Nationalekonomi for jurister ja Lex Monetae
Kansantaloutta lakimiehille ja Rahan Laki
Hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos viihdytti Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot-tilaisuuden täyttä salia kahdesti epäilemällä mm. Kimmo Sasin lukeneen legendaarisen Rolf Kullbergin ”Nationalekonomi för jurister”-kirjan. Rolf Kullberg kannatti valuuttakurssien äärimmäistä vakautta, mm. revalvoiden jo ennestään vahvan markan vuonna 1990 sekä puolustaen sitä erittäin aggressiivisella kaksinumeroisella korkotasolla vuonna 1991 ja 1992. Vahvan ja hallinnollisesti hinnoitellun markan ja erittäin korkeiden korkojen rahapolitiikka, myötäsyklinen budjettipolitiikka ja Neuvostoliiton kaupan romahdus ajoivat Suomen ennätyssynkkään lamaan, jonka mm. kelluva markka ja avoir fiscal-verouudistus korjasi.
Nallen heittoa ei kommentoitu Suomen lehdistössä lainkaan. Itse tulkitsin sen juridisesti kiinnitetyn valuuttajärjestelmän kritiikiksi. Vahvan ja vakaan markan ERM-kiinnitys 1990-luvun alussa muistuttaa paljon nykyistä eurojärjestelmää, koska kummassakaan valuutta ei jousta – ainoastaan työttömyys joustaa.
Hallinnolliset kurssit vai vapaa kellunta?
Hallinnollisessa kiinteävaluuttakurssijärjestelmissä on niiden talousteoreettisista vioista huolimatta erityisesti juristeja ja hallintoihmisiä houkutteleva piirre – juridinen vakaus. Yksi markka tai euro on vaihdettavissa yksinkertaisen kertoimen myötä toisiin valuuttoihin (tai kultakannan aikana kultaan). Kiinteäkurssivaluuttojen kehitys on tässä ajattelussa pelkästään riippuvainen jonkin kaukaisen, mieluiten suuren, kansantalouden kehityksestä, myös kriisiaikoina. Niiden luonne on suunnitelmataloudellinen. ”Sopimus on sopimus”-ajattelu on kuin Shakespearen Shylock-juristin, joka halusi panttina paunan velallisen lihaa.
Kun on miljoonittain sopimuksia, ja kaikista tulee epärealistisen kalliita koska sopimusyksikkö, euro, vahvistuu ja talous taantuu, mitä pitäisi tehdä?
1) Muuttaa kaikki miljoonat sopimukset yksitellen neuvottelemalla realistisemmalle tasolle (=sisäinen devalvaatio) vai
2) Antaa sopimusyksikön arvon automaattisesti muuttua niin että kaikki sopimukset kohtuullistuvat (=kelluva valuutta)?
Kakkosvaihtoehdossa eli markkinaperusteisissa kelluvissa valuutoissa on melko yksinkertainen hyöty verrattuna hallinnollisiin kursseihin kuten ERM-markkaan tai nykyeuroon (ykkösvaihtoehto): ne joustavat vastasyklisesti. Huonoina aikoina sopimukset kohtuullistuvat automaattisesti reaaliarvoltaan, ilman miljoonia monimutkaisia monen osapuolen neuvotteluja. Tämä nostaa kansantaloutta taantumasta tehokkaasti, koska irtisanomiset ja konkurssit vähenevät. Kun huonot ajat ovat ohi, sopimukset palautuvat automaattisesti korkeampaan arvoonsa, hilliten talouden ylikuumenemista. Juuri näin on tapahtunut Ruotsissa sen jälkeen kun se siirtyi vuonna 1993 kakkosvaihtoehtoon, eli kelluvaan kruunuun.
Onkin kummallista, mutta suunnitelmatalouden sisäisen logiikan mukaista, toivoa vaihtoehtoa 1). Neuvotteluasiantuntijana näen miljoonien sopimusten uudelleenneuvottelusta tulevan suuria kustannuksia, paljon suurempia kuin esim. Kimmo Sasin paneelikeskustelussa nostamat valuutanvaihtokustannukset. Sopimuksia ei myöskään välttämättä neuvotella uudelleen, vaan ne irtisanotaan esim. yt-menettelyllä tai lopettamalla euroalueen teollisuustuotantoa. Molemmat trendit ovat nähtävissä euromaiden työttömyydessä ja teollisuustuotannon romahtamisessa.
Lex Monetae eli Rahan laki
Lex Monetae on kansainvälisesti hyväksytty ja käytetty lakiperiaate, jolla kansallisvaltio päättää millä rahayksiköllä sopimuksia maksetaan. Suomessa se on tällä hetkellä euro. Kun Suomi liittyi euroon, lakiperiaatetta sovellettiin vuonna 1999 siirtymällä kelluvasta markasta euroihin eli mallista 2) kohtaan 1). Kaikki Suomen ja muidenkin maiden (!) lakien alaiset sopimukset, varat ja vastuut vaihdettiin markoista euroiksi. Jos asuntolainasi oli otettu markoissa, maksoit sen kuitenkin pois euroissa. Palkkasi muuttui markoista euroiksi. Yrityslainat ja tilit muuttuivat euroiksi. Suomen kansantalouden vaikutus rahayksikön arvoon poistettiin, ja sidottiin lähinnä Saksan talouden kehittymiseen ja EKP:n rahapolitiikkaan. Luotiin eurojärjestelmä.
Lex Monetae toimii myös toiseen suuntaan eli jäykästä rahasta voidaan siirtyä markkinaperusteiseen, kelluvaan rahaan. Kirjamme Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot antaa siihen kaksi polkua:
Skenaario 1: Lex Monetaella ECU-2-euroihin kaikissa euromaissa
Oma suosikkiratkaisuni euron joustamattomuusongelmaan on muuttaa euron juridista määritelmää jokaisessa 18 euromaassa korieuroksi, ECU-2:ksi. Kaikki eurosopimukset, varat ja velat olisivat silloin samassa asemassa. Euro määriteltäisiin EKP:n pääoma-avaimella kerrotuksi summaksi 18 kansallisvaltion rahoista. Eurosopimuksia voisi silti jatkossakin luoda lisää ja jopa käteiseuroja voitaisiin pitää turistien iloksi käytössä. Mepeille voitaisiin maksaa palkkaa euroissa ja EU:n budjetti voitaisiin yhä määritellä euroissa. Myös valtioiden velat olisivat yhä euroja – esim. Italia ei voisi luistaa eurovelan maksusta vaihtamalla sen liiroiksi eikä voisi antaa FIAT:ille kilpailuetua muuttamalla sen eurovelat liiroiksi. Kirjoitin keveän pohdiskelun mallista blogissa ”Korieuro – Sietämättömän kevyt lippalakki”
Nomuran ekonomistin Jens Nordvigin ennusteilla laskettuna korieuro myös heikkenisi maltillisesti suhteessa muihin valuuttoihin kuten dollariin ja Ruotsin kruunuun, mikä lieventäisi deflaation uhkaa, parantaisi euromaiden kilpailukykyä ja vähentäisi velkojen reaaliarvoa. ECU-2 toimisi aivan kuin ECU-1-mutta käänteisessä järjestyksessä, joten se on käytännössä testattu toimiva malli.
Skenaario 2: Lex Monetaella takaisin paikallisvaluuttoihin yksittäisessä euromaassa
Myös yksittäisen maan paluu kansallisvaluuttaan on Lex Monetaen perusteella mahdollista. Italia voi vaihtaa eurovelkansa liiravelaksi Lex Monetaen perusteella ja harkitsikin tätä vaihtoehtoa Berlusconin johdolla vuonna 2011. Niin voi Suomikin, vaikka todennäköistä se ei ole. Tämä polku on kuvattu kirjassamme, ja löytyy lyhennelmänä ”Markan toinen tuleminen”.
Skenaariossa vain yksi tai muutama kansallisvaltio palaa joustaviin Ruotsin kruunun kaltaisiin kansallisvaluuttoihin, jättäen muut euromaat taistelemaan sisäistä devalvaatiota ja deflaatiouhkaa vastaan. Irtaantuvan euromaan juridinen liikkumavara voi olla yhtä laaja kuin euroon tullessa eli kaikki kyseisessä maassa käytetyt sopimukset voitaisiin maksaa Lex Monetaen ja sopimusoikeuden, mukaan uudessa paikallisvaluutassa takaisin. Vähäriskisempi vaihtoehto olisi kuitenkin vaihtaa vain oman maan lain ja oman tuomioistuimen riidanratkaisuperiaatteen alaiset sopimukset paikallisvaluuttaan Lex Contractuksen perusteella. Suomessa näitä olisivat mm. valtion ja kunnan velat, palkat, pankkitalletukset ja asuntolainat sekä suurin osa yritysten vastaavista sopimuksista. Prosessi ei ole ilmoitusasia, vaan yhteistyötä EU:n, Euroryhmän ja EKP:n kanssa tarvitaan jotta juridinen sopimuskohtainen uudelleenmäärittely on tiedossa jo käyttöönottohetkellä ja jälkikäteiset juridiset kiistat estetään.
Uuden Suomen artikkeli ” Suomi irti eurosta? – Asuntovelallisille tulisi rajusti lisää maksettavaa” esitteli siis virheellisen tai ainakin epätodennäköisen skenaarion (palkat vaihtuisivat markkoihin mutta asuntolainat pysyisivät euroissa).
Toivottavasti yhä useampi eurojärjestelmää analysoiva taho perehtyy jatkossa ilmaiseen ja vapaasti ladattavaan kirjaamme ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot” vastaavien virheiden välttämiseksi. Skenaarioanalyysi on hyvä olla takataskussa jos vaikkapa Italia toteuttaa vuoden 2011 suunnitelman ja eroaa eurojärjestelmästä tai EKP ehdottaa Suomen hyväksyttäväksi ECU-2-korieuromääritelmää.
Päätöksiä voi tehdä vain perustellun tiedon pohjalta.
Kiitos, että toit lihavoituna esiin eurojärjestelmän aiheuttaman ajoittaisen sisäisen devalvaation tarpeen ja siitä syntyvän keskeisen ongelman, menu cost:n ja palkkojen jäykkyyden. On typerää rukata miljoonia muuttujia, jotka ovat sovittuina erillisissä sopimuksissa, joiden muuttaminen vaatii pitkiä ja vaikeita monikantaneuvutteoluita. Lisäksi usein hintajäykkyyttä pitää yllä myös lainsäädäntö – joku hinta, korvaus tai indeksointi seisoo laissa, ja sen muuttaminen on vaikeaa ja vie tuhottomasti aikaa. Hintasopeutus sisäisessä devalvaatiossa on yksinkertaisesti tehoton ja kallis vaihtoehto.
Sisäinen devalvaatio tuo väkisinkin markkinatalouteen mukaan suunnitelmatalouden elementtejä. Kun valuuttamuuttuja on lukittu, joudutaan kaikkia muita muuttujia puliveivaamaan sitäkin enemmän. Lainatakseni Chewbacca-puolustusta: this does not make sense!
Tämä siis riippumatta siitä, uskooko nimellisten leikkausten aiheuttavan velkadeflaatiota ja ”omana maalina” tehdyn syvän taantuman tai peräti laman. Nimittäin sekin on tässä miljoonien hintojen sopeutuksessa yleensä se seuraus, ihan taloustieteiden ja tuoreiden kokemusten valossa.
Olen vasta kirjan sivulla 95. Enköhän pääse kirjaa kohta jo ruoskimaan. Tosin tähänastisen perusteella suosittelen kyllä. Ihmisillä on ehkä väärä käsitys, että kirja olisi toistasataa sivua julistusta euron kamaluudesta ja lupauksista, mitä hyvää markasta seuraisi. Ennakkoluulo on väärä, ja pidän erityisesti valuuttaliittojen ja euron historian läpikäyntiä sekä liittovaltiosuunnitelmien tilaa.
Suosittelisin kirjaa lämpimästi niille tahoille, jotka kannattavat liittovaltiokehitystä. Kirjasessa nimittäin käydään kattavasti läpi ongelmakohtia, jotka pitäisi ratkaista. Itse vastustan nykyistä liittovaltiokehitystä, mutta siltä varalta, että vastustus on turhaa, toivoisin ainakin, että siitä ei tulisi läpimätää heti alkuunsa – kuten valuuttaliitolle kävi aikoinaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on. Euroliittovaltion ”terve” rakenne on yksi kirjan pääskenaarioista.
Kiitoksia kun avasit kommentoinnin, ruotsin ja latinan käyttäminen otsikon kielenä ei taida olla ihan hittivalinta Usarin blogisuosioon 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Paha yhdistelmä – vaikka Norssissa lusin, pakkoruotsi on heikossa hapessa ja latina jäi valitsematta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei otsikoinnissa varmastikaan mitään vikaa ollut. Asia, mitä käsittelit oli vain melko laaja päästääkseen lukijansa ”helpolla”.
Mutta ei se ole sinun ”vikasi”, eivät nämä ole kovin helppoja asioita muutoinkaan. =)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos selkokielestä. Den förstår både jurister och gamla civil- och diplomekonomer.
Joku saattaa jo ihmetellä sitäkin, että tuollainen yli 12%:n työttömyys aletaan kokea euroalueella ihan normaaliksi eikä se vielä herätä pohtimaan perusteellisesti euron roolia tässä vaikutusverkostossa.
Kahlaan vielä kirjaa hissukseen jossain sivulla 45. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Argumenttejasi vastaan on vaikeaa hyökätä ”putinismia”-sössötyksellä ja siinä on vaikeita, ajattelua vaativia käsitteitä, jolloin ”vanhat vihaiset miehet” jättäytyvät suosiolla leikistä.
Jutussa ei myöskään haukuta tai kehuta puolueita, jolloin poteropuheenvuorolaiset eivät aktivoidu. Sää ei ole suosiollisin lukemiselle. Lisäksi oikeasti tärkeistä asioista keskustelemisen torppaa tänään tehokkaasti mukatuohtuminen huonoista pilapiirroksista, liittovaltio-eipäs-juupas sekä se, että joku sai pahan mielen kirjastossa. Kaikki varmasti tärkeitä asioita. Tai sitten ei.
Ilmoita asiaton viesti
Noo, nämä blogit jäävät Google-hakutuloksiin ja pohjatiedoksi uteliaille. Lähinnä toivoisin että aktiivinen höpönlöpön puhuminen vähenisi kun edes pikkuriikkisen tulee palautetta mutu-linjan ihmisille.
Ilmoita asiaton viesti
En ole ollenkaan vakuuttunut, että sisäinen devalvaatio olisi varsinaisesti mahdollista. Kun katsoo minkälaisia rakenteita Suomessa ja muissakin euroopan maissa on liittyen sopimusten tekoon ja taloudenhoitoon, tulee mieleen että muu rakenne on rakentunut joustavan valuutan ympätille.
ERM-euroon ei silti yritetty mitenkään varautua muuttamalla rakenteita ja lakeja sellaisiksi, että sisäinen devalvaatio olisi mahdollinen. Niin ei myöskään tehty varsinaisen euron kanssa. Tämä viittaa siihen suuntaan, ettei homma ole kenenkään hallinnassa.
Ainoa syy siihen, että euro saa elää, on se etteivät ihmiset tiedä euroopan tuotantokuilun ja työttömyyden johtuvan eurosta. Saksassakin useat tahot ymmärtävät, etteivät he tule lopulta saamaan kriisimaiden lihaa. Ei ole kovin helppoa ymmärtää, miksei ECU-2 suunnitelmaa ole jo pantu toimeen, kukaan ei hyödy nykyisestä menosta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo tietoisuus ei ole kovin selkeää monella MEP-ehdokkaallakaan. Tämä tosin perustuu vain puoluepömpeleiden lähellä liikkuneiden kandidaattien ”haastatteluun”. Tosiasiat eivät ole vielä heitä ns. herättäneet, koska suomalaiset puoluesuskolliset regoivat perinteisen hitaasti ja rauhallisesti kriiseihinkin ja hiihtävät auliisti perässä.
Esim. työmarkkinarakenteiden jäykkyys yhtenä tekijänä saatetaan ehkä sanoissa jotenkin myöntää, mutta kiirettä sen muuttamiseksi ei ole, kun ei ole pakko. Euron roolin merkittävyys ratkaisuna ei vielä ole päässyt agendalleen, sillä usko pitkäaikaiseen ja hivuttavaan sisäiseen devalvaaatioon on yhä ”lukkiutunut” kiinni ikään kuin parempana tienä: silloin ei tarvitse myöskään romuttaa itselleen rakkaita asioita, mm. uskoa onnistuneeseen euroon.
Kelluva valuutta (2) näyttää olevan pelottava skenaario, vaikka se saattaa pian olla viimeinen oljenkorsi.
Ilmoita asiaton viesti
MVM, sä oot kova jätkä. Oikeesti.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä olen itsekin miettinyt pitkään. Koska koko järjestelmä tulisi muuttaa samalla, eikä vain sen oletusarvoja.
Eurolla on kootusti itsenäinen rahapolitiikka ja vapaat pääomaliikkeet, mutta hyvin suurelta osin jäsenmaiden mekanismi tähän kokonaiskuvaan ei kuitenkaan istu. Sen rahapolitiikan vuoksi.
Vaikka miten yrittää sommitella eurojärjestelmää ilman liittovaltiota niin siihen ei tule kuin yksi ratkaisu: pääomalikkeitä on pakko rajoittaa á la Kypros.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä minä vaan aina ihmettelen, kun tämä euro- ja osin viimeisin markkajärjestelmäkin sisältää ainakin työttömän, työntekijän, asuntovelkaisen, eläkeläisen ja lapsipeheen kannalta joitakin hölmöjä ratkaisuja, että miksi?
-voivatko päättäjät olla vain tyhmiä vuodesta toiseen? Tämä kuitenkin olisi ratkaistavissa sivistämällä ja äänestämällä paremmin.
-onko niillä silti jotakin parempaa tietoa, jota ei meille kerrota?
-antaako nykytila niin paljon henkilökohtaista etua, ettei systeemin tuntevan kannata korjata sitä? Auttaako henkilövaihdokset ja moralismi?
-onko päättäjät niin vahvassa kiristysotteessa ulkomailta ettei muuta voi? Laajennetaako demokratiaa niin, ettei kiristysresurssit enää riitä.
-vai olemmeko jo valtiotasolla niin kovan uhan alla, ettei energiariippuva Venäjän kainalossa oleva ydinaseeton valtio voi kuin itkeä ja totella?
Helpompi sitten miettiä, että miten edetä, kun tietää, että mikä jumittaa.
Ilmoita asiaton viesti