Nationalekonomi for jurister ja Lex Monetae

Kansantaloutta lakimiehille ja Rahan Laki

Hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos viihdytti Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot-tilaisuuden täyttä salia kahdesti epäilemällä mm. Kimmo Sasin lukeneen legendaarisen Rolf Kullbergin ”Nationalekonomi för jurister”-kirjan. Rolf Kullberg kannatti valuuttakurssien äärimmäistä vakautta, mm. revalvoiden jo ennestään vahvan markan vuonna 1990 sekä puolustaen sitä erittäin aggressiivisella kaksinumeroisella korkotasolla vuonna 1991 ja 1992. Vahvan ja hallinnollisesti hinnoitellun markan ja erittäin korkeiden korkojen rahapolitiikka, myötäsyklinen budjettipolitiikka ja Neuvostoliiton kaupan romahdus ajoivat Suomen ennätyssynkkään lamaan, jonka mm. kelluva markka ja avoir fiscal-verouudistus korjasi.

Nallen heittoa ei kommentoitu Suomen lehdistössä lainkaan. Itse tulkitsin sen juridisesti kiinnitetyn valuuttajärjestelmän kritiikiksi. Vahvan ja vakaan markan ERM-kiinnitys 1990-luvun alussa muistuttaa paljon nykyistä eurojärjestelmää, koska kummassakaan valuutta ei jousta – ainoastaan työttömyys joustaa.

 

Hallinnolliset kurssit vai vapaa kellunta?

Hallinnollisessa kiinteävaluuttakurssijärjestelmissä on niiden talousteoreettisista vioista huolimatta erityisesti juristeja ja hallintoihmisiä houkutteleva piirre – juridinen vakaus. Yksi markka tai euro on vaihdettavissa yksinkertaisen kertoimen myötä toisiin valuuttoihin (tai kultakannan aikana kultaan). Kiinteäkurssivaluuttojen kehitys on tässä ajattelussa pelkästään riippuvainen jonkin kaukaisen, mieluiten suuren, kansantalouden kehityksestä, myös kriisiaikoina. Niiden luonne on suunnitelmataloudellinen. ”Sopimus on sopimus”-ajattelu on kuin Shakespearen Shylock-juristin, joka halusi panttina paunan velallisen lihaa.

 

Kun on miljoonittain sopimuksia, ja kaikista tulee epärealistisen kalliita koska sopimusyksikkö, euro, vahvistuu ja talous taantuu, mitä pitäisi tehdä?

1) Muuttaa kaikki miljoonat sopimukset yksitellen neuvottelemalla realistisemmalle tasolle (=sisäinen devalvaatio) vai

2) Antaa sopimusyksikön arvon automaattisesti muuttua niin että kaikki sopimukset kohtuullistuvat (=kelluva valuutta)?
 

Kakkosvaihtoehdossa eli markkinaperusteisissa kelluvissa valuutoissa on melko yksinkertainen hyöty verrattuna hallinnollisiin kursseihin kuten ERM-markkaan tai nykyeuroon (ykkösvaihtoehto): ne joustavat vastasyklisesti. Huonoina aikoina sopimukset kohtuullistuvat automaattisesti reaaliarvoltaan, ilman miljoonia monimutkaisia monen osapuolen neuvotteluja. Tämä nostaa kansantaloutta taantumasta tehokkaasti, koska irtisanomiset ja konkurssit vähenevät. Kun huonot ajat ovat ohi, sopimukset palautuvat automaattisesti korkeampaan arvoonsa, hilliten talouden ylikuumenemista. Juuri näin on tapahtunut Ruotsissa sen jälkeen kun se siirtyi vuonna 1993 kakkosvaihtoehtoon, eli kelluvaan kruunuun.

Onkin kummallista, mutta suunnitelmatalouden sisäisen logiikan mukaista, toivoa vaihtoehtoa 1). Neuvotteluasiantuntijana näen miljoonien sopimusten uudelleenneuvottelusta tulevan suuria kustannuksia, paljon suurempia kuin esim. Kimmo Sasin paneelikeskustelussa nostamat valuutanvaihtokustannukset. Sopimuksia ei myöskään välttämättä neuvotella uudelleen, vaan ne irtisanotaan esim. yt-menettelyllä tai lopettamalla euroalueen teollisuustuotantoa. Molemmat trendit ovat nähtävissä euromaiden työttömyydessä ja teollisuustuotannon romahtamisessa.

 

Lex Monetae eli Rahan laki

Lex Monetae on kansainvälisesti hyväksytty ja käytetty lakiperiaate, jolla kansallisvaltio päättää millä rahayksiköllä sopimuksia maksetaan. Suomessa se on tällä hetkellä euro. Kun Suomi liittyi euroon, lakiperiaatetta sovellettiin vuonna 1999 siirtymällä kelluvasta markasta euroihin eli mallista 2) kohtaan 1). Kaikki Suomen ja muidenkin maiden (!) lakien alaiset sopimukset, varat ja vastuut vaihdettiin markoista euroiksi. Jos asuntolainasi oli otettu markoissa, maksoit sen kuitenkin pois euroissa. Palkkasi muuttui markoista euroiksi. Yrityslainat ja tilit muuttuivat euroiksi. Suomen kansantalouden vaikutus rahayksikön arvoon poistettiin, ja sidottiin lähinnä Saksan talouden kehittymiseen ja EKP:n rahapolitiikkaan. Luotiin eurojärjestelmä.

Lex Monetae toimii myös toiseen suuntaan eli jäykästä rahasta voidaan siirtyä markkinaperusteiseen, kelluvaan rahaan. Kirjamme Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot antaa siihen kaksi polkua:

Skenaario 1: Lex Monetaella ECU-2-euroihin kaikissa euromaissa

Oma suosikkiratkaisuni euron joustamattomuusongelmaan on muuttaa euron juridista määritelmää jokaisessa 18 euromaassa korieuroksi, ECU-2:ksi. Kaikki eurosopimukset, varat ja velat olisivat silloin samassa asemassa. Euro määriteltäisiin EKP:n pääoma-avaimella kerrotuksi summaksi 18 kansallisvaltion rahoista. Eurosopimuksia voisi silti jatkossakin luoda lisää ja jopa käteiseuroja voitaisiin pitää turistien iloksi käytössä. Mepeille voitaisiin maksaa palkkaa euroissa ja EU:n budjetti voitaisiin yhä määritellä euroissa. Myös valtioiden velat olisivat yhä euroja – esim. Italia ei voisi luistaa eurovelan maksusta vaihtamalla sen liiroiksi eikä voisi antaa FIAT:ille kilpailuetua muuttamalla sen eurovelat liiroiksi. Kirjoitin keveän pohdiskelun mallista blogissa ”Korieuro – Sietämättömän kevyt lippalakki”

Nomuran ekonomistin Jens Nordvigin ennusteilla laskettuna korieuro myös heikkenisi maltillisesti suhteessa muihin valuuttoihin kuten dollariin ja Ruotsin kruunuun, mikä lieventäisi deflaation uhkaa, parantaisi euromaiden kilpailukykyä ja vähentäisi velkojen reaaliarvoa. ECU-2 toimisi aivan kuin ECU-1-mutta käänteisessä järjestyksessä, joten se on käytännössä testattu toimiva malli.

Skenaario 2: Lex Monetaella takaisin paikallisvaluuttoihin yksittäisessä euromaassa

Myös yksittäisen maan paluu kansallisvaluuttaan on Lex Monetaen perusteella mahdollista. Italia voi vaihtaa eurovelkansa liiravelaksi Lex Monetaen perusteella ja harkitsikin tätä vaihtoehtoa Berlusconin johdolla vuonna 2011. Niin voi Suomikin, vaikka todennäköistä se ei ole. Tämä polku on kuvattu kirjassamme, ja löytyy lyhennelmänä ”Markan toinen tuleminen”

Skenaariossa vain yksi tai muutama kansallisvaltio palaa joustaviin Ruotsin kruunun kaltaisiin kansallisvaluuttoihin, jättäen muut euromaat taistelemaan sisäistä devalvaatiota ja deflaatiouhkaa vastaan. Irtaantuvan euromaan juridinen liikkumavara voi olla yhtä laaja kuin euroon tullessa eli kaikki kyseisessä maassa käytetyt sopimukset voitaisiin maksaa Lex Monetaen ja sopimusoikeuden, mukaan uudessa paikallisvaluutassa takaisin. Vähäriskisempi vaihtoehto olisi kuitenkin vaihtaa vain oman maan lain ja oman tuomioistuimen riidanratkaisuperiaatteen alaiset sopimukset paikallisvaluuttaan Lex Contractuksen perusteella. Suomessa näitä olisivat mm. valtion ja kunnan velat, palkat, pankkitalletukset ja asuntolainat sekä suurin osa yritysten vastaavista sopimuksista. Prosessi ei ole ilmoitusasia, vaan yhteistyötä EU:n, Euroryhmän ja EKP:n kanssa tarvitaan jotta juridinen sopimuskohtainen uudelleenmäärittely on tiedossa jo käyttöönottohetkellä ja jälkikäteiset juridiset kiistat estetään.

Uuden Suomen artikkeli ” Suomi irti eurosta? – Asuntovelallisille tulisi rajusti lisää maksettavaa” esitteli siis virheellisen tai ainakin epätodennäköisen skenaarion (palkat vaihtuisivat markkoihin mutta asuntolainat pysyisivät euroissa). 

Toivottavasti yhä useampi eurojärjestelmää analysoiva taho perehtyy jatkossa ilmaiseen ja vapaasti ladattavaan kirjaamme ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot vastaavien virheiden välttämiseksi. Skenaarioanalyysi on hyvä olla takataskussa jos vaikkapa Italia toteuttaa vuoden 2011 suunnitelman ja eroaa eurojärjestelmästä tai EKP ehdottaa Suomen hyväksyttäväksi ECU-2-korieuromääritelmää.

Päätöksiä voi tehdä vain perustellun tiedon pohjalta.

samimiettinen
Sitoutumaton Helsinki

Olen #neuvottelijat-yhteisön moderaattori ja ylläpidän keskimääräisen suosittua #neuvottelija tube- ja podcast-kanavaa.

Olen toinen Uusi neuvotteluvalta (WSOY) sekä Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 5. painos) kirjoittajista. Osallistuin myös Euron tulevaisuus ja Miten Suomi voidaan pelastaa (molemmat Libera) kirjojen kirjoittamiseen.

Olen poliittisesti sitoutumaton mutta arvostan yli puoluerajojen kansallisesti hyviä neuvottelijoita. En anna sijoitussuosituksia ja mielipiteeni ja mahdolliset virheet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu