samimiettinen Menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme

Onnellisuus-marxismi-kapitalismi-Zizek-vs-Peterson

  • Karl Marx ei tehnyt väittelyssä ketään onnelliseksi
    Karl Marx ei tehnyt väittelyssä ketään onnelliseksi

Slavoj Žižek - Jordan Peterson, vuosisadan älyllinen taistelu (?), liput maksoivat mustassa pörssissä ennätyssummia. Aiheena marxismi, onnellisuus ja kapitalismi. Katso itse 2,5 tuntia.

Mitä saimme? Ensin Peterson kertoi kymmenen puolivillaista syytä miksi marxismi on lapsellista ja että olihan se julmaa ja sekoilua 1900-luvulla. Gulageilla ei ollut kivaa.

Zizek ei sanonut niihin yhtään mitään vaikka olisi voinut ja luki paperista pari tarinaa kuinka kiinalainen ja itäeurooppalainen totalitarismi yhdistettynä perustason puurtamiseen ja mahdollisuuteen syyttää isoveljeä surkeasta elämisestä itseasiassa loi jonkinlaisen mielekkyyden vankilan, jossa paratiisi (Länsi-Saksa) oli lähellä, mutta turvallisesti mahdottoman kaukana. Sitten tuli paha mieli kun sekä monotoninen puurtaminen, isoveli ja paratiisi vaihtui vastuuseen itsestään ja perheestään. Ei kelvannut demokratia! Kateus on kuulemma kanssa ikävä piirre marxisteissa. Mutta kiinalaiset, ei ne kuitenkaan oo ihan kivoja vaikka totalitarismi nyt melkein asettaakin kapitalismille kivan karsinan.

Sitten melkein väiteltiin identiteettipolitiikan olkiukkojen lapsellisuudesta (väitetyt kulttuurimarxistit vs. väitetyt riistokapitalistit) mutta päädyttiin yhdessä morkkaamaan postmodernismia. Ketään ei nimetty, sillä *he* ovat identiteetti, eivät ihmisiä!

Sitten onnellisuus määriteltiin toisaalta materialistiseksi ei-onnettomuudeksi, jonka kapitalismin tuoma elintaso ensikädessä aikaansaa ja toisaalta armon kaltaiseksi onneen kaatumiseksi sen jälkeen. Kuulemma kapitalismi toimii, mutta jotain rajoja olisi hyvä olla. 1,9 dollaria per päivä absoluuttinen köyhyyskin on melkein kadonnut. Ikävä kyllä Suomea ei mainittu, vaikka Zizek pohjoismaita kehaisikin. Bernie Sanders, tuo Suomen kehuja, ei juuri eroa 1950-luvun eurooppalaisista koulutus, terveydenhoito, kevytsosialismi-pioneereista. Sosiaalista konstruktiota etsittiin jopa saksalaisista vessanpytyistä, joissa tuotos on tarjolla.

Lopuksi pohdittiin armoa ja sitä oliko jeesus ristillä ateisti ja onko merkityksen ja vaikkapa buddhalaisuuden fanittaminen jopa möllimpää kuin natsien vieraannuttaminen totalitarismin aseena. Ideologiat ovat pahuuden työkaluja.

Loppuun Petersonin terkut "älkää olko identiteettienne vankeja vaan vapaita ajattelijoita". Zizek melkein halasi uutta frenemiään ja kuittasi "Hei te siellä vasemmalla, uskaltakaa olla olematta poliittisesti korrekteja. Ja muistakaa että ei sitten kutsuta toisia fasisteiksi, se on älyllisesti laiskaa."

Siltikin, mieluummin tota katsoin kuin 2,5 tuntia suomalaista poliittista älämölöä! Milloin saadaan Suomeen poliittinen väittely, jota tullaan katsomaan kuin oopperanäytöstä tai rock-konserttia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Kommunismi näyttää paperilla hyvälle, käytännössä ei. Mikään tässä maailmassa ei ole toiminut, kun onnellisuus tehdään pakolliseksi ;)

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Näinhän se näyttäisi olevan. Marxismi on kuitenkin jo 170 vuotta vanha oppi, joka veikkaili kaikenlaista tulevaisuuden suunnasta ns. teknologisella determinismillä.

Tuota hypetettyä väittelyä kuunnellessani olib silti yllättynyt, että Zizek ei lähtenyt sitä puolustamaan juuri lainkaan ja Petersonin 10 pointtia jäivät keskustelematta. Olisiko aate jo väsynyt?

Toimituksen poiminnat