Vasemmisto-oikeiston tavoitteet julkishyödykkeissä ja tulonsiirroissa

Vasemmisto-Oikeisto-Totalitarismi

1. Poliittinen koordinaatisto hajoaa maailmalla yksilöitä demonisoivaksi identiteettipolitiikaksi

Olen poliittisesti sitoutumaton ja olen viettänyt merkittävän osan aikuisiästäni Lontoossa ja New Orleansissa. Lontoossa ollessani fanitin Tony Blairia ja New Labourin muutosta liberalismin ja tulonsiirtojen suuntaan. New Labour poisti edeltäjänsä luokkavihasta ja valtiokorporatismista ison osan ja kelpasi meille London Cityn asukkaillekin. Nykyinen johtaja Jeremyn Corbyn onkin ”blast from the past”, ja ovat Torytkin omassa identiteettipoliittisessa kurimuksessaan, jonka pahin ilmentymä on ruma Brexit.

Suomessa politiikka vaikuttaa lähes samalta kuin silloin kuin lähdin maailmalle. Olen palattuani katsellut muuttumattomuutta jokaisessa puolueessa. Seuraan  laajasti esim. sosiaalisessa mediassa kaikkia puolueita. Identiteettipoliittinen konsensuksemme on epämääräisessä kansankoti-ideologiassa, ilman ruotsalaista ylpeyttä omasta maastaan. Lähinnä vihataan ”muita” ja toivotaan heille pahaa. Jenkeissä vastaava kehitys johti sekä vasemmiston radikalisointiin että sen vastavoimana trumpismiin. Nyt jenkit ovatkin kykenemättömiä juuri minkäänlaiseen rationaaliseen poliittiseen keskusteluun. Identiteettipolitiikka on ainakin Francis Fukuyaman mielestä syypää. Olen samaa mieltä.

Tätä en toivo Suomelle. Mielestäni tylsästi (?) pitäisi avata keskustelu käsitteistä. Tätä edistämään, edellisen hallitusohjelman evästeeksi, osallistuin opaskirjan ”Miten Suomi voidaan pelastaa – Talouspoliittinen manifesti” kirjoittamiseen. Jotain on tästä työkalupakista otettu käyttöön liberaalein pikkuaskelein: kauppojen ja alkoholivähittäismyynnin osittainen vapauttaminen, EK:n luopuminen työmarkkinaosapuolen asemastaan, sekä osakesäästötilin perustaminen, joka auttaa viiveellä talousdemokratian lisäämisessä kaikille kansalaisille. Myös kokonaisveroasteemme on laskenut prosentilla kohti OECD:n keskiarvoa. Kaikki tämä onkin näkynyt työllisyyden kasvuna, tosin kikyn aikaansaama kulusäästö julkisissa palkkamenoissa lienee ollut merkittävä, mutta väliaikainen Baumolin tautia hillitsevä osatekijä, julkishallinnon arvonlisä kun on vain pieni osa kokonaisarvonlisästä.

Osaamisemme taloudellisissa perusasioissa on heikko. Kuluvalla viikolla on toivottu syystäkin taloustaitojen ottamista osaksi perusopetusta, jotta kansa ei jakaudu tiedollisesti kahteen kastiin. Kannatan!

2. Kansalaisia hyödyttävä poliittinen käsitteistö otettava käyttöön Suomessa

Käsitteet ovat silti Suomessa outoja ja viekoittelevat identiteettipoliittiseen vihasuohon kansalaisten hyvinvoinnista. Mika Maliranta yritti Väinö Tannerin hengessä ohjata käsitteistöä järkeville urille: ”Markkinatalouden pro–teesit.

Olen tässä laajentanut Mikan akselistoa. Siinä vasemmisto ja oikeisto määritellään markkinoista ja korporatismista ja muusta markkinatalousvastustuksesta erillään. Tämä on tervettä. Pohjimmiltaan vasemmisto haluaa lisää tulonsiirtoja ja oikeisto haluaa vähemmän tulonsiirtoja. Jos veroasteen alentaminen (kuten tapahtui 2018 Suomessa) lisää verotuloja ja siten tulonsiirtoja, vasemmisto voi ja haluaa kannattaa alennettua verokantaa. Oikeistolle taas pitäisi sopia vaikkapa apteekkien vapauttaminen, koska se pienentää tulonsiirtoja hyvätuloisille apteekkareille.

Suurin sekaannus Suomessa on kuitenkin y-akselin suhteen. Sekä vasemmisto että oikeisto haluavat demonisoida vastapoolinsa oikeaan tai vasempaan alakulmaan kuvioissa, jossa luuhaa jäykät keskitetyt rakenteet joko totalitaarisuushenkisessä iso valtio, pieni ihminen –hengessä tai sitten crony capitalism-hengessä paikallisine monopoleineen ja yritystukineen.

Toivoisin että puolueet pyrkisivät kohti yläsuuntaa, jossa odottaa liberalismi. Liberalismi korostaa humanistista kansalaisen hyvinvointia. Myös universalismi, kaikkien hyötyminen on hienoa, mutta vaatii tarkennusta. Näkisin että Miten Suomi voidaan pelastaa -kirjan perusmääritelmä yhteiskunnan tehtävistä veisi keskustelua kohti yksilön hyvinvointia (yhteiskunnan kautta):

3. Valtion tehtävät on ajateltava julkishyödykkeiden ja yksityishyödykkeiden kautta

Monien taloustieteen tutkijoiden mukaan perusteltuja julkisvallan tehtäviä ovat seuraavat:

A. Julkishyödykkeiden tuotanto. Julkiselle sektorille on delegoitu sellaisten julkishyödykkeiden tuottaminen, joita markkinat eivät halua tuottaa. Näitä ovat kansallinen turvallisuus (ts. puolustusvoimat ja tiedustelu), sisäinen järjestys (poliisivoimat, palo- ja pelastustoimet sekä tuomioistuinlaitos), tiestö, rautatiet, satamat sekä yliopistoissa ja korkeakouluissa tuotettava tieteellinen perustutkimus – markkinat eivät näitä tuota. Oikeuslaitos on niin ikään julkishyödyke, kuten on esimerkiksi myös kaavoitus.

B. Eräiden yksityishyödykkeiden tuotanto: terveydenhuolto ja koulujärjestelmä. Julkishyödykkeiden ohella julkiselle sektorille on useimmissa länsimaissa delegoitu eräiden sellaisten yksityishyödykkeiden tuottaminen, joita markkinat toki tuottaisivat, mutta joko tehottomasti tai liian eriarvoistavalla tavalla. Näitä ovat terveydenhuolto, peruskoulu ja korkeakoulut. Julkisen terveydenhuollon ja julkisen peruskoulu- ja korkeakoululaitoksen edut ovat painavat. Julkiselle sektorille kuuluu niissä järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu, mutta julkista sektoria täydentävä yksityinen tuotanto parantaa tehokkuutta kilpailun kautta. Jos ”raha liikkuu kansalaisen mukana”, palvelun kilpailuttajana toimii maan koko väestö! Myös kulttuurilla on julkishyödykeominaisuuksia, mutta myös myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Siksi sitä tuetaan yhteisin varoin. Sama koskee urheilua.

Kuvaukseni on edellämainitusta kirjasta, johon siis on osallistunut minun lisäkseni 5 taloustieteen tohtoria.

Poliittisen keskustelun tulisi siirtyä enemmän arvioimaan miten kohdat A) ja B) toteutetaan ja millä laajuudella, koska julkiset kulutusmenot katetaan lähinnä yritysten keräämillä veroluonteisilla maksuilla sekä työeläkejärjestelmällä. Yritysten elintärkeästä roolista Suomen julkisen talouden rahavirtojen kerääjänä on julkaistu erinomainen tietopakkaus ” Yritykset tilittivät veroja vuonna 2017 yli 63 miljardia euroa ”.

Mielestäni sekä oikeiston että vasemmiston tulisi pysyä vankkumattomina demokratian puolustajina (z-akselin alataso, jossa totalitarismi uhkaa jatkuvasti ylhäällä identiteettipolitiikan seurauksena). Myös jaloilla äänestäminen, liberalismi vaatii puolustusta jäykkien korporatististen ja muiden kollektivististen rakenteiden jatkuvalta uhalta. Julkisen vallan järjestämisvastuu sekä rahoitusvastuu ovat toki koko ajan keskustelussa, mutta ilman pohdintaa miten yritykset voivat lisätä tulouttamaansa 63 miljardin euron pottia, josta jakovara kuitenkin muodostuu.

Yleensähän Suomessa ei asioita näin ajatella vaan räyhätään vastustajan olkiukkojen demonisoinnin kautta ilman faktoja. Olisiko myös suomalaisen poliittisen median aika siirtyä talousteorian tukemaan viitekehykseen?

samimiettinen
Sitoutumaton Helsinki

Olen #neuvottelijat-yhteisön moderaattori ja ylläpidän keskimääräisen suosittua #neuvottelija tube- ja podcast-kanavaa.

Olen toinen Uusi neuvotteluvalta (WSOY) sekä Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 5. painos) kirjoittajista. Osallistuin myös Euron tulevaisuus ja Miten Suomi voidaan pelastaa (molemmat Libera) kirjojen kirjoittamiseen.

Olen poliittisesti sitoutumaton mutta arvostan yli puoluerajojen kansallisesti hyviä neuvottelijoita. En anna sijoitussuosituksia ja mielipiteeni ja mahdolliset virheet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu