Vasemmisto-oikeiston tavoitteet julkishyödykkeissä ja tulonsiirroissa
1. Poliittinen koordinaatisto hajoaa maailmalla yksilöitä demonisoivaksi identiteettipolitiikaksi
Olen poliittisesti sitoutumaton ja olen viettänyt merkittävän osan aikuisiästäni Lontoossa ja New Orleansissa. Lontoossa ollessani fanitin Tony Blairia ja New Labourin muutosta liberalismin ja tulonsiirtojen suuntaan. New Labour poisti edeltäjänsä luokkavihasta ja valtiokorporatismista ison osan ja kelpasi meille London Cityn asukkaillekin. Nykyinen johtaja Jeremyn Corbyn onkin ”blast from the past”, ja ovat Torytkin omassa identiteettipoliittisessa kurimuksessaan, jonka pahin ilmentymä on ruma Brexit.
Suomessa politiikka vaikuttaa lähes samalta kuin silloin kuin lähdin maailmalle. Olen palattuani katsellut muuttumattomuutta jokaisessa puolueessa. Seuraan laajasti esim. sosiaalisessa mediassa kaikkia puolueita. Identiteettipoliittinen konsensuksemme on epämääräisessä kansankoti-ideologiassa, ilman ruotsalaista ylpeyttä omasta maastaan. Lähinnä vihataan ”muita” ja toivotaan heille pahaa. Jenkeissä vastaava kehitys johti sekä vasemmiston radikalisointiin että sen vastavoimana trumpismiin. Nyt jenkit ovatkin kykenemättömiä juuri minkäänlaiseen rationaaliseen poliittiseen keskusteluun. Identiteettipolitiikka on ainakin Francis Fukuyaman mielestä syypää. Olen samaa mieltä.
Tätä en toivo Suomelle. Mielestäni tylsästi (?) pitäisi avata keskustelu käsitteistä. Tätä edistämään, edellisen hallitusohjelman evästeeksi, osallistuin opaskirjan ”Miten Suomi voidaan pelastaa – Talouspoliittinen manifesti” kirjoittamiseen. Jotain on tästä työkalupakista otettu käyttöön liberaalein pikkuaskelein: kauppojen ja alkoholivähittäismyynnin osittainen vapauttaminen, EK:n luopuminen työmarkkinaosapuolen asemastaan, sekä osakesäästötilin perustaminen, joka auttaa viiveellä talousdemokratian lisäämisessä kaikille kansalaisille. Myös kokonaisveroasteemme on laskenut prosentilla kohti OECD:n keskiarvoa. Kaikki tämä onkin näkynyt työllisyyden kasvuna, tosin kikyn aikaansaama kulusäästö julkisissa palkkamenoissa lienee ollut merkittävä, mutta väliaikainen Baumolin tautia hillitsevä osatekijä, julkishallinnon arvonlisä kun on vain pieni osa kokonaisarvonlisästä.
Osaamisemme taloudellisissa perusasioissa on heikko. Kuluvalla viikolla on toivottu syystäkin taloustaitojen ottamista osaksi perusopetusta, jotta kansa ei jakaudu tiedollisesti kahteen kastiin. Kannatan!
2. Kansalaisia hyödyttävä poliittinen käsitteistö otettava käyttöön Suomessa
Käsitteet ovat silti Suomessa outoja ja viekoittelevat identiteettipoliittiseen vihasuohon kansalaisten hyvinvoinnista. Mika Maliranta yritti Väinö Tannerin hengessä ohjata käsitteistöä järkeville urille: ”Markkinatalouden pro–teesit.”
Olen tässä laajentanut Mikan akselistoa. Siinä vasemmisto ja oikeisto määritellään markkinoista ja korporatismista ja muusta markkinatalousvastustuksesta erillään. Tämä on tervettä. Pohjimmiltaan vasemmisto haluaa lisää tulonsiirtoja ja oikeisto haluaa vähemmän tulonsiirtoja. Jos veroasteen alentaminen (kuten tapahtui 2018 Suomessa) lisää verotuloja ja siten tulonsiirtoja, vasemmisto voi ja haluaa kannattaa alennettua verokantaa. Oikeistolle taas pitäisi sopia vaikkapa apteekkien vapauttaminen, koska se pienentää tulonsiirtoja hyvätuloisille apteekkareille.
Suurin sekaannus Suomessa on kuitenkin y-akselin suhteen. Sekä vasemmisto että oikeisto haluavat demonisoida vastapoolinsa oikeaan tai vasempaan alakulmaan kuvioissa, jossa luuhaa jäykät keskitetyt rakenteet joko totalitaarisuushenkisessä iso valtio, pieni ihminen –hengessä tai sitten crony capitalism-hengessä paikallisine monopoleineen ja yritystukineen.
Toivoisin että puolueet pyrkisivät kohti yläsuuntaa, jossa odottaa liberalismi. Liberalismi korostaa humanistista kansalaisen hyvinvointia. Myös universalismi, kaikkien hyötyminen on hienoa, mutta vaatii tarkennusta. Näkisin että Miten Suomi voidaan pelastaa -kirjan perusmääritelmä yhteiskunnan tehtävistä veisi keskustelua kohti yksilön hyvinvointia (yhteiskunnan kautta):
3. Valtion tehtävät on ajateltava julkishyödykkeiden ja yksityishyödykkeiden kautta
Monien taloustieteen tutkijoiden mukaan perusteltuja julkisvallan tehtäviä ovat seuraavat:
A. Julkishyödykkeiden tuotanto. Julkiselle sektorille on delegoitu sellaisten julkishyödykkeiden tuottaminen, joita markkinat eivät halua tuottaa. Näitä ovat kansallinen turvallisuus (ts. puolustusvoimat ja tiedustelu), sisäinen järjestys (poliisivoimat, palo- ja pelastustoimet sekä tuomioistuinlaitos), tiestö, rautatiet, satamat sekä yliopistoissa ja korkeakouluissa tuotettava tieteellinen perustutkimus – markkinat eivät näitä tuota. Oikeuslaitos on niin ikään julkishyödyke, kuten on esimerkiksi myös kaavoitus.
B. Eräiden yksityishyödykkeiden tuotanto: terveydenhuolto ja koulujärjestelmä. Julkishyödykkeiden ohella julkiselle sektorille on useimmissa länsimaissa delegoitu eräiden sellaisten yksityishyödykkeiden tuottaminen, joita markkinat toki tuottaisivat, mutta joko tehottomasti tai liian eriarvoistavalla tavalla. Näitä ovat terveydenhuolto, peruskoulu ja korkeakoulut. Julkisen terveydenhuollon ja julkisen peruskoulu- ja korkeakoululaitoksen edut ovat painavat. Julkiselle sektorille kuuluu niissä järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu, mutta julkista sektoria täydentävä yksityinen tuotanto parantaa tehokkuutta kilpailun kautta. Jos ”raha liikkuu kansalaisen mukana”, palvelun kilpailuttajana toimii maan koko väestö! Myös kulttuurilla on julkishyödykeominaisuuksia, mutta myös myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Siksi sitä tuetaan yhteisin varoin. Sama koskee urheilua.
Kuvaukseni on edellämainitusta kirjasta, johon siis on osallistunut minun lisäkseni 5 taloustieteen tohtoria.
Poliittisen keskustelun tulisi siirtyä enemmän arvioimaan miten kohdat A) ja B) toteutetaan ja millä laajuudella, koska julkiset kulutusmenot katetaan lähinnä yritysten keräämillä veroluonteisilla maksuilla sekä työeläkejärjestelmällä. Yritysten elintärkeästä roolista Suomen julkisen talouden rahavirtojen kerääjänä on julkaistu erinomainen tietopakkaus ” Yritykset tilittivät veroja vuonna 2017 yli 63 miljardia euroa ”.
Mielestäni sekä oikeiston että vasemmiston tulisi pysyä vankkumattomina demokratian puolustajina (z-akselin alataso, jossa totalitarismi uhkaa jatkuvasti ylhäällä identiteettipolitiikan seurauksena). Myös jaloilla äänestäminen, liberalismi vaatii puolustusta jäykkien korporatististen ja muiden kollektivististen rakenteiden jatkuvalta uhalta. Julkisen vallan järjestämisvastuu sekä rahoitusvastuu ovat toki koko ajan keskustelussa, mutta ilman pohdintaa miten yritykset voivat lisätä tulouttamaansa 63 miljardin euron pottia, josta jakovara kuitenkin muodostuu.
Yleensähän Suomessa ei asioita näin ajatella vaan räyhätään vastustajan olkiukkojen demonisoinnin kautta ilman faktoja. Olisiko myös suomalaisen poliittisen median aika siirtyä talousteorian tukemaan viitekehykseen?
Ideologioita alkaa tosiaan olla vaikea jakaa perinteisen vasemmisto/oikeisto-akselin avulla. Varsinkin kun markkinatalouden ja liberaalin demokratian välinen yhteys ei vaikuta erityisen pitävältä.
Meillähän on esimerkkejä siitä, että toimiva markkinatalous onnistuu aika hyvin ilman minkäänlaista demokratiaa. Vastaavasti demokratiankaan ei välttämättä tarvitse olla liberaali.
Ilmoita asiaton viesti
1) Juu, oikeisto-vasemmisto käsitteistö on pilattu. Syynä mainitsemani identiteettipolitiikka, jonka tärkein tavoite on liata vastustajan kilpi loanheitolla ja määrittelemällä heidät hirviöiksi. Koitan itse mielestäni puhdistaa loskaa syvimmän ytimen ympäriltä joka on tuo boldattu lause:
”Pohjimmiltaan vasemmisto haluaa lisää tulonsiirtoja ja oikeisto haluaa vähemmän tulonsiirtoja.”
En kyllä uskaltaisi suomalaisia puolueita laittaa tähän koordinaatistoon. Tuskin osaavat itsekkään. Ehkä joku uskaltaa yrittää? 🙂
2) Totta. Kaikenlaiset systeemit toimivat lyhyellä aikavälillä. Tykkään itse kovasti Daron Acemoglun ja James Robinsonin kirjasta ”Miksi maat kaatuvat”. Frank Martela kuvaa sitä mukiinmenevästi ja tiivistää näin:
”Yleisesti kirja muistuttaa siitä, kuinka historiallisesti poikkeuksellinen instituutio meidän vapaa ja kansanvaltainen valtio on. Laajapohjaiseen poliittiseen järjestelmään on päädytty, kun sarja onnekkaita sattumia on heikentänyt eliitin valtaa riittävästi. Valtiojärjestys, jossa instituutiot on rakennettu estämään kapean ryhmän mahdollisuus kaapata valta, on yksi ihmiskunnan tärkeimmistä yhteiskunnallisista innovaatioista. Olkaamme kiitollisia, että saamme elää tällaisessa maassa. Ja olkaamme valmiita puolustamaan sitä demokratian vihollisia vastaan – niin ulkoisia kuin sisäisiäkin.”
Olen samaa mieltä. Kansalaisten liberaali hyvinvointi etusijalle. Instituutiot sen mukaisiksi. Politikointi on väärin jos tätä ei koko ajan haeta.
https://frankmartela.fi/tag/daron-acemoglu/
Ilmoita asiaton viesti
Demokraattisen järjestelmän puolustaminen tosiaan on ihan oma ulottuvuutensa.
Markkinaliberaali ajattelu ei välttämättä suhtaudu demokratiaan myötämielisesti. Esimerkkinä Peter Thiel, jonka näkemyksen mukaan demokratia on vahingollista. Onko tuollainen ajattelu sitten oikeistolaista? Ainakaan demokratialle myötämielistä se ei ole.
Tuollainen randilainen ajattelu on käsittääkseni merkittävässä määrin lisääntynyt republikaanisessa puolueessa jo kauan ennen Trumpin nousua.
En ole varma siitä voiko kaikesta syyttää identiteettipolitiikkaa. Pinnan alla on kyllä muhinut varsin jännittäviä poliittisia virtauksia jo paljon ennen USA:ssa pinnalle noussutta identiteettipolitiikka-ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä minun Mika Malirannalta modatussa koordinaatistossa Peter Thiel olisi z-akselistolla ylhäällä eli totalitarismin fani. Irrallaan oikeisto-vasemmistosta. Vissiin haluaa kuitenkin myös vähemmän tulonsiirtoja, eli olisi oikeisto-totalitaristi.
Libertarismi USA:ssa taas on lähellä oikeistoliberalismia tässä asteikossani. Toki jenkeissä ovat sotkeneet ”liberalismi”-sanan demokraattien politikoinnilla, joten eipä se siellä toimi, tarvitsivat tämän uuden käsitteen, johon ei Suomessa törmää juuri koskaan. Tavallaan hauska tuo libertarismi-termi, viittaa kuitenkin jonkinlaiseen rajuun ”yksin pärjää hyvin”-fanitukseen, joka on yksilökasvun kannalta pienenä annoksena tervettä (vs. vetelä pullamössöily).
Randilaisuus on mielestäni objektivismi-nimisen lahkoilun osa, jossa hehkutetaan libertarismia, mutta oikeasti halutaan fanittaa alfa-uroksia ja naaraita riippumatta miksi he ovat voittajia. Eli en ainakaan itse tykkää. Aika egoistista menoa minusta.
Minulla on vahva usko identiteettipolitiikan pöljyyteen. Se selittää mielestäni sen että kun tarpeeksi kauan heitellään pöyristyttäviä valheita vasemmistosta, alkaa joku hullu tekemään samaa oikeistosta. Tiedätkö muuten Fukuyaman yhden ratkaisuehdotuksen? Se on universaali oikeudenmukainen yhdistävä kansallistunne, eli ”parantava nationalismi” (hui kauheaa!). Sofi Oksanen tiivisti tämän mielestäni aika hyvin itsenäisyysesseessään. Tykkäsin.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005922290.html
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan USA:ssa yllättävän vahva randilainen liike on talousmielessä erittäin liberaali (tai libertaristinen) ja kannattaa äärimmillään tulonsiirtojen täydellistä poistamista ja julkisen vallan tarjoamien hyödykkeiden kuten oikeuslaitoksen yksityistämistä. Suurin osa randilaisista ei ole noin radikaaleja, mutta taipumus on selvä. Samalla he näkevät demokratian vahingollisena koska väärät ihmiset pääsevät päättämään.
Markkinaliberaali oikeistolainen ajattelu näyttää helposti johtavan plutokratian tai kunnon oikeistodiktatuurin kannattamiseen. Vastaavasti talousmielessä vasemmistolaisella ajattelulla on samankaltainen tendenssi päätyä yhden, oikeassa olevan puolueen totalitarismiin. Molempiin suuntauksiin näyttäisivät nuo taipumukset olevan sisäänrakennettuina.
Minusta pitäisikin ensiksi puhua suhtautumisesta demokratiaan. Vasta sen jälkeen katsottaisiin ajatusta tulonsiirroista yms taloudellisista jutuista.
Ilmoita asiaton viesti
Jenkeissä demokratian tila onkin huolestuttava kun totalitarismilla flirttaillaan nyt tosissaan. Z-akselilla siis leijutaan jo aika korkealla. Trumppi vielä veljeilee diktaattorien kanssa ja osa hänen faneistaan pitää tätä toivottavana kehityksenä.
Suomessa ei onneksi ole ”valistuneiden johtajien” vallankaappaus lähellä ja z-jalat ovat siis maassa. 🙂
Siksi minusta juuri nyt on oikea aika ja paikka puhua tulonsiirroista ja taloudellisista tavoitteista (x-akseli). Niistähän yhdet kansalaiset hyötyvät ja (ja niiden maksajat menettävät ostovoimaansa). Tästähän on vasemmisto-oikeistojaossa kaiketi kyse.
Myös y-akseli on huikean tärkeä. Haluatko vallan ihmiselle vai systeemille?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa valtionyhtiöitä markkinoilla perusteltiin aikoinaan kun ei ole riittävästi yksityistä pääomaa ko. yritysten perustamiseen.
Kun sitä pääomaa olisi, niin miksi se perustaminen ja palvelutuotanto pitäisi lailla estää ja monopolisoida verorahoilla tapahtuvaan toimintaan organisaatioiden laatu- ja rahoitusvalvonnan kustannuksella.
Oletus että kun palvelu on julkisomisteista, että valvonta olisi jo silloin puoleksi hoidettua kun pahat yksityiset kapitalistit ovat poissa, on todella absurdia.
Ilmoita asiaton viesti