Indeksitaloutemme törmää seinään

Suomen kansantalous on rakentanut viime
vuosikymmenien aikana indeksitalouden. Eläkkeet nousevat taitetulla indeksillä.
Palkat nousevat työmarkkinajärjestöjen sopimilla prosenteilla, joissa on
perinteisesti haluttu mukavalta vaikuttavia korkeita prosentteja ilman ”ostovoiman
turvaamista” kummempia perusteluja. Yksittäiset ihmiset tai talousyksiköt eivät
joudu ottamaan vastuuta lisäarvon luomisesta, prosentti napsahtaa ylhäältä
annettuna pöytään.  

Myös valtion kulut ovat nähtävästi pysyvällä kasvu-uralla. YLE:kin
on liittynyt kerhoon, ja avaava indeksikorotus on perinteitä kunnioittaen
nostettu ilmeisesti yli melko röyhkeältä vaikuttaneen viitetason. Tämä lienee pitkän indeksiperinteen avaava heitto, samaa ylellisyysuraa tulemme todennäköisesti seuraamaan vuosikymmenien ajan verokorteissamme. Mitäpä sillä on väliä että yksityisellä mediapuolella
mennään alaspäin, YLE voi indeksilogiikan maailmassa olla toimialan ”markkinaosuuden
ja liikevaihdon” kasvun voittaja.

Kasvun pitäisi hoitaa homma kotiin myös tulopuolella. Kun verotulot eivät nouse talouskasvun ollessa negatiivinen, niitäkin yritetään
nostaa vanhalla indeksikasvu-uralla nostamalla veroastetta. Budjetin
verokertymä-sarakkeeseen toki laitetaan kasvuolettama vanhasta muistista ja
Excel-logiikalla. Ollaan seuraavana vuonna sitten kovin
kummissaan kun kertymä ei kasvakaan.

Mielestäni vanha Suomi-koira ei opi uusia eurotemppuja. Vuosikymmenien
aikana Suomeen muovautuneet rakenteet eivät purkaudu. Tarvitsemme ulkoisen
sopeuttajan tai radikaalin pakkomuutoksen.

Näen kolme vaihtoehtoa 1) euro
heikkenee, 2) ulkopuolinen saneeraaja korjaa rakenteemme tai 3) palaamme meille
sopivampaan kelluvaan valuuttaan. En usko neljäntenä tienä kansalliseen ryhtiliikkeeseen. Indeksikulttuuri on jäänyt pysyvästi rakenteisiimme.

1)      Euro ei näytä tuovan pelastusta
indeksikurimukseen Saksan vuoksi

Teollisuustuotannossa indeksit eivät Suomessa sojota ylöspäin.
Päinvastoin, Euroalueen (+0,3%) surkein teollisuustuotannon kehitys oli
Suomessa, -5,9%, kun Saksa kuittasi +2.4% kasvun.

Saksan talouskoneen vaihtotaseen ylijäämä ja EKP:n
valuuttasotaan huonosti sopiva rahapolitiikka todennäköisesti pitävät euron
kurssia vahvistuvalla tai nykyistä liian korkeaa tasoa ylläpitävällä uralla.
Tämä on täysin päinvastainen kehitys kuin mitä Suomen indeksitalous tarvitsisi.

Eurojärjestelmässä ollessamme euro ei reagoi mitenkään siihen
mitä Suomessa tehdään. Vaikka indeksoisimme kulurakenteemme ja valtion menot 50%
ylöspäin, euro jatkaisi vahvistumistaan niin kauan kun valuuttasodan
kilpailevat valuutat lisäävät rahansa määrää enemmän kuin Saksan
rahapolitiikkaan hirttäytynyt Euroalue. On mielestäni epätodennäköistä että
Euroalue alkaisi ajamaan heikentyvän euron valuuttapolitiikka, joka toisi
ulkoisen pelastuksen Suomeen.

Olen esittänyt oman mallini aiemmin, miten euroalueen monetaristinen
kasvusysäys voitaisiin toteuttaa reilulla eurosetelirahoituksella. Realistisesti
ajatellen Suomen mahdollisuus lobata tämä skenaario lienee EKP:n pääoma-avaimen
mukaisen 1,8% tasolla. Toisaalta mikään ei viittaa siihen että Suomessa edes
mietittäisiin Euroalueen laajuisia rahapoliittisia ratkaisuja.

2)      EU-25 tuo ulkopuolisen saneeraajan Suomeen

Euron jousto alaspäin indeksiemme vastapainona siis tuskin
tapahtuu. ”Irtisanomiset jatkuvat, kunnes työmoraali paranee.” on hirtehinen
vitsi, joka totuudeksi muutettuna Suomessa kuuluisi paremmin näin ”Irtisanomiset jatkuvat, kunnes
indeksointikulttuuri loppuu tai palaamme omaan valuuttaan”.

Työttömyyden nousu tuskin on tarpeeksi pelottava muutos
indeksiputkiajattelun katkaisulle. Laitan toivoni kohta voimaan tulevaan
Euro-25:n budjettikurisopimukseen. Saamme Olli Rehnin kertomaan että
unionisakkoa heilahtaa jos ei budjettialijäämä korjaannu ja indeksit taitu alamäkeen. Tämä todennäköisesti
johtaa suosituksiin ainakin julkishallinnon palkkaindeksoinnin pysäyttämisestä,
irtisanomisten ja julkisten palvelujen vähentämisen lisäksi. Todennäköisesti
saneeraaja tulee kuitenkin vasta seuraavien vaalien jälkeen, mikä sopinee
useiden politiikkojen suunnitelmiin mainiosti.

3)      Paluu kelluvaan valuuttaan, jossa on takaisinkytkentä
paikallisiin indeksointeihimme

VATT:n Juhana Vartiainen pohtii että eurotaloudessa
indeksikuri ja kilpailukyvystä huolehtiminen ovat tärkeitä, mutta sovittavissa
olevia asioita. Yllättäen hän myöntää että Ruotsissa kilpailukyky ei ole kovin
relevantti käsite
. Kuinka helpottavaa!

Tämä radikaali väite on miestäni pitkälti totta ja johtuu
mielestäni siitä että jos työmarkkinajärjestöt ja/tai valtio indeksoi yli varojen
ja kantokyvyn, tilanne korjaantuu heikkenevän kruunun kautta. Itse taas en
tunnista Vartiaisen mekanismia ”korkojen säälimättömästä noususta”, koska
Ruotsin korkopolitiikka on mielestäni työllisyyskeskeistä yhtä paljon kuin
inflaation matalalla pitävääkin. Korkeaan työllisyyteen tähtäävä rahapolitiikka on käytössä USA:ssa ja nyt myös Japanissa.

Ruotsin mallissa suomalainen hihasta revittyjen
indeksikorotusten kulttuuri voisi mielestäni jatkua elinvoimaisena, jos niin
halutaan. Siitä ei tarvitse luopua. Mielestäni se vaatii kuitenkin
vastapainokseen kelluvan valuutan. Tämän tulisi joustaa heikentyen vastaavalla
prosentilla kuin indeksipeippoilijat sopivat eturyhmiään miellyttääkseen.
Euroalueessa tämä linkki on poissa, tarvitaan paikallinen vastavaikutusluuppi,
joksi kelluva valuutta sopii mainiosti.

Olen esittänyt kaksi mallia miten nykyeuroa paremmin
kelluvaan valuuttakurssijärjestelmään voidaan siirtyä joko pohjoismaisen
yhteistyön tai markan kautta
, tai palaamalla korivaluuttaan Euroalueen
laajuisesti
. Tässä myös kaksi vuotta vanha hieman konkreettisempi laskelma mallin toteutuksesta.

Taittuuko Suomi ennen
indeksiä?

samimiettinen
Sitoutumaton Helsinki

Olen #neuvottelijat-yhteisön moderaattori ja ylläpidän keskimääräisen suosittua #neuvottelija tube- ja podcast-kanavaa.

Olen toinen Uusi neuvotteluvalta (WSOY) sekä Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 5. painos) kirjoittajista. Osallistuin myös Euron tulevaisuus ja Miten Suomi voidaan pelastaa (molemmat Libera) kirjojen kirjoittamiseen.

Olen poliittisesti sitoutumaton mutta arvostan yli puoluerajojen kansallisesti hyviä neuvottelijoita. En anna sijoitussuosituksia ja mielipiteeni ja mahdolliset virheet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu