*

samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Näin Mario Draghi pelastaa euromaat – seuraavaksi QE ja lopuksi korieuro?

  • Euron tulevaisuus - Euromaiden vaihtoehdot
    Euron tulevaisuus - Euromaiden vaihtoehdot
  • Euromaiden kehityspolut - hyvä ja huono tulevaisuus
    Euromaiden kehityspolut - hyvä ja huono tulevaisuus

Euroalueen rahapolitiikan ratkaisut ovat ennalta-arvattavia – seuraavaksi QE ja lopulta korieuro (ECU-2)?

Sveitsin keskuspankki yllätti markkinat (myös minut) täydellisesti lopettaen massiivisen setelirahoituksensa, jonka tarkoitus oli aktiivisesti devalvoida frangi 1,20-tason alapuolelle euron suhteen. Toteutus oli merkantilistinen, Sveitsin vaihtotaseen ylijäämää euromaiden kustannuksella puolustava, kuten kuvasin 5.8.2012 (Uusi Suomi). Euroalueen kannalta Sveitsin epäonnistuminen, kuten aiempi USA:n setelirahoituksen (QE) jäädytys, oli mielestäni positiivinen.

Euroopan keskuspankki (EKP) toimii Sveitsiin tai USA:han nähden kuin etana. Mario Draghin johdolla se on myös ennalta-arvattava, toisin kuin edellisen epäonnistuneen pääjohtajan Trichetin kaudella. Oma arvostukseni on erittäin korkea Draghin suhteen kun taas Trichet teki jopa ilmiselviä virheitä, mm. ohjauskoron lähes mielipuoliset nostot vuonna 2011.

Hitaudesta ja Draghin loogisuudesta johtuen EKP:n päätöksiä voi ennakoida. Itsekin olen onnistunut 100%:sti melkein maallikkona (KTM, EuroThinkTank:in jäsen) molemmissa etukäteen tekemissäni ennustuksissani EKP:n toimenpiteidensuhteen vuonna 2012:

EuroThinkTank julkaisi Vesa Kanniaisen johdolla 7.5.2014 loogisen arvioinnin Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot (Libera), jossa arvioitiin pidemmän aikavälin skenaariota euromaille, erityisesti Suomelle. Näitä ovat:

Oma ennusteeni eurojärjestelmän suhteen on tällä hetkellä (18.1.2015) positiivinen. Ennustan että nyt vuonna 2015 eli armottoman myöhässä, EKP tulee toteuttamaan setelirahoituksen (QE), toivottavasti esittämäni vuoden 2012 mallin mukaisesti. Arvioni on että tämä hyväksytään EKP:n 22.1.2015 kokouksessa, vaikka Kreikan vaalien tulos ei tuolloin ole selvillä.

Reilu setelirahoitusmallini euroalueelle oli 2012 seuraava:

  • EKP:n pääoma-avainta käytetään mekaanisesti setelirahoituksen kohdistusperiaateena. Suomen pääoma-avain on 1,8% joten 1000 mrd€ kokoinen QE kohdistaa 18 miljardia euroa Suomen valtiovelkoihin
  • Ostajatahot ovat kansalliset keskuspankit. Suomen Pankki siis setelirahoittaa Suomen valtion velkoja, Saksan keskuspankki Saksan valtion velkoja, Kreikan keskuspankki Kreikan valtion velkoja. Vaihtoehtoisesti EKP ostaa mutta jäsenkeskuspankit eivät takaa.
  • Yhteisvastuu veloista jää pieneksi eikä esim. EVM tai euromaiden veronmaksajat takaa suoraan muiden maiden kuin omansa setelirahoitusta. Tämä luo oikeansuuntaiset kannustimet, ja tekee seuraavan vaiheen korieuromallista helpomman toteuttaa.

Oletan omahyväisesti, että näin myös tehdään. Jos näin käy, voimaannun olettamaan että myös euroalueiden kriisin lopullisesti ratkaiseva ehdotukseni ECU-2-mallista tullaan toteuttamaan ennemmin tai myöhemmin (kuvion vihreä polku). Myös huono (punainen polku) ja epävarma (keltainen) polku ovat mahdollisia, mutta paljon suurempia riskejä täynnä.

Niin tai näin, eurokriisin ratkaisujen ei tarvitse olla satunnaisia, mahdollisesti vääriä ja liian myöhään toteutettuja. Niistä voidaan, ja mielestäni pitää, keskustella etukäteen. Olen tällä hetkellä optimistinen, että eurokriisille löydetään ratkaisu loogisin askelin, jotka alkavat ensin vuoden 2015 alussa EKP:n reilulla setelirahoituksella ja päättyvät kaksoivaluuttojen (ECU-2) kautta tapahtuvaan lopulliseen tervehtymiseen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Sami, kiitos - jälleen kerran - kirjoituksestasi!

Kirjastanne "Euron tulevaisuus - Euromaiden vaihtoehdot" jäi pois osuus, joka liittyy Suomen valtiosääntöön.

Suomen EU-jäsenyysasiakirjat voidaan leimata tällä:
MITÄTÖN.

Tässä on lukemista
http://jormajaakkola.fi/perustuslain%20EY-mukautus

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei,

Kiitoksia kehuista. Minä pidän tällä hetkellä EU-28:n rakenteesta huomattavasti enemmän kuin Euro-19-rakenteesta joten en haluaisi Suomen eroa EU:sta. Jos siihen joutuisi kuitenkin ajautumaan, kivuttomin ja loogisin tie olisi että Saksan ympärillä olevat maat yhdistyvät Saksan johtamaksi euroliittovaltioksi, jolloin he ottavat käyttöönsä EU-28:n rakenteet kuten EU-parlamentin, EU-vaalit, komission ja lainsäädäntöprosessin.

Nykyiset ei-euromaat eivät missään skenaariossa mielestäni liity Euroliittovaltioon. Osa nykyisistä euromaista (todennäköisesti Suomikin) taas jättäytyisi pois, muuttumalla Ruotsin tai Puolan kaltaiseksi ei-euromaaksi. Näille maille loogisin lopputulos olisi tiputtautua Norjan kaltaiseksi talousyhteiösöjäseneksi, joka siis menettäisi EU-tason lainsäädäntöoikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. EU:n nettomaksuista ei tässä skenaariossa pääsisi kokonaan eroon, mutta ne ovat mielestäni suhteellisen pieniä (alle 1% bkt:sta).

EU<>euro siis. Minun mielestäni EU>euro.

Oma suosikkivisioni on tässä blogauksessa tuo nouseva polku: kaikki euromaat päätyvät Ruotsin kulmaan mutta pelastaen myös euron ja EU:n. Euro ei siis tuhoudu, se korjataan. Reilu setelirahoitus korjaa osittain kestämättömät velkaantumistasot.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Sami,

kirjoitit:

"Osa nykyisistä euromaista (todennäköisesti Suomikin) taas jättäytyisi pois, muuttumalla Ruotsin tai Puolan kaltaiseksi ei-euromaaksi."

Palaan valtiosääntöoikeudelliseen puoleen, joka kirjastanne puuttuu.

Miksi Suomi ja Ruotsi tekaisivat EMU-varauman? Kummankaan maan varaumalla ei ollut EY-oikeudellista merkitystä.

Miksi ihmeessä Ruotsin ei tarvitse osallistua euro-kriisin pelastamiseen?
http://www.promerit.net/2013/10/23047/comment-page...

Tuossa linkissä oleva asiakirja, komission lausunto 4.6.2014 on ekakertaa paljon puhuva ja totuuden kertova.

Suomen varauma oli vain eduskunnan harhauttamista varten.
http://jormajaakkola.fi/Miten%20varaumat%20erosivat

Lisätietoa
http://jormajaakkola.fi/Miten%20varaumat%20erosivat
ja
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #3

Juridiikka onkin se hankala osa! Tosin kaikkeen on ratkaisu, jos on halua ja hyväksyntää.

Ruotsi ja mm. Puola välttävät EU:n tiekarttaa rikkomalla tietoisesti eurokriteereitä, jotta euroon liittyminen ei pääse käynnistymään. Maat voivat käsittääkseni jatkaa tätä ikuisesti, jolloin suurta eroa ei ole pysyvän euro-poikkeuksen saaneisiin Iso-Britanniaan ja Tanskaan.

Mielestäni tämä toimisi toiseenkin suuntaan, eli jos vaikkapa Kreikka, Italia tai Suomi lopettaisi euron käyttöönoton, mitään pakkoa liittyä euroon uudestaan vaikkapa kriisitilanteen lauettua ei olisi.

En näe syytä erottaa vaikkapa Kreikkaa EU-28:sta jos se palaisi Lex Monetaen myötä drakmaan. Valuutta (euro) ja ylikansallinen yhteistyömekanismi (EU) eivät mielestäni liity vahvasti toisiinsa. Ei ainakaan pitäisi.

----

Sattumalta Jens Nordvig, joka tarjosi samaa (mutta eri kulmalla) ratkaisua kuin minäkin Wolfsonin kilpailuun kuin minäkin, kirjoitti tänään analyysin kuinka hänen kirjansa "The Fall of The Euro" (johon kirjoitin suosituksen suomeksi), ennustukset ovat toteutuneet. Varsin hyvin itseasiassa.

http://jensnordvig.com/2967-2/

Hän ei juurikaan rummuta korieuromallia, ainakaan julkisuudessa. Saimme häneltä paljon hyvää analyysiä Euron tulevaisuus-kirjaamme, erityisesti Lex Monetaesta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #4

Sami,

kirjoitit:
"Juridiikka onkin se hankala osa!"

Suomen valtiosääntö oli presidentti Koivistolle suuri pulma, suorastaan este Eurooppaan yhdentymiselle.

Valtiosääntöoikeus on Suomen korkealle johdolle hankala, kun EU- ja euro-jäsenyyteen liittyvät asiat - valtiopetokset - nostetaan Suomessa esille.

Voi sitä häpeää, jonka valtiopetoksiin osallistuneet joutuvat kantamaan, ei vain suomalaisten silmissä, vaan maailman johtajien edessä.

Ruotsi päätti jo alkuvuodesta 1993, ettei se sopeuta Hallitusmuotoaan eikä keskuspankkilainsäädäntöään EY-yhteensopivaksi.
Siis, ettei säädetä lakia itsenäisestä raha- ja talouspolitiikasta luopumiseksi.
Tässä on taustaa:
http://jormajaakkola.fi/Suomen%20ja%20Ruotsin%20EM...

Suomen korkea valtiojohto puolestaan kikkaili valtiopetoksen niin, ettei eduskunnalle anneta lakia omasta raha- ja talouspolitiikasta luopumiseksi.
Eli äänestytetään eduskuntaa vain hallituksen luottamuksesta, sillä yksinkertainen enemmistö löytyy helpommin kuin 5/6 enemmistön löytyminen kiireelliseen perustuslainsäätämisjärjestykseen.

Näin Hallitusmuodon 72 §:n teksti jäi kummittelemaan vielä opukseen Suomen Laki II 1999.

Määräaika kuitenkin umpeutui jo 31.12.1994.

Myös Suomen tuomioistuinlaitos on presidenttien Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen sekä pääministeri Lipposen tavoin salaisen EMU-varaumakokouspöytäkirjan asianosainen.

Nykyinen Korkeimman Hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori oli mukana vahvistamassa ja vieläpä koventamassa salaisen EMU-varaumapöytäkirjan salassapitoargumentteja 17.10.2000.

Korkeimman Hallinto-oikeuden 17.10.2000 tekemän ratkaisun 279/1/00 skannaus löytyy kotisivultani
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Korkein Oikeus ja Korkein Hallinto-oikeus oli ohjeistettu jo 6.5.1992 ns. Koiviston konklaavissa pankkien euro-kriteereiden täyttämiseen ETA-sopimuksen liitteiden mukaisesti.
http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Rivikansanedustaja Sauli Niinistö sanoi eduskunnassa jo vuonna 1992 ETA-sopimuksen liitteineen olevan superlaki.
http://jormajaakkola.fi/Niinist%C3%B6n%20puheita%2...

Tarja Halosen (eduskunnan pöytäkirjan sivu 4005) käyttämästä vastauspuheenvuorosta ilmenee, että Halonen oli samassa juonessa mukana.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Setelirahoituksella ja on omat hyperinflaatiovaaransa. Ja virtuaalirahalla myös omansa. Ne näkyy käytännössä Lehman Brothersin, Wall Streetin ja esim. Goldman Sachsin toimesta EU/EMUa myöten. Systeemi-, finanssi-,EMU/euro-, vakautus- ym.uskottavuuskriiseinä.

EKP:n pomo Marion Draghi on muuten entisiä pankkihirviö Goldman Sachsin miehiä. Ja Goldman Sachs oli junailemassa väärennetyt tilastot Kreikalle. Moniko luottaa siksi Draghiin?

Lue lisätietoa Charles Fergusonin kirjasta: Rosvojen Valtio, Terra Cognita.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei, Terra Cognitalla on hyviä kirjoja. Viimeksi luin Acemoglun ja Robinsonin "Miksi maat kaatuvat? - Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty". Siinä ei syytetty tällä kertaa pankkiireita vaan eksklusiivisia valtajärjestelmiä, joissa valtaa käytetään kansan elintason matalana pitoon ja vallanpitojen elintason korkeana pitoon. Vallassa olevat toki korruptoivat myös pankkijärjestelmän sekä mahdollisesti siirtävät kansanryöstöstä saamansa varat ulkomaisille pankkitileille.

Kuulostaa että Charles Ferguson on samoilla linjoilla, mutta laittaa kurjistumisen syyn pankkireille? Toisaalta USA on pärjännyt kansakuntana euromaita paremmin vuoden 2008 jälkeen, ja itse olen varma että rahapolitiikalla on tässä osansa.

EKP toimii hitaasti, mutta kuten sanoin, nyt ennalta-arvattavasti. Kun muut valuutta-alueet ovat setelirahoituskorttinsa käyttäneet, EKP:lla voisi olla kultainen tilaisuus tasata puntit omalla setelirahoituksellaan. Kyllä siitä kasvu hyötyy. Minä näen setelirahoituksen (QE) valuuttasodan aseena - euro heikkenee sopivasti lisää kun muut lurjukset ovat jo pitkälti omat sotatoimensa tehneet (USA, Britannia, Sveitsi, osin Japani). Lisäksi se tekee valtiovelkojen arvon alentamisesta helpompaa - oman keskuspankin kanssa on varsin helppo neuvotella alaskirjauksista.

Lopuksi, se kasvattaa ylimääräisiä reservejä, joista pankit joutuvat *maksamaan* -0,25%. Se on siis pankkivero erityisesti ylilikvideille saksalaispankeille.

Mario Draghista vain pidän seurattuani monta hänen telekonferensseistaan, mukaan lukien Helsingin esiintyminen. Mielestäni hän on uskottava ja älykäs. Goldman Sachsilla töissäolo on minun kannaltani neutraalia. Ei se mikään aivopesulaitos ole.

Toisaalta kuten Fergusonin ja Acemoglun kirja neuvoo, kansalaisten on syytä olla varuillaan. Aina on joku klikki miettimässä oman (ja varsinkin vieraan) kansan riistoa itse hyötyäkseen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Nordvigin jutussa oli sekä pro että con kulmat, mutta alla on asetelma, joka vaikuttaa uskottavalta kuviolta:
---
"The “centrist consensus” has so far been dominating Eurozone politics, from Holland to Greece and from Portugal to Germany. This centrist consensus, which almost religiously supports the Euro, is the key reason why the Euro remains in one piece. But the political tail risk has not been eliminated, and it will remain in place as long as economic performance is falling short of what European citizens deem satisfactory. We cannot rule out that political instability at some point will cause currency fracturing in Greece, Italy, France, or perhaps even Spain."
---
Poliittinen epästabiliteetti on noin 4 vuotta jäissä seuraaviin EU-vaaleihin, mutta kansallisesti saattaa syntyä suuriakin muutoksia - eli poliittisia riskejä - joiden paine vaikuttaa 'keskuskonsensusvoimiin' ja ns. eurouskonnon kannattajiin?
Ehkä siksi Kreikkaakin painostetaan ja epäilenpä, että kevään mittaan ilmaantuu Suomenkin vaaleihin liittyviä lausumia 'keskuksesta' Pekka Puupään ja Pätkän tyyliin: "Asiahan ei minulle kuulu, minä vain kysyn!"

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #7

Hei, hienoa että jaksoit lukea Jensin tiivistelmän. Sisäinen devalvaatio ei ole kuin lievinä annoksina yhteensopiva demokraattisten vaalien kanssa. Ratkaisu ei toivottavasti ole epädemokraattiset vaalit :)

Anna-Leena Nieminen

Huh huh, oletko sinäkin näitä setelirahoitusmiehiä?

Professori ja taloustieteilijä Hans-Hermann Hoppen mukaan Yhdysvallat tuki EKP:n ja euron perustamista, jotta dollarin valta-asema ei vaarantuisi eli kilpailevat valuutat, esimerkiksi Saksan markka ei olisi uhka sille...

    "They realized that a system of freely fluctuating national fiat currencies was still imperfect as far as inflationist desires are concerned, in that the supremacy of the dollar could be threatened by other, competing currencies such as a strong German Mark, for instance; and in order to reduce and weaken this competition they supported "monetary integration" schemes such as the creation of a European Central Bank (ECB) and the Euro. http://www.thedailybell.com/exclusive-interviews/1... "

Eli keskuspankit ovat eräänlaisia hyvävelikapitalistisia(interventionistisia) ja sitä tuottavia instituutioita ja professori antaakin samaisessa artikkelissa(haastattelussa) "kiitokset" keskuspankille...

    "Kiitos keskuspankin: rajoittamaton rahanpainatuksen valta, hallitukset voivat ajaa yhä suurempia budjettivajeita ja kasata yhä enemmän velkaa rahoittaakseen muulla tavoin mahdottomia sotia, kuumia ja kylmiä, ulkomailla ja kotimaassa ja harjoittaa loputonta virtaa muuten käsittämätöntä ajan ja rahan haaskausta ja seikkailuja.
    Kiitos keskuspankin useimmat "raha-asiantuntijat" ja "johtavat makro-ekonomistit" voivat - laittamalla ne palkkalistoille - muuntaa hallituksen propagandaa selittämällä kuten alkemistit miten kivet(paperit) voidaan kääntää leiväksi(rikkaudeksi).
    Kiitos keskuspankin: korot voidaan alentaa keinotekoisesti kaikki alas nollaan, kanavoida niin että luottoa tulee vähemmän ja vähiten kannattaville hankkeille ja aiheuttaen yhä suurempia investointi kuplia
    Ja kiitos keskuspankin: olemme joutuneet dramaattisesti kasvavaan uhkaan lähestyvästä hyperinflaatiosta kun "kana lopulta osuu omaan nilkkaan ja pillipiiparille on maksettava"" (vertauskuva nousu- ja lasku-syklin tasoittavasta vaiheesta)
Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei,

Minulle setelirahoitus on akuutti lääke deflaatiokehitykseen ja myös melko reilu kanava siirtää yhteisvastuupositiot kansallisten keskuspankkien taseeseen, joissa voidaan tehdä valtiovelan alaskirjaus huomattavasti tehokkaammin ja reilummin kuin vaikkapa EVM:n taseessa.

Lopullinen suositukseni on kuitenkin ECU-2, jossa jokainen euromaa voi setelirahoittaa tai olla setelirahoittamatta täsyin riippumatta muista euromaista. Nythän näin ei ole, vaan olemme keskinäisriippuvaisessa systeemissä, jossa setelirahoitus on estettety ja vasta nyt sitä ollaan avaamassa (toki SMP, joka kohosi noin €220mrd tasolle, oli jo setelirahoitusta kun sterilisointi poistettiin).

Setelirahoitus on siis mielestäni reilumpi tapa tehdä velan alaskirjaukset kuin vaikkapa velkajärjestely tai sosialisointi kaikkien euromaiden veronmaksajille. Deflaatiotilanteessa se toimii minusta myös paljon paremmin kuin sisäinen devalvaatio.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ne oli nämä meidän poliitikot jotka eivät (ilmeisestikään USA:n painostuksesta johtuen) lähtenyt kilpailemaan dollaria vastaan eli euro jätettiin tahallaan asemaan missä se ei voisi kilpailla reservivaluutta-statuksesta. Tämän kertoi Bernard Lietaer joka oli yksi niistä entisistä keskuspankkiireista jolle annettiin tehtäväksi toteuttaa näiden poliitikkojen halujen mukainen euro. Hänen käskettin olla hiljaa,että saadaan kalaa. Ongelma on silti paljon suurempi kuin tästä voisi kuvitella.. kaikki liittyy patriarkaaliseen kulttuuriin sitten taas...tästä ilmeisesti Hoppella ei ole mitään käsitystä,jutuista päätellen.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Maallikkomainen devalvaatiokysymys. Mitä mieltä olette/olisit , jos EKP ja Draghi tekisivät ylikansallisen devalvaation, paranisiko euromaiden vienti? Miksei tuota konstia ole käytetty? Onko se mahdollista? Euromaathan ei pysty enää itsenäisesti nykyään tekemään omalla keskuspankillaan devalvaatiota EU/EMU-sääntöjen mukaan. EKP on "pääkonttori".

Toinen devalvaatiokysymys. Esko Seppäsen mielestä EU/EMU kurittaa €MUmunaus-kirjan mukaan sisäisellä devalvaatiolla jäsenmaiden taloutta. Oletko samaa mieltä Seppäsen kanssa?

EU/EMU on käyttänyt matalaa korkoa syöttinään saadakseen Euroopan maita orjikseen, ja sitten alistanut juonisti ne juridisesti, taloudellisesti ja poliittisesti lypsylehmikseen saattamalla ne alistetuiksi ylivelkaannuttamalla, menettämällä kansalliset suvereniteettinsa ja täydentämällä sisäisellä devalvaatiolla kahleissa pysymistä. Suurvallaksi taas kerran pyrkivän Saksan sanotaan täten alistaneet euromaat verettömällä vallankaappauksella renkipojikseen. Saksa oppi katkerasti maailmansodista, ettei Euroopan maita vallata fyysisesti, vaan järkeä käyttäen em. pehmeämmin keinoin. Taistelu maailman talousherruudesta on kova monella ilmansuunnalla.
VRT. EU/EMU, USA, Brics-maat jne. liittoutumat.

Joskus tulee mieleen että erilaiset talousmafiat johtavat globaalisti maailman taloutta kilpailussa maailman talousherruudesta. Valtiot ja niiden kansalaiset kärsivät tästä menosta. Kärkevästi voitaisiinkin kysyä , onko politiikan teko osittain rikollisten käsissä sotineen ja muine epäkestävän kehityksen tapoineen?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

1. Euro kelluu markkinaehtoisesti, joten setelirahoitus on tapa yrittää saada euro heikentymään. Hallinnollinen devalvointi Sveitsin 1,2-heikentymisrajatyyliin ei ole mahdollinen, USA ei esimerkiksi hyväksyisi 1,0-heikentymisrajaa dollaria vastaan eurolle ja kiinteä sitominen olisi erittäin haitallinen ja typerä idea.

2. Olen samaa mieltä Esko Seppäsen kanssa. Tosin jos rahapolitiikka jatkuu kireänä ja ei mennä euroliittovaltioon, sisäiselle devalvaatiolle ei ole muita vaihtoehtoja kuin velkajärjestely, kuten Kreikassa 2012. Se tuhoaa myös taloutta.

3. En usko salaliittoteorioihin. Uskon ennemminkin päättäjien amatöörimäisyyteen ja sinisilmäisyyten euroa luotaessa. Ei uskottu että nykyisen kaltaista megashokkia voisi tulla eteen.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Vetäisen tähän nyt laiskana toistaiseksi julkaisemattoman tekstini.

--
Yksityinen luotonanto vaarantaa talouden vakauden?

Toimittaja: Riikka Söyring

Vuonna 2009 julkaistiin tutkimus yksityisen luotonannon talouden vakaudelle aiheuttamista vaaroista. Paperin nimi on "Credit booms gone bust: Monetary policy, leverage cycles and financial crises , 187O-2008".
Tekijät, Berliinin yliopistossa työskentelevä Moritz Schularick ja Kalifornian yliopistossa työskentelevä Alan M. Taylor kävivät läpi rahan, luoton ja makroekonomisten indikaattorien käytöstä 14 kehittyneessä maassa vuosien 1870-2008 välillä.

Tarkistetussa laitoksessa on mukana 17 eri maan data samalta jaksolta.
Tekiöiden mukaan vivuttaminen finanssisektorilla on kasvanut voimakkaasti 1900-luvulla samalla kun turvallisen, riskittömän varallisuuden määrä pankkien taseissa on supistunut. Luotonannon voimakas kasvu ennakoi finanssikriisiä; kriisit ovat pieleen menneitä luottobuumeja, tekivät argumentoivat.

Schwartzin ja Friedmanin monetaristisissa näkemyksissä samoin kuin uuskeynesiläisten synteesi-näkemyksessä makroekonomiset lopputulokset nähdään enimmältään rahoitusjärjestelmästä riippumattomina, tekijät kirjoittavat. Toisaalta taas Fisher, Minsky, Bernanke ja Gertler esittävät, vaihtelevassa määrin, että rahataloudellisilla tekijöillä voi olla voimakkaitakin vaikutuksia , joskus jopa dominoivia vaikutuksia, talouteen.

Talouden perusoppikirjat eivät paljoakaan käsittele luottomäärien kasvun makroekonomisia vaikutuksia.

Tekijöiden argumentti on, että ennen kriisivuotta 2008 elätelty uskomus yksityisen luoton toimimisesta vakauttavana ja ennustettavuuden takaajana on väärä.

Talouden "lätkämailakäyrä" ja kriisisykli

Datan perusteella velan suhde bkt:n kehittyneissä talouksissa oli kohtuullisen vakaa, mutta sen jälkeen velan suhde bkt:n alkoi nousta, ja vuonna 2008 se oli liki kaksinkertaistunut.

Kehittyneet taloudet toimivat nykyään yksityisen sektorin luoton varassa enemmän kuin koskaan, ja paljon myös varsinaisen pankkisektorin ulkopuolella (varjopankit).

Mitä enemmän on siirrytty yksityisen luoton varaan, sen nopeammaksi on kriisisykli muodostunut.

Talouden tutkimusinstituutin vanhemman tutkijan Lynn Parramoren tekemässä Alan Taylorin haastattelussa, joka on julkaistu 8.1 2015, Taylor toteaa luoton kasvattamisen vivuttamalla varjopuolena olevan finanssikriisien, joiden mittakaava on aiempaa suurempi, todennäköisyyden kasvavan. Kriisejä seuraavat taantumat taas ovat aiempaa pidempiä ja syvempiä.

Samassa haastattelussa Taylor ottaa esiin kolme eri skenaariota, joita nykykehityksestä saattaa seurata. Eräs vaihtoehto on hitaasti purkaa vivuttamista, ja pyrkiä palauttamaan velan suhde bkt:n suunnilleen 1950-1960 luvun tasolle, jolloin oli voimakkaan kasvun aika mutta ilman finanssikriisejä. Samalla kuitenkin pitäisi ratkaista, miten eläkevarat ja säästöt saadaan ohjattua kanaviin, jossa ne hyödyttävät talouskasvua.

Toisena vaihtoehtona Taylor näkee vakiintumisen nykyiselle velan-suhde-bkt:n -tasolle, ja pankkien suostuttelemisen kasvattamaan pääomansa määrää.

Kolmannessa vaihtoehdossa vivutuksen määrä lisääntyy vielä nykyisestään, ja velan-suhde-bkt:n kasvaa; lopulta kaikkien kehittyneiden maiden rahoitusjärjestelmä on jopa tuhatkertaisesti bkt:ta suurempi; kaikki maat alkavat muistuttaa Sveitsiä, Irlantia, Kyprosta tai Islantia, ja se olisi hyvin hauras maailma.

Rahoitusjärjestelmän toiminnan jättäminen oman arviokykynsä varassa rullaavaksi ei ole toiminut, ja se on huomattu. Siihen ei ole varaa.

Tiukemman sääntelyn hyödyt ovat ilmeisiä.

Kommentti:

Talousdemokratia ry:n tiedottaja Ville Iivarinen kirjoitti vuonna 2012 IMF:n tutkijoiden Jaromir Benesin ja Michael Kumhofin julkaisusta "Chicago Plan Revisited" jossa esitetään miten suurin osa nykyisistä kriiseistä voitaisiin välttää kieltämällä pankkeja luomasta rahaa tyhjästä ja ottamalla raha takaisin yhteiskunnan hallintaan.

Ville Iivarisen teksti "IMF tutki: mitä jos pankit eivät enää loisikaan rahaamme tyhjästä?" on perehtymisen arvoinen tiivistelmä http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-...

Pääasialliset lähteet:

Moritz Schularick, Alan M. Taylor: Credit booms gone bust: Monetary policy, leverage cycles and financial crises , 187O-2008 http://economics.ucdavis.edu/people/amtaylor/files...

Institute for New Economic Thinking - Lynn Parramore: Surprising new findings point to "perfect storm" brewing in your financial future http://ineteconomics.org/institute-blog/surprising...

Roosevelt-instituutin The Next New Deal -sivustolla taloustieteilijät keskustelevat eri aiheista http://www.nextnewdeal.net/topics

---
eli yksityiset luottolaitokset osaltaan mahdollistavat oppressiivisen nykyjärjestelmän, jossa kansalaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei,

Hyvää pohdintaa. Endogeeniselle liikepankkirahalle ei ole hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Jenkkien ratkaisu on pitää pankkien taseet pienehkönä suhteessa kansantuotteeseen (noin 100% vs Euroopan noin 300%) ja kanavoida velkaraha joukkolainamarkkinoiden kautta yrityksille. Kotitaloudet ovat myös velkaantuneita pankkien ulkopuolisista lähteistä mm. luottokorteilla, opintolainoilla ja autolainoilla. Tämä on systeemisesti tervettä mutta johtaa sekin ongelmiin.

Eurooppalainen tasepankkikeskeisyys on vaarallista, mutta sen korvaaminen on hyvin vaikeaa. Osittain QE tulee auttamaan tässä, koska reservit ovat jatkossa pankkiveroa -0,25% korolla.

Kirjoitin Ville Iivarisen blogiin IMF:n erittäin mielenkiintoiseen rahaehdotukseen ensimmäisenä kommenttina aikoinaan näin:

"Kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitokset selkeästä kuvauksesta ja eritoten linkeistä!

Pari kommenttia:

1. Veikkaisin kuitenkin että kyseinen valuuttajärjestelmä olisi kultakannan kaltainen (yliarvostettu) erittäin kova valuutta. Oletettavasti suurin osa kilpailevista valuutta-alueista jatkaisi inflatoivilla FIAT-rahoilla, ja tämän kovan valuutan palkansaajat kuitenkin vanhasta muistista ja typeryydestä johtuen vaatisivat palkankorotuksia,varsinkin julkisella puolella. Moinen valtio olisi tuolloin tuotapikaa täysin kilpailukyvytön jo noin viiden vuoden jälkeen? Saavutettuja etuja sitten poliittisesti rahoitettaisiin suoraan keskuspankin laarista - mutta superkovalla rahalla, eli erittäin vaarallisesti.

Näinhän kävi hiukan kultakannan kanssa - Nixon joutui rikkomaan USD linkin kultaan 1971 kun muut valtiot kuten Ranska alkoivat vetämään välistä. Veikkaisin että samanlainen rikkoutuminen olisi edessä tässäkin. Poliitikot eivät voi vastustaa mielestäni uskottavasti kovan rahan dilutoimista "väliaikaisilla elvyytyksillä" - nämä ajavat takaisin FIAT-rahaan, varsinkin kun oletettavasti systeemin keskuspankki ei kuitenkaan saisi olla poliittisesti itsenäinen.

2. Seignioragen arvo on historiallisen pieni nykyisessä nollakorkomaailmassa. Vaikka setelikanta ei maksa keskuspankille juuri mitään ja koska keskuspankin antolainauskorko on vain muutamia prosentin kymmenyksiä, ei suurellakaan volyymilla paljon tienata keskuspankin kulujen jälkeen. Lottovoittosi kuulostaa hiukan yliampuvalta?

3. Varjopankkisektorin tai ylipäätänsä M3-rahan ja sen panttausketjujen eliminointi rahaa painamalla tuskin on suoraviivaista. Ponzeja ja muita väärinkäytöksiä tämäkään syteemi ei mielestäni poistaisi. Täytyypä katsoa videosi...
"

Olen yhä pitkälti samaa mieltä. Tuo olisi deflatoorinen systeemi.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Minun nähdäkseni yksityinen rahoitus on osa ongelmaa, joka tuottaa lisää ongelmia eri sektoreille, ja siksi tälle liike- ja varjopankkien rahalle on käytännössä pakko etsiä vaihtoehtoja.

Maanantaina ilmestyi Oxfamin raportti "Wealth. Having it all and wanting more". https://www.oxfam.de/sites/www.oxfam.de/files/ib-w...

Tuon raportin perusteella 80 multimiljardööriä tulee omistamaan tänä kuluvana vuonna yhtä paljon kuin puolet maapallon väestöstä, ja vuonna 2016 varallisuuden jako on jo niin vinoutunut, että 1% omistaa yhtä paljon kuin on 99 prosentin osuus maailman varallisuudesta.

On synnytetty nastamalli, jossa on hyvin kapea kärki, ja laaja, lattea, varaton, ostovoimaton alaosa.

Taloudellinen ja sen kautta poliittinen valta keskittyy tavalla joka on ennenkin synnyttänyt vallankumouksia.

Millainen siitä tulee, on vaikea sanoa, koska aseiden ostoon tarvittava varallisuus sekä asetehtaiden omistus saati "kansan edustajiksi" kutsutut poliitikot ovat vaalirahoittajiensa kukkarossa, ja antavat sieltä käsin lakejaan.

Elintarviketuotannon, lääkkeiden tuotannon ja saatavuuden, koulutuksen saatavuuden ja opin sisällön, kaiken tällaisen tuo omistuksen ja sitä kautta lainsäädäntövallan keskittyminen vaarantaa.

Rahan syntytavassa on orjatulevaisuuden siemenet, ja tämä tulee mielestäni huomioida aivan kaikissa pitkän tähtäimen ratkaisuissa - jos yhä pidetään kiinni tasa-arvosta muussa kuin juhlapuheissa.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #16

Suomen varallisuusjakauma ei ole nasta vaan pötkö. Täällä rikkain 1% omistaa surkean pienen 13% varallisuudesta, kun Ruotsissa tämä on 30%, USA:ssa 40% (0,01% jo omistaa 11%) ja ilmeisesti maailmassa voidaan mennä yli 90%.

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1719...

Olemme jääneet siis hyvässä ja pahassa pois muiden länsimaiden varallisuuden kasvu- ja keskittymistrendistä.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring Vastaus kommenttiin #17

Tuokin pitää paikkansa mitä sanot, mutta isossa kuvassa olemme samaan suuntaan menossa. En ajatellut pelkästään Suomea ed. kommentissa, koska kerran elämme globalisoituvassa maailmassa, ja Suomen kaltaisen pienen maan vaikutusvalta pelkästään Eu:n sisällä on lähinnä yhtä kuin olematon.

Sen verran Suomi kuitenkin voi tehdä, että valtiona alkaa pitää äläkkää varallisuuden ja vaikutusvallan keskittymistrendistä. Meidän pitäisi se tehdä.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Lisään vielä tähän sen mitä kommentoin Juhani Huopaisen "Efektiivinen euromme" -bloggaukseen koska siitä saa kuvan keskittymisen mittakaavasta, joka on (minusta) todella pelottava!

--
Sanoin suunnilleen että:

Sadasta maailman suurimmasta talousyksiköstä vuonna 2011 yrityksiä oli 42, valtioita 58.
Vuonna 2012 suhdeluku oli 51 korporaatiota, 49 valtiota. "Kehitys" on nopeaa.

Laajemmassa tarkastelussa 147 yritystä hallitsee maailmantaloutta, viitisenkymmentä niistä pankkeja, joita toistuvasti tuetaan verovaroilla. Näiden 147 superyrityksen (alle 1% maailman yrityksistä) hallussa on noin 40% maailman koko kansainvälisen kaupan ja yritysverkon omistuksesta, ja ne käyvät kauppaa pääasiassa keskenään tai oman yritysryppäänsä sisällä.

Sitä tuskin voi kutsua vapaakaupaksi.

Työllistäjinä suuryritykset ovat maailman mittakaavassa vähäinen tekijä: Corporate Watch on laskenut 200 suurimman yrityksen työllistävän yhteensä vain 18,8 miljoonaa maailman miljardeista ihmisistä. Miljardi on tuhat miljoonaa.

147 superyritystä puolestaan muodostaa keskenään verkottuneen joukon, joka omistaa suurelta osin toisensa.

147:stä yrityksestä http://ideas.repec.org/e/pgl41.html

Forbes - Brendan Coffey: The four companies that control the 147 companies that own everything
http://www.forbes.com/sites/brendancoffey/2011/10/...

Toimituksen poiminnat