitaisiin tehdä "reilu setelirahoitus" näin:

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1106...

Jari Reinikka

Ehdotus kuulostaa ainakin näin ensi puraisulta ihan järkevältä vaihtoehdolta. Luettelit kuitenkin lähinnä pelkkiä positiivisia puolia. Mitä mahdollisia ongelmia näet, että tälläinen malli voisi tuottaa?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Moi, no juu, myyntipuhehan tämä on.

Ongelmista suurin on historiallisen välttämättömyyden suunnan kääntäminen. Jatkuva, laajeneva ja syvenevä integraatio kääntyisi päälaelleen, eli palattaisiin ei nyt suinkaan alkupisteeseen, mutta välivaiheeseen. Tämä mallli kuitenkin pitäisi euron pystyssä, miksei vaikka ikuisesti. Kuitenkin näkisin että poliittisesti montaa ihmistä ei kiinnosta pelastaminen tai tervehdyttäminen vaan ainoastaan tervehtyminen ja pelastaminen joka lisää integraatiota.

Jos integraation lisäämispakosta luovutaan, ratkaisutkin laajenevat.

Myös EKP:n 2600 työntekijälle pitäisi löytää uutta puuhaa, varmaan muutama sata voisi jäädä hoitamaan korieuron vaihtamista kansallisiksi valuutoiksi ja takaisin sekä hoitamaan TARGET2-järjestelmän alasajoa/muuttamista. Kansallisten keskuspankkien pitäisi vastaavasti palkata paljon asiantuntijoita hoitamaan uusia kansallisia valuutoja.

Kansallisten valuutojen käyttöönoton stressi olisi aika pieni mallissani, koska nähdäkseni mallia ei tarvitsisi etukäteen salailla. Kuitenkin tarvittaisiin uudet setelit ja tilijärjestelyt. Koska euro kuitenkin pysyisi, kansallisia valuuttoja ei tarvitsisi välttämättä käyttää laajasti. Nössömaa voisi sitoa valuuttansa euroon 1:1-tasolla ja voisi päättää olla käyttämättä kansallisia seteleitä ja mikäli rahkeet riittäisivät, uutta kansallista valuuttaa ei edes käytettäisi kuin vain osassa maan yrityksistä.

Eihän tämä todellakaan ole mikään helppo ratkaisu, mutta mielestäni paljon terveempi kuin euron tappaminen ja maa kerrallaan tai muuten vaihto heti kansallisiin valuuttoihin siten että jokainen eurovelka, saatava ja sopimus pitäisi heti siirtää 17 kansallisvaltion oman valuutan määräiseksi. Omassa mallissani vain uusia sopimuksia, saatavia ja velkoja voisi tehdä kansallisessa uudessa valuutassa ja silloinkin voisi aina päättää käytää (kori)eurojakin.

Myös yritysten pitäisi palkata kansallisia valuuttoja pyörittämään laskutus-, riskienhallinta- ja sijoitusporukkaa. Toki tulisi satoja työpaikkoja Suomeenkin (eli samat jotka ovat jääneet Ruotsiin ja Tanskaan), mutta kulujahan siitä seuraisi väistämättä.

Jari Reinikka

"Kuitenkin näkisin että poliittisesti montaa ihmistä ei kiinnosta pelastaminen tai tervehdyttäminen vaan ainoastaan tervehtyminen ja pelastaminen joka lisää integraatiota."

Nyt voisi sanoa, että olet asian ytimessä myös politiikan puolesta. Tämä on mielestäni koko kuvion suurin ongelma. Ja viimeisestä kappaleesta kyllä hyvin pitkälle samaa mieltä. Luulen, että tämä sinun ehdotuksesi voisi jopa toimia. Hyvin epätodennäköistä vaan, että se toteutuu. Syynkin tähän mainitsit jo itse vastauksessasi.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Ei tämä poliittinen kriisi ole kuitenkaan vaan taloudellinen kriisi jossa mielestäni on tehty vääriä poliittisia päätöksiä, mutta myös oikeita.

Kirjoitin korieuromallini alunperin kun Trichet oli EKP:n kovan euron rahapolitiikan puikoissa ja ERVV:n runteleminen oli pahimmassa vaiheessa, jossa lisättiin takausriskiä ja haluttiin antaa ERVV:lle oikeuksia taata ensimmäiset 20% tappiota, jolloin saataisiin viisinkertainen takausvoima. Silloin minulla oli vaikeaa hyväksyä toimintaa.

Nyt ERVV:n laajennukset on vähin äänin lopetettu ja Mario Draghi on juuri sellainen keskuspankkiiri josta minä pidän (moni muu toki vaihtaisi hänet mielellään takaisin Trichet:iin), joten tilanne on mielestäni huomattavasti parempi kuin vuonna 2011. Euro on melko heikko ja tukipakettien kasvatus on jäädytetty.

Nykyinen eurokin on siis pelastettavissa. Mikäli kansallinen vastuu velkaantumisesta sekä nykyisestä velasta ja sen rahoittajista tuodaan takaisin oikeaksi periaatteeksi, euro voi selvitä kriisistä. Kreikan poistuminen Eurosta (mutta ei EU:sta) voisi olla hyvä tervehdyttävä seuraava askel.

Jari Reinikka

Juu ei peli ole vielä pelattu, paskamainen tilanne tosin. Tilanteen palauttamista järkevästi takaisin raiteilleen vain hankaloittaa A.Stubbin kaltaiset populistit joille ideologia on tärkeämpää kuin mikään muu. Integraatiota on saavutettava, keinoilla millä hyvänsä. En käsitä. Tarkemmin kun asiaa tarkastelee ja yrittää ymmärtää tiettyjen tahojen motiiveita toiminnalleen, tuomitaan usein "hörhönä" tms. Sillä kyllähän tästä hässäkässä hyötyjiä löytyy, niin taloudessa kuin politiikassa.

"Mikäli kansallinen vastuu velkaantumisesta sekä nykyisestä velasta ja sen rahoittajista tuodaan takaisin oikeaksi periaatteeksi"

Mielestäni pakollista, oli valuutta sitten mikä tahansa ja käytössä kenellä tahansa.

Käyttäjän TopiMellanen kuva
Topi Mellanen

"Korieuro ei olisi vahva tai heikko vaan markkinaperusteinen - se olisi 17:n rinnakkaisvaluutan joka päivä vaihtuva summa." Euron ongelmien myötä sain itsekin tällaisen päähänpiston, mutta koska en ole alan asiantuntija, niin jätin idean omaan arvoonsa. Mukava huomata, ettei ajatukseni ollutkaan aivan hervoton. Eikö tällainen järjestely kuitenkin mahdollista valuuttakeinottelua tilanteessa, jossa rinnakkaisvaluutat kelluvat ja korieuro reagoi arvollaan r.valuuttojen muutoksiin.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hienoa että samanlaista pohdintaa on ollut muuallakin. Myös Tuomas Malinen (http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/...) sanoi että pohti samantyyppistä ratkaisua.

Mielestäni "korieuroarbitraasi" ei onnistu taloudellisesti. Esimerkki:

Luodaan uusi valuutta NOKSEK, joka määritelllään näin: 50% NOK + 50% SEK. Juuri nyt NOK=7,329 ja SEK=8,306 suhteessa yhteen euroon.

NOKSEK:in arvo on siis 50%*7,329 +50%*8,306= 7,818. Yhdellä eurolla saisi siis 7,818 NOKSEK:iä, joista jokaisen voisi vaihtaa taas milloin vain puoleen NOK:iin ja puoleen SEK. Näiden yhteisarvo euroissa on 3,665+4,153 eli sama 7,818.

Kun NOK tai SEK tai molemmat liikkuvat, NOKSEK:in arvo liikkuu myös, mutta puhtaana yhteenlaskuna.

Niin kauan kuin ei ole epäselvyyttä että jokainen NOKSEK voidaan vaihtaa milloin vain puoleen SEK:iin ja puoleen NOK:iin, ei tässä ole mitään mahdollisuutta vetää välistä.

Ehkä tuon pienen vaihtoriskin vuoksi EKP kannattaisi pitää siltä melko vahvana toimijana mukana, koska se voisi juurikin pitää keskitettyä valuuttavarantoa kaikkien seitsemäntoista Euromaan valuutoista. Näin luottamus korieuroihin olisi korkea ja niitä voitaisiin käyttää hyvinkin laajasti myös tulevaisuudessa.

Toimituksen poiminnat