Suomen 1% on köyhä (tasa-arvoinen)
Keskustelussa varallisuuden ja tulojen tasa-arvosta käytetään usein USA:n tietoja. USA on maailman epätasa-arvoisimpia maita varallisuuden ja tulonjaon suhteen ja sen 1% on erityisen vaurasta.
Varallisuutta ei tilastoida maailmanlaajuisesti kovinkaan tarkasti, mutta yksityisiä arvioita ja tilastoja löytyy kyllä. Credit Suissen tutkimustiimi tekee vuosittain rapotin maailman varallisuudesta – kannattaa katso esim. lyhyt video aiheesta, josta tämän blogin kuva on kaapattu.
Suomi erottautuu muista länsimaista siinä että meillä 1% rikkaimman varallisuus on yksi pienimpiä (tasa-arvoisimpia): noin 13% varallisuudesta ja noin 8% tuloista (ylläolevan linkin mukaan jo USA:n 0,01% omisti 11% varallisuudesta). Ruotsissa vastaavat luvut ovat raportin mukaan selvästi epätasa-arvoisempia: 1% omisti 29% varallisuudesta ja sai 7% tuloista. Ruotsalaiset rikkaat ovat siis rutkasti rikkaampia kuin suomalaiset rikkaat varallisuudella mitaten ja ehkä juuri sen vuoksi suhteellinen 1%-tulotaso onkin himpun verran pienempi, koska palkkatuloja 1%-varallisuusluokassa juuri tarvita.
Toisessa kuvassa on kuvattu Credit Suissen analyysin mukainen varallisuuden jakauma Suomessa ja Ruotsissa. Suomen jakauma on huomattavan tasainen verrattuna Ruotsiin.
Credit Suissen mukaan Suomen 4,2 miljoonasta aikuisesta dollarimiljonäärejä (yli 750 000 € omistavia) on 66,000. Ruotsin 7,3 miljoonasta aikuisesta löytyy jo 506 000 dollarimiljonääriä. Ruotsalainen aikuisen varallisuus on keskimäärin 299 000 dollaria kun Suomessa se on 172 000 dollaria eli 1,35 dollarikurssilla 222 000 € per ruotsalainen ja 127 000 € per suomalainen. Suomalaista kokonaisvarallisuutta olisi siten 533 miljardia € ja ruotsalaista 1619 miljardia €.
Kun tämä varallisuus kerrotaan luokkakohtaisella osuudella sekä jaetaan luokan väestömäärällä (420 000 Suomessa ja 730 000 Ruotsissa per 10%), saadaan keskimääräinen varallisuus per aikuinen joka varallisuusluokassa. Ruotsin 1% (73 000 aikuista) omistaisi tämän varmasti yksinkertaistavan laskun mukaan keskimäärin 6,6 m € ja suomalainen 1% 1,7 m € (42 000 aikuista).
Suomen 1%-varallisuuseliittiä ei siis kansainvälisessä mielessä ole olemassakaan. Onko se hyvä vai huono asia?
”Suomen 1%-varallisuuseliittiä ei siis kansainvälisessä mielessä ole olemassakaan. Onko se hyvä vai huono asia?”
Suomessa on näitä eläkevaroja, jotka kuuluvat kansalle ja joita hallinnoivat ammattisijoittajat.
Epäilen kuitenkin etteivät ammattisijoittajat ole sijoitustoiminnassaan yhtään sen isänmaallisempia kuin yksityiset sijoittajatkaan, pikemminkin päinvastoin. Sillä ei siten ole väliä onko sijoittaja yksityinen tai vaikkapa eläkevakuutuslaitos.
Jos ajatellaan asiaa kateuden kannalta, niin on yksi lysti miten varakasta 1% väestä on. Ne jotka eivät ole itse varakkaita ovat kateellisia jokatapauksessa. Kateuden määrä on jo muutenkin ääretön, joten sitä ei voida kasvattaa omaisuuden epätsa-arvoa kasvattamalla.
Mitä sijoitusvarallisuus itseasiassa on?
Se on järjestelmän kannalta välttämätöntä kapitaalia, jota ilman yhteiskuntamallimme ei toimisi.
Jos ajatellaan että rahaa pitäisi sijoittaa maan talouden kehittymisen kannalta strategisti oikein, eikä vain sijoittajan sijoitusvarallisuuden kannalta strategisesti oikein, pitäisi saada toisenlainen sijoitusstrategia.
Sellaisia sijoittajia tuskin löytyy jotka asettaisivat maan edun oman etunsa edelle. No, ainakaan niitä ei ole kovin paljon. Siksi vanha kunnon valtionomistus voisi tässä tilanteessa myös olla paikallaan.
Ei enää valtionomistusta sinne missä bisnes pyörii jo muutenkin, sinne riittää yksityistäkin sijoitusrahaa, mutta sinne missä bisnestä pitäisi saada käyntiin, jotta maan talous pyörisi parmmin ja tuottaisi verotuloja valtion laariin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti eläkevarallisuudesta. Usein eläkettä ei lasketa mukaan yksityisvarallisuuteen.
Thomas Piketty kutsuu edessämme olevaa aikaa perintökapitalismiksi (patrimonial capitalism). Siinä maailmassa monella maalla perinnöt ovat osittain eläkkeiden korvikkeita koska eläketurva maksetaan aktiiviväestön palkoista ilman Suomen kaltaista osittaisrahastointia. Rahastoiva eläkejärjestelmä on tasa-arvoista perintökapitalismia siinä mielessä että vähävaraisempienkin vanhempien lapset saavat pääomatuloilla rahoitettua tuloa.
Ilmoita asiaton viesti
”Rahastoiva eläkejärjestelmä on tasa-arvoista perintökapitalismia siinä mielessä että vähävaraisempienkin vanhempien lapset saavat pääomatuloilla rahoitettua tuloa.”
Totta, mutta silläkään ei pelasteta Suomen taloutta, kun tarvittaisiin ”isänmaallista” sijoitustoimintaa.
Vain valtiolla voi olla intressesissään tämä isänmaallinen sijoitustoiminta, sitä kautta että se johtaa verotulojen kasvuun, kun taas muiden sijoittajien, myös vakuutusyhtiöiden, intressi on vain maksimaalinen tuotto, ne kun eivät pääse osallisiksi verotulojen kasvusta.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, lisäilin hiukan varallisuusjakaumia. Kyllä se auttaisi jos yhden jättisijoittajan (=valtio) sijasta löytyisi esim. 500 000 ihmistä joilla on 750 000€ varallisuutta, kai siitä muutama kymppitoni liikenisi riskisijoituksiin kotimaahankin.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli poliitikkoja kuuntelee, niin Suomessa suorastaan vilisee rikkaita, joita ei veroteta tarpeeksi. Käytännössä kaikki uudet ”solidaarisuusverot” ovat langenneet työtätekevän keskiluokan maksettavaksi.
Suomessa on jo tällä hetkelläkin yksi OECD-maiden jyrkimpiä veroprogressioita. Se estää tehokkaasti kenenkään nousun ”rikkaaksi” ainakin työtä tekemällä ja yrittämällä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Suomessa 1% on noin 54 000 ihmistä (Credit Suissen mukaan 42 000 aikuista). Isokallion mukaan heistä ei paljon irtoa tuloja vaikka verotus olisi 100%.
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2014/02…
Keskiluokkaa Suomessa on poikkeuksellisen paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Siihen on syynsä, että keskiluokkaa on niin paljon. Korkea verotus laskee toiset ihmiset sille tasolle ja taas korkeat tulonsiirrot nostavat toisen pään samalle tasolle. Mukavan tasapäistämistä, mutta passivoi kyllä yrittämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on satsattu siihen että köyhät olisivat tasa-arvoisia keskenään;
on asumistukea ja veroprogressio on jyrkin köyhyysrajan alapuolella.
Kun alinta takuueläkettä saava maksaa vain 1-2% niin köyhyysrajan kohdalla joutuu jo maksamaan n. 10 prosenttiyksikköä enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on suhteellinen osuus omaisuudesta ja tuloista. Tämä on erillinen kysymys absoluuttisesta varallisuudesta. Mielestäni se että varallisuus ja tulot jakautuvat melko tasaisesti on yleisesti positiiviseksi miellettävä asia, vaikka epäeettinen verokilpailu voi johtaa tilanteen muuttumiseen.
Varallisuus itsessäänkin on positiivinen asia, joten jos rikkain 1% olisi rikkaampi kuin nyt, se olisi kyllä hyvä asia, mutta jos he olisivat suhteellisesti huomattavasti rikkaampia kuin muu väestö, se olisi ainakin minusta huono kehityssuunta.
Mielestäni täällä on siis asiat hyvin. Toisaalta varallisuuserojen kehityksen voi nähdä myös taloudellisen kehityksen sivutuotteena, eli esimerkiksi Ruotsissa vaurautta on ollut kauemmin kuin Suomessa, joten sen keskittymiselle on ollut pidempi aika. Kun taas Suomessa vaurastuminen on tapahtunut suhteellisen hiljattain, koko kansakunnan vaurastuessa sotien jälkeen.
Minusta on hyvä eritellä reaalitalous ja rahatalous toisistaan pohdiskellessa näitä kysymyksiä. Voidaan esimerkiksi tarkastella mitä ovat ne konkreettiset asiat joita ihmiset reaalitalouden näkökulmasta tekevät, ja sen jälkeen tarkastella minkälainen on heidän tulonsa rahataloudellisesti, ja suhteuttaa rahallinen tulotaso konkreettiseen reaalitalouden varallisuuten.
Esimerkiksi sijoittajan tehtävän voisi nähdä yhteiskunnan resurssien allokoimisena tai siis ohjaamisena analysoimalla muiden liiketalouden toimijoiden kannattavuutta ja parantammalla siinä sivussa resurssien keskimääräistä hyödyntämisen tasoa. Mutta tämän voi myös nähdä työnä, joka voisi olla palkallista. Käytännöllisemmällä tasolla toimintaan sisältyy riskien ottaminen omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan, jolloin tämä palkkallisena työnäkin määriteltävä tehtävä muuttuu kapitalismiksi.
Mielenkiintoista tällainen on myös sen vuoksi, että suhteellisen riskin kasvaessa tulotaso myös kasvaa samoista työtehtävistä. Jolloin jos kyseinen toiminta tapahtuisi palkkatyönpuitteissa, tulotasojen erot olisivat myös pienempiä.
Toisaalta on sijoitusyhtiöitä tai yrityksiä, rahastoja – mitä ne nyt ovat, joku muu varmaan tietää paremmin – jotka tietyssä mielessä saattavat toteuttaa tämän palkkatyöformaatin.
Reaalitalouden ja rahatalouden jako on tärkeää tuloeroista puhuttaessa myös sen vuoksi, että tuloerot määrittelevät markkinat. Kannattava toiminta perustuu kysnytään, kysyntä perustuu jonkun ihmisen haluun kuluttaa tiettyjä summia ja hankkia tiettyjä asioita. Jos varallisuus ja kulutus jakaantuvat hyvin epätasaisesti, silloin kysyntä ohjaa yhteiskunnan resursseja toimintaan joka hyödyttää harvoja, mutta käyttää silti saman suhteellisen osuuden tuotantokapasiteetista.
Tätä ilmiötä voisi tarkastella sellaisten esimerkkien kautta että käytetäänkö samat materiaalit siihen että yhdelle ihmiselle rakennetaan huvijahti, vaiko siihen että useille ihmisille rakennetaan keskikoisia veneitä?
Vastaavasti esimerkiksi yhdysvalloissa yritykset suunnittelevat avaruuslentoja kuuhun ja marsiin yksityisille ihmisille. Nämä samat resurssit voitaisiin käyttää myös väestöä keskimäärin enemmän hyödyttävällä tavalla yhdysvalloissa.
Ikävin esimerkki tästä on nälänhätä köyhissä valtioissa, ihmisille ei välttämättä ole lääkkeitä, tai terveydenhuoltoa tarjolla.
Kolikon toiselta puolelta löytyy myös päinvastaisia asioita, esimerkiksi työttömyysetuuksia voi kritisoida niiden mahdollisen passivoivan vaikutuksen vuoksi. Tarkastella voi myös sitä että tällaisista etuuksista hyötyvät ihmiset tekevät suhteellisesti paljon pienemmän osan kansantalouden tuotteen eteen verrattuna henkilökohtaiseen tulotasoon, kuin ihmiset keskimäärin, minusta sama pätee myös erityisen rikkaisiin. Mielestäni siis molemmista ääripäistä löytyy esimerkkejä.
Tämä kommentti venähti nyt aika pitkästi, mutta yritin tässä hakea vähän suuremmassa mittakaavassa toimivaa perspektiiviä tuloerojen vaikutukseen ja kehitykseen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää pohdintaa. Lisäsin vaivannäkösi innoittamana toisen kuvion, jossa on Credit Suissen analyysi Ruotsin ja Suomen varallisuuden jakautumisesta köyhimmästä (100-90%) 420,000 suomalaisesta aikuisesta rikkaimpaan (1%) eli 42,000 suomalaisen ryhmään. Sama Ruotsille (730 000 per 10% ja 73 000 1%).
Tämän jälkeen olen jakanut kokonaisvarallisuuden näillä arvoilla saadakseni keskimääräisen varallisuuden per luokka.
Ilmoita asiaton viesti
Se Suomen 1 % muutti äskettäin miljardeineen Ruotsiin, joten se selittää tuon tilastoeron.
Ilmoita asiaton viesti
Heh. Totta toinen puoli, 66 000 ihmistä joilla on luksuskämpän verran varallisuutta eli 750 000 euroa on todella vähän. Helposti muuttavat jos haluavat. Ruotsissa puoli miljoonaa ei niin vain muutakaan randilaisille kalliovuorille (taitaa Ruotsi olla jo sellainen anyway) 🙂
PS. Oma hyvä blogauksesi ”Perintöveroväittelyssä tulee esille miten eriarvoisuus syntyy” toimi kimmokkeena tälle. Siinä pisti silmään Suomen todella matala 10% varallisuusosuus muihin maihin vertailtaessa:
http://mikkoahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171921-…
Ilmoita asiaton viesti
Jos tuloja (ansio- ja pääoma-) katsotaan, Suomessa tuloverotus hoituu aika hyvin yli 50 000 € ansaitsevien toimesta.
Laskimme puolitoista vuotta sitten US:ssa verotietojen perusteella, että 1,4 % suomalaisita maksaa noin 14 % kaikista tuloveroista (vuonna 2011).
Yli 50 000 € / vuosi ansaitsevat maksoivat veroista 42 %. Ja yli 40 k€ jo noin 58 %.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/56311-tama-pieni-r…
Tuo laskelma pitäisi varmaan tehdä uudestaan tässä päivänä jonain tuoreemmista luvuista.
Verotus ja pakolliset eläkemaksut sekä perintöverotus varmasti pitävät Suomen 1%:n köyhänä.
Ilmoita asiaton viesti
Kantsis varmaan laskea uudestaan..
Ilmoita asiaton viesti
Ettei tarvitse laskea housuunsa.. Ja tietenkin kaikella rakkaudella <3 *pusi* *hali* Love&pece ihammitävaan kun on tässä jo parisen kymmentä vuotta koitettu selittää että siirtäkää nyt ne siviilit pois sieltä pliis..
Ilmoita asiaton viesti
Paljonko on köyhiä? 😀 1%?
Ilmoita asiaton viesti
Tämän varmasti yksinkertaistavan jakauman mukaan köyhin suomalainen 10% omistaa -1,2% varallisuudesta eli -6407 €. Ovat siis velkaa. Ruotsissa sentään hurjat 1619 € löytyy taskusta…
Jos tuosta arpoo, niin köyhin 1% voisi olla -30 000 € pakkasella?
Ilmoita asiaton viesti
Kaikilla mittapuilla Suomi on erittäin köyhä muihin kehitysmaihin nähden oli sitten se 1% mukana tai ei.Tuulipuku,Lidl,ruokajonot kertoo jo suuremman osan kohtalon.
Ilmoita asiaton viesti
Asenteet varallisuuteen siirtyvät sukupolvelta toiselle. Miten kukin arvioi mihin luokkaa kuuluu ja arvioiko ja onko sellaisella useimmille edes niin väliä?
Tuntuu, että varallisuudellakaan, ainakaan sen kartuttamisella, ei ole isommin väliä. Asenteet varallisuuteen ja sen kartuttamiseen ovat ristiriitaisia. Ei ole hyväksyttävää omistaa. Kun en omista ei muidenkaan ole hyväksyttävää omistaa.
Suomessa ei ehkä omistamisen pelosta osata myöskään pitää kiinni siitä mitä on luotu ja millaisia yrityksiä meillä on. Onko omistamiseen liittyvä kielteinen asenne Suomelle enemmän haitaksi ja miten siitä päästäisiin?
Ilmoita asiaton viesti
”Muihin kehitysmaihin nähden” 🙂
Hauska, mutta varmaankin tahaton lipsahdus.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä meillä valitettavasti Ruotsiin verrattaessa näkyy hyvinkin selkeästi se, että vasemmistolaisuus jyllää meillä. Kun kaikkeen tarvitaan lupapaperikasa, vuosien tutkinnot ja korkeat verot; niin yrittäminen on vaikeaa. Rahaliikenne käy valtion kautta. Ja valtiohan sen parhaiten tietää, mitä ihmiset haluavat.
Tilannetta ei helpota tietenkään hulppeat pätevyysvaatimukset – vaikka tietysti joillain aloilla tällaista tarvitaan – mutta hyvävelikerholla voidaan kätevästi ohittaa vaatimuspuoli, kun järkätään pitkä titteli ja tyystin tarpeetonta ja veronmaksajille kallista puuhaa.
Sitten parutaan, että teemme ”bulkkitavaraa”. Omien aivojen käyttö Suomessa on lähestulkoon kriminalisoitu.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Ruotsi toisaalta on välttänyt kaksi maailmansotaa ja on ollut Suomea ja Norjaakin hyödyntävä suurvalta sitä ennen, joten historiallista varakkuuttw on rutkasti enemmän.
Lisäksi heillä on se oma valuutta, kruunu, ja maailman vanhin oma keskuspankki 😉
Ilmoita asiaton viesti
Enpä oikein usko tuohon historian vaikutukseen kovinkaan paljon.
Toki Ruotsissa on paljon vanhaa rahaa, rikkailla vanhoilla suvuilla,
mutta hakeutuuko se raha Ruotsiin tai Suomeen tai muuelle ei taida riippua Ruotsin eikkaiden isänmaallisuudesta, vaan odotettavissa olevista tuotoista pääomille.
Ehkä kuitenkin näillä Ruotsin rikkailla suvuilla on hieman vaikutusta Ruotsin politiikkaan. Tarkoitan sitä että politikot tietevät, heidän on annettu tietää, millaista politiikkaa olisi noudatettava jotta ruotsalainen ja ulkomaalainenkin raha jäisi tai tulisi Ruotsiin.
Jos nyt katsotaan Ruotsin menestyvän taloudellisesti, niin se johtuu kyllä nykypolitiikasta, ei siitä mitä ennen on tapahtunut.
Näen Ruotsin keskuspankin roolin sillä tavalla että jos Ruotsin keskuspankki pystyy noudattamaan Ruotsin etujen mukaista politiikkaa, niin se on Ruotsin kannalta toki hyvä, mutta se ei oleautomaattisesti selvä asia että kansallinen keskuspankki ja oma raha olisi etu. Se riippuu siitä hoidetaanko asioita paremmin tai huonommin, ei siitä mikä on keskuspankki.
Kansainvälisesti ja globaalin kaupankäynnin kannalta, sekä kaupankäynnin reiluuden kannalta, olisi aina parempi mitä vähemmän valuuttoja. Suomella on se epäedullinen asema että sekä idässä että lännessä kauppakumppaneilla on omat valuuttansa, joiden arvojen vaihtelu vaikeuttaa siis kaupankäyntiä sekä itään että länteen.
Onneksi sentään etelään päin, minne suurin osa Suomen kaupankäynnistä suuntautuu, on toistaiseksi vakaa yhteinen valuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Yrittäjyyteen kannustamista tämäkin:
http://www.ey.com/SE/sv/About-us/Entrepreneurship/…
Ilmoita asiaton viesti
Selittäisikö Suomen tasaisempaa omaisuuden jakautumista se, että omistusasuminen on yleistä? Ilmeiseti näin ei ole, sillä omistusasuminen on yleistä myös muissa maissa. Tosin Ruotsissa on usein tapana, että lainaa lyhennetään äärimmäisen hitaasti, eli asunto on oikeastaan pankin omaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä omistuskämpät tuota keskiluokan ok varallisuutta varmastikin osaltaan selittää. Ruotsissa voi olla maintsemastasi velkavipusyystä jonkinlainen velkavetoinen asuntokupla joka on tuonut heille lisävarallisuutta ja tuloja, mutta 1% supervauraus on kyllä varmaankin perittyä vaurautta.
Pikettyn kirjassa käsiteltiin varallisuuden romahdusefektiä jonka maailmansodat saivat aikaan sotaa käyvissä maissa. Ruotsissa varmaankaan tuota efektiä ei ollut, joten kun sotamaissa oli hyvin vähän perittyä varallisuutta 1940-1960 niin Ruotsissa hopealusikkaa siirtyi paljon tuolloinkin.
Kruunu auttaa myös kierrättämään kansakunnan varallisuutta Ruotsin sisällä. Kruunusijoituksia voi tehdä vain oikeastaan Ruotsissa ulkomaalaisten saamat kruunutulot sijoitellaan myös Ruotsiin. Sama kierto ei toimi euroalueella yhtä hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko kaikkien Ruotsin rikkaiden varat edes Ruotsissa: http://www.va.se/nyheter/2013/12/19/hela-listan-sv…
Keitä ja missä rikkaiden varat eniten hyödyttävät?
Millä perusteella maiden varallisuus on laskettu, omistajan kansalaisuudenko vaikka varat olisivatkin ihan muualla kuin ko. maassa?
Ilmoita asiaton viesti
Totuushan on sitten aivan toinen kuin tämä blogi antaa ymmärtää laajemman kokonaisuuden kannalta.
Suomen keskiluokka Ruotsia varakkaampi
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkaansa. Suomen keskiluokka on itse asiassa aika köyhää. Ainoastaan taivaisiin asti nousseet omistusasuntojen ja peltomaan nimellishinnat saavat näyttämään varakkailta. Kupla puhkeaa pian ja todellinen suomalaisten köyhyys tulee esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä blogi on puhdas faktablogi. Oma blogisi tuo yhden pikkufaktan lisää keskiluokan varallisuusjakaumasta. Kiitos kuitenkin siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Henri Karjalainen
14.7.2014 16:48
”Tätä ilmiötä voisi tarkastella sellaisten esimerkkien kautta että käytetäänkö samat materiaalit siihen että yhdelle ihmiselle rakennetaan huvijahti, vaiko siihen että useille ihmisille rakennetaan keskikoisia veneitä?”
Ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävää rakennetaanko joko kallis huvijahti rikkaalle tai samalla rahalla soutuveneitä köyhille, tai oikeastaan alemmalle keskiluokalle, koska köyhät eivät veneile eivätkä osta veneitä.
Huviveneitähän ne kuitenkin ovat, eivätkä hyödynnä kansantaloutta. Sitä kutsutaan kulutukseksi, satsaukseksi huvitukseen. Samaan tarkoitukseen menevät taannoin Turun telakalla valmistuneet loisto- huviristeilijät, hos asioita tarkastellaan globaalilla tasolla, vaikka Suomelle ne ovat tietenkin olleet hyvä työllistäjä. Loistoristeilijä on kuitenkin kulutushyödyke.
Jotta sijoituksesta voisi olla kansantaloudellista hyötyä kansallisesti tai globaalisti, se pitäisi suunnata investointihyödykkeeseen, kuten tankkeriin, rahtilaivaan tai jäänsärkijään.
Siinä on todellinen merkittävyysero kokonaisuuden kannalta laitetaanko raha kulutukseen, eli huvitukseen, vai pyritäänkö sen avulla saamaan aikaan parannusta tuottavuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Arto Vihavainen, vastaukseni tulee nyt aika pahasti myöhässä, mutta tähän täytyy kuitenkin jotain sanoa.
”Ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävää rakennetaanko joko kallis huvijahti rikkaalle tai samalla rahalla soutuveneitä köyhille, tai oikeastaan alemmalle keskiluokalle, koska köyhät eivät veneile eivätkä osta veneitä.”
En toki haluaisi inttää, mutta tulonjaon kontekstissa se nimenomaan on merkityksellistä. Kyseessä oli sitä paitsi ensimmäinen esimerkki, joka tuli mieleen, ja se olisi yhtä hyvin voinut olla jotain sellaista joka koskettaa suurempaa prosenttia väestöstä,. Olennaista on että tämä kyseinen esimerkki silti oikein havainnollistaa eroa laveamman ja terävämmän tulonjaon välillä, ja erityisesti havainnollistaa tulonjaon vaikutusta tuotantoa ohjaavaaan kysyntään, sekä omaa kvantitatiivisen eli määrällisen elementin.
Mikäli vastaavia esimerkkejä tuottaa vaikkapa useita tuhansia ja punnitsee niiden yhteisvaikutuksen, ihmisten hyvinvoinnin hajonta pienenee ja mediaani kasvaa, ja ehkä olennaisemmin, tehdyn työn ja sitä vastaavan tulonjaon voisi olettaa paremmin soveltuva yleiseen oikeudentajuun.
”Siinä on todellinen merkittävyysero kokonaisuuden kannalta laitetaanko raha kulutukseen, eli huvitukseen, vai pyritäänkö sen avulla saamaan aikaan parannusta tuottavuuteen.”
Olet oikeassa että tuottavien invenstointien vaikutus yhteiskunnalle ja taloudelle on erittäin suurella todennäköisyydellä ja pidemmällä tähtäimellä parempi kuin kulutustuotteiden. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut varsinainen pointti, ja nämä kaksi näkökulmaa ovat täysin yhteensopivia. Ja viimekädessä investointien merkitys punnitaan ihmisten elintason muutoksessa, toki sillä voi tarkoittaa muutakin kuin rahallista hyvinvointia.
Ilmoita asiaton viesti
”viimekädessä investointien merkitys punnitaan ihmisten elintason muutoksessa, toki sillä voi tarkoittaa muutakin kuin rahallista hyvinvointia.”
Toki, näinhän se on. Mutta tässä tilanteessa on nimenomaan kyse siitä että investointeja ei tehdä, koska ne eivät ole kannattavia ja taloutta yritetään korjata lisäämällä kulutuksella joka parantaa ihmisten elintasoa, tosin myös samalla se infrastruktuuri paranee joka palvelee myös investointien kannattavuutta.
Ongelma tällä hetkellä on nimenomaan siinä etteivät investoinnit Suomessa kannata ja tarvittaisiin nimenomaan sellaisia investointeja jotka tähtäävät vientimarkkinoille ja tietenkin myös tuontia kosvaamaan, jotta ihmisille löytyisi työtä. Jos tuotantorakennetta korjataan tehostamalla toimintaa, se merkitsee sitä että ihmisiä joudutaan irtisanomaan, pitäisi kelsiä uusia tuotteitä, tai laajentaa entisten tuotteiden tuotantoa, jotta kaikille riittäisi töitä. Se merkitsee sitä että vientiä pitäisi edelleen lisätä. Tämä on tietenkin valtava haaste teollisuudelle, jota pitää trimmata ja valmentaa kuten juoksijahevosta.
Jos teollisuuden trimmaaminen ei tuota tulosta, jos tuotannon tehostaminen ei onnistu ja jos vientiä ei samanaikaisesti saada kasvatettua, ei auta kuin vanha konsti, devalvaatio, nykyoloissa sisäinen sellainen.
Tämän hallituksen nykyiset temput, infrastruktuuriin panostaminen lainarahalla, ei auta, se on kuin housuihinsa pissisi pakkasella. Suomen taloudellisen tulevaisuuden kohtalo on teollisuuden kehittämistoimissa ja toisaalta palkkaneuvotteluissa.
Ilmoita asiaton viesti