Euroopan unioni http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132717/all Sat, 20 Apr 2019 14:53:52 +0300 fi Vaadin mahdollisuuden reiluun vaalitaisteluun EU-vaaleihin! http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274827-vaadin-mahdollisuuden-reiluun-vaalitaisteluun-eu-vaaleihin <p>Olen muuten aivan erinomainen ehdokas Euroopan parlamenttiin. Muualla en tätä sanomaa pysty juuri levittämäänkään, koska olen sellaisella listalla, jonka YLE ja SYL katsovat kuuluvan pois julkisuudesta.&nbsp; En kuitenkaan ole ehdolla mitenkään &quot;leikisti&quot;, vaan jos saan riittävän määrän ääniä, minut ihan &quot;aikuisten oikeasti&quot; valitaan Euroopan parlamenttiin.<br /><br />Koen, että minun sorsimiseni sen vuoksi, minkä puolueen listalla satun olemaan on sikamaista. Meillä on tässä maassa perustuslain takaama yhdistymisen ja kokoontumisen vapaus. Saan kuulua mihin tahansa lailliseen kuppikuntaan, saisin olla vaikka Kansainvälistä väärinpäin itsekseni hyräilevä tulipunainen stalinisti-kommunisti, ilman että minua pitäisi saada perustuslain mukaan sorsia sen perusteella. Jostain syystä tämä perustuslain takaama suoja ei tunnu koskevan vapaan demokratian kannalta oleellisen tärkeitä vaaleja. Suurten puolueiden hallussaan pitämät organisaatiot, kuten esimerkiksi Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta, pystyvät vapaasti rajoittamaan vapaata kilpailua. Vaikka enemmistö syyllistyy syrjintään, ei se tee siitä vähemmän syrjintää.&nbsp;<br /><br />Kun tämä syrjintä toistuu kerta kerralta eri organisaatioissa, voin mielestäni aika perustellusti kyseenalaistaa näiden vaalien vapauden. Kyseessä on minusta myös törkeä äänestäjien halventaminen: Äänestämispäätös halutaan viedä pois äänestäjältä. Joku apinalauma jollain oksalla päättää nyt mediavaikuttamisen kautta äänestäjän puolesta, minkä ehdokasryhmän joukosta&nbsp; äänestäjän nyt tällä kertaa on soveliasta ehdokkaansa valita. Olisiko vaikka nuori, vihervasemmistolainen opiskelijanainen tämän kevään trendiä? Keski-ikäinen opiskelijamies sen sijaan pysyköön pimennossa. Estääkö se edes kasvihuoneilmiön?<br /><br />Sanottakoon nyt, että olen mielestäni ihan mukiinmenevä ehdokas Euroopan parlamenttiin. Saksan ja ranskan alkeet on tavattuna, englanti sujuu. Ruotsissakin olen opiskellut. 1300 opintopistettä ( insinööritieteitä, luonnontieteitä, lääketiedettä, opettajankoulutusta, kauppatieteitäkin), hallinnollista kokemusta ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen puheenjohtajina, aikaisempaa politiikkakokemusta kristillisdemokraateista.<br /><br />Ehkä kokemustani ja koulutustani tärkeämpiä tekijöitä ovat, että teen ruumiillista lehdenjakotyötä. Korjaan autoni ja elektroniikkani. Ymmärrän käytäntöä ja osaan soveltaa oppimaani siihen. En ole kiihkomielinen, moderneja arvoja sokeasti puolustava idealisti, vaan tajuan ikäni ja elämänkokemuksenikin puolesta elämän meille kaikille asettamat vaatimukset. Ja minua ei kiinnosta optimoida taloutta tai veroprosenttia, vaan elämän laatua ja turvallisuutta. Minua risoo se, että nyt idealistien annetaan tehdä käytännön elämästämme turvatonta ja kallista, muun maailman puolesta, joidenkin sellaisten globaalien arvojen puolustamisen nimissä, jotka eivät itse asiassa ole meidän arvojamme.&nbsp;<br /><br />Jos arvoni ovat väärät tai en suurista luuloistani huolimatta olekaan riittävän hyvä ehdokas, antakaa minulle reilu ja tasa-arvoinen mahdollisuus hävitä vaalit sen vuoksi ja äänestäkää jotakuta toista. Päätös edustajien valinnasta kuuluu äänestäjälle eikä eri kuppikunnissa hääriville harmaille eminensseille. Pyydän apua tämän reilun mahdollisuuden järjestämisessä: Vaikka ette itse minua missään tapauksessa äänestäisikään, kertokaa että tällainen ehdokas on olemassa. Ottakaa valta päättää itse omasta äänestänne takaisin siltä mediasirkusta orkestroivalta apinalaumalta, auttakaa myös muita ehdokkaita näkymään ja tehkää päätös siitä ketä äänestätte itse.<br /><br />Antakaa minulle reilu vaalitaistelu! Auttakaa minua näkymään näissä kansallisissa vaaleissa!<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen muuten aivan erinomainen ehdokas Euroopan parlamenttiin. Muualla en tätä sanomaa pysty juuri levittämäänkään, koska olen sellaisella listalla, jonka YLE ja SYL katsovat kuuluvan pois julkisuudesta.  En kuitenkaan ole ehdolla mitenkään "leikisti", vaan jos saan riittävän määrän ääniä, minut ihan "aikuisten oikeasti" valitaan Euroopan parlamenttiin.

Koen, että minun sorsimiseni sen vuoksi, minkä puolueen listalla satun olemaan on sikamaista. Meillä on tässä maassa perustuslain takaama yhdistymisen ja kokoontumisen vapaus. Saan kuulua mihin tahansa lailliseen kuppikuntaan, saisin olla vaikka Kansainvälistä väärinpäin itsekseni hyräilevä tulipunainen stalinisti-kommunisti, ilman että minua pitäisi saada perustuslain mukaan sorsia sen perusteella. Jostain syystä tämä perustuslain takaama suoja ei tunnu koskevan vapaan demokratian kannalta oleellisen tärkeitä vaaleja. Suurten puolueiden hallussaan pitämät organisaatiot, kuten esimerkiksi Oulun Yliopiston Ylioppilaskunta, pystyvät vapaasti rajoittamaan vapaata kilpailua. Vaikka enemmistö syyllistyy syrjintään, ei se tee siitä vähemmän syrjintää. 

Kun tämä syrjintä toistuu kerta kerralta eri organisaatioissa, voin mielestäni aika perustellusti kyseenalaistaa näiden vaalien vapauden. Kyseessä on minusta myös törkeä äänestäjien halventaminen: Äänestämispäätös halutaan viedä pois äänestäjältä. Joku apinalauma jollain oksalla päättää nyt mediavaikuttamisen kautta äänestäjän puolesta, minkä ehdokasryhmän joukosta  äänestäjän nyt tällä kertaa on soveliasta ehdokkaansa valita. Olisiko vaikka nuori, vihervasemmistolainen opiskelijanainen tämän kevään trendiä? Keski-ikäinen opiskelijamies sen sijaan pysyköön pimennossa. Estääkö se edes kasvihuoneilmiön?

Sanottakoon nyt, että olen mielestäni ihan mukiinmenevä ehdokas Euroopan parlamenttiin. Saksan ja ranskan alkeet on tavattuna, englanti sujuu. Ruotsissakin olen opiskellut. 1300 opintopistettä ( insinööritieteitä, luonnontieteitä, lääketiedettä, opettajankoulutusta, kauppatieteitäkin), hallinnollista kokemusta ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen puheenjohtajina, aikaisempaa politiikkakokemusta kristillisdemokraateista.

Ehkä kokemustani ja koulutustani tärkeämpiä tekijöitä ovat, että teen ruumiillista lehdenjakotyötä. Korjaan autoni ja elektroniikkani. Ymmärrän käytäntöä ja osaan soveltaa oppimaani siihen. En ole kiihkomielinen, moderneja arvoja sokeasti puolustava idealisti, vaan tajuan ikäni ja elämänkokemuksenikin puolesta elämän meille kaikille asettamat vaatimukset. Ja minua ei kiinnosta optimoida taloutta tai veroprosenttia, vaan elämän laatua ja turvallisuutta. Minua risoo se, että nyt idealistien annetaan tehdä käytännön elämästämme turvatonta ja kallista, muun maailman puolesta, joidenkin sellaisten globaalien arvojen puolustamisen nimissä, jotka eivät itse asiassa ole meidän arvojamme. 

Jos arvoni ovat väärät tai en suurista luuloistani huolimatta olekaan riittävän hyvä ehdokas, antakaa minulle reilu ja tasa-arvoinen mahdollisuus hävitä vaalit sen vuoksi ja äänestäkää jotakuta toista. Päätös edustajien valinnasta kuuluu äänestäjälle eikä eri kuppikunnissa hääriville harmaille eminensseille. Pyydän apua tämän reilun mahdollisuuden järjestämisessä: Vaikka ette itse minua missään tapauksessa äänestäisikään, kertokaa että tällainen ehdokas on olemassa. Ottakaa valta päättää itse omasta äänestänne takaisin siltä mediasirkusta orkestroivalta apinalaumalta, auttakaa myös muita ehdokkaita näkymään ja tehkää päätös siitä ketä äänestätte itse.

Antakaa minulle reilu vaalitaistelu! Auttakaa minua näkymään näissä kansallisissa vaaleissa!











 

]]>
4 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274827-vaadin-mahdollisuuden-reiluun-vaalitaisteluun-eu-vaaleihin#comments Euroopan unioni Eurovaalit Eurovaalit 2019 Perustuslaki Sensuuri Sat, 20 Apr 2019 11:53:52 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274827-vaadin-mahdollisuuden-reiluun-vaalitaisteluun-eu-vaaleihin
Uppiniskaisuus kansallismielisyyden edessä koituu yhtenäisen Euroopan tuhoksi http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274734-uppiniskaisuus-kansallismielisyyden-edessa-koituu-yhtenaisen-euroopan-tuhoksi <p>Koska poliitikon elämässä pitää olla pyrkyä, niin sitten sitä mennään ja pyritään. Minut on asetettu Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaaksi Euroopan parlamenttiin. Annoin lopullisen suostumukseni eduskuntavaalien jälkeen liikoja miettimättä. Valtakunnalliset vaalit ovat kiinnostava mahdollisuus mitata minkä verran kannatusta on mahdollista saada, kun mittakaavana on koko Suomi. Jo urheilumaailmassa olen oppinut, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Joskus uskottavuutta ja luottamusta on kerättävä kotinurkkien ulkopuolelta. Kirjoituksillani on paljon lukijoita ympäri Suomea ja on mukava nähdä, miten kannatus blogeissa ja sosiaalisessa mediassa realisoituu ääniksi Hämeen vaalipiirin ulkopuolella.</p><p>Eurovaaliteemoja ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä olen niistä kirjoittanut jo aiemminkin. EU-liittovaltiota rakentavien federalistien mellastus on pysäytettävä. Ranskasta ja Saksasta on kuulunut viime vuosina vahvoja kannanottoja Euroopan unionin yhteisen budjetin, valtiovarainministerin, puolustusvoimien ja liittovaltion perustuslain puolesta. Saksalainen demaripomo Martin Schulz kaavaili EU:n perustuslakia jo vuoteen 2025 mennessä. Jokaisen isänmaan säilyttämistä jälkipolville kannattavan suomalaisen herätyskellojen pitää soida näissä eurovaaleissa. Liittovaltiokehitys on pysäytettävä.</p><p>Lukijoilleni on varmasti käynyt jo selväksi, etten ole Euroopan unionin ylin ystävä ja kannatan erityisesti euroalueen hallittua purkamista ensi tilassa ja ennen muuta siitä syystä, että asiantuntijatkin ovat todenneet Suomen vaihtoehtojen olevan euro ja liittovaltio tai oma raha ja itsenäisyys.</p><p>Euro on suurin syy siihen, miksi Suomessa valtion ja kuntien menoja on jatkuvasti leikattu. Talouskuripolitiikka on euron puitteissa ainoa mahdollisuus, koska euroon sidotuille maille on luotu tiukat, vaikkakin keinotekoiset, taloudelliset raamit velkaantumisen suhteen. Siksi esimerkiksi ideologisilta ulostuloilta erityisesti vasemmistolaisten korviin kuulostavat valtiovarainministeriön esittämät kannanotot julkisen talouden sopeuttamistarpeesta ovat kuitenkin käytännössä ainoa vastuullinen tie, jos halutaan välttää Suomen kaatuminen EU:n syliin ja komission käsiohjaukseen nykytilanteessa. Jos haluamme pitkällä tähtäimellä säilyttää pohjoismaisen hyvinvointivaltion, se vaatii eurosta luopumista. Tämä pitää vasemmistolaistenkin ymmärtää.</p><p>Taloudellinen itsenäisyytemme ja liikkumavaramme on käytännössä viety. Talouskasvuamme ovat euron lisäksi rajoittaneet myös EU:n Venäjä-pakotteet, joissa olemme olleet mukana pitkin hampain ja omaa oksaamme sahaten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös ulkopoliittinen liikkumatilamme on liian ahdas. Tällä tiellä valtiollinen itsenäisyytemme viedään meiltä lopulta niin, ettei yksikään Hornet nouse ilmaan.</p><p>Euroopan unioni sinänsä ei ole minulle ongelma, mutta EU:n johdolta pitäisi löytyä nöyryyttä kansallismielisyyden noustessa katsoa peiliin: Unioni oli lähtökohtaisesti hyvä projekti, joka edisti kaikkien Euroopan maiden ja kansojen yhteistä etua ja rauhantyötä.</p><p>Yhtenäisen Euroopan puolustaminen onkin kuin pitäisi pikkulintua käsissään. Jos puristat sitä liian lujaa - lintu kuolee. Jos pidät sitä liian löysästi - lintu lähtee karkuun. Euroopan kansat haluavat pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja kansallisesta itsenäisyydestä. Minä kannan alkiolaista edistyksen lippua: Viisautta on ymmärtää, että jos on tehty kardinaalivirheitä, edistystä on ottaa pari askelta taaksepäin, ei puskea uppiniskaisesti ja päistikkaa päin seinää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska poliitikon elämässä pitää olla pyrkyä, niin sitten sitä mennään ja pyritään. Minut on asetettu Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaaksi Euroopan parlamenttiin. Annoin lopullisen suostumukseni eduskuntavaalien jälkeen liikoja miettimättä. Valtakunnalliset vaalit ovat kiinnostava mahdollisuus mitata minkä verran kannatusta on mahdollista saada, kun mittakaavana on koko Suomi. Jo urheilumaailmassa olen oppinut, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Joskus uskottavuutta ja luottamusta on kerättävä kotinurkkien ulkopuolelta. Kirjoituksillani on paljon lukijoita ympäri Suomea ja on mukava nähdä, miten kannatus blogeissa ja sosiaalisessa mediassa realisoituu ääniksi Hämeen vaalipiirin ulkopuolella.

Eurovaaliteemoja ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä olen niistä kirjoittanut jo aiemminkin. EU-liittovaltiota rakentavien federalistien mellastus on pysäytettävä. Ranskasta ja Saksasta on kuulunut viime vuosina vahvoja kannanottoja Euroopan unionin yhteisen budjetin, valtiovarainministerin, puolustusvoimien ja liittovaltion perustuslain puolesta. Saksalainen demaripomo Martin Schulz kaavaili EU:n perustuslakia jo vuoteen 2025 mennessä. Jokaisen isänmaan säilyttämistä jälkipolville kannattavan suomalaisen herätyskellojen pitää soida näissä eurovaaleissa. Liittovaltiokehitys on pysäytettävä.

Lukijoilleni on varmasti käynyt jo selväksi, etten ole Euroopan unionin ylin ystävä ja kannatan erityisesti euroalueen hallittua purkamista ensi tilassa ja ennen muuta siitä syystä, että asiantuntijatkin ovat todenneet Suomen vaihtoehtojen olevan euro ja liittovaltio tai oma raha ja itsenäisyys.

Euro on suurin syy siihen, miksi Suomessa valtion ja kuntien menoja on jatkuvasti leikattu. Talouskuripolitiikka on euron puitteissa ainoa mahdollisuus, koska euroon sidotuille maille on luotu tiukat, vaikkakin keinotekoiset, taloudelliset raamit velkaantumisen suhteen. Siksi esimerkiksi ideologisilta ulostuloilta erityisesti vasemmistolaisten korviin kuulostavat valtiovarainministeriön esittämät kannanotot julkisen talouden sopeuttamistarpeesta ovat kuitenkin käytännössä ainoa vastuullinen tie, jos halutaan välttää Suomen kaatuminen EU:n syliin ja komission käsiohjaukseen nykytilanteessa. Jos haluamme pitkällä tähtäimellä säilyttää pohjoismaisen hyvinvointivaltion, se vaatii eurosta luopumista. Tämä pitää vasemmistolaistenkin ymmärtää.

Taloudellinen itsenäisyytemme ja liikkumavaramme on käytännössä viety. Talouskasvuamme ovat euron lisäksi rajoittaneet myös EU:n Venäjä-pakotteet, joissa olemme olleet mukana pitkin hampain ja omaa oksaamme sahaten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös ulkopoliittinen liikkumatilamme on liian ahdas. Tällä tiellä valtiollinen itsenäisyytemme viedään meiltä lopulta niin, ettei yksikään Hornet nouse ilmaan.

Euroopan unioni sinänsä ei ole minulle ongelma, mutta EU:n johdolta pitäisi löytyä nöyryyttä kansallismielisyyden noustessa katsoa peiliin: Unioni oli lähtökohtaisesti hyvä projekti, joka edisti kaikkien Euroopan maiden ja kansojen yhteistä etua ja rauhantyötä.

Yhtenäisen Euroopan puolustaminen onkin kuin pitäisi pikkulintua käsissään. Jos puristat sitä liian lujaa - lintu kuolee. Jos pidät sitä liian löysästi - lintu lähtee karkuun. Euroopan kansat haluavat pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja kansallisesta itsenäisyydestä. Minä kannan alkiolaista edistyksen lippua: Viisautta on ymmärtää, että jos on tehty kardinaalivirheitä, edistystä on ottaa pari askelta taaksepäin, ei puskea uppiniskaisesti ja päistikkaa päin seinää.

]]>
34 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274734-uppiniskaisuus-kansallismielisyyden-edessa-koituu-yhtenaisen-euroopan-tuhoksi#comments EU:n liittovaltiokehitys Euroopan unioni Eurovaalit 2019 Thu, 18 Apr 2019 17:10:32 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274734-uppiniskaisuus-kansallismielisyyden-edessa-koituu-yhtenaisen-euroopan-tuhoksi
Miksi tästä ei puhuta? http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274676-miksi-tasta-ei-puhuta <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10743761" title="https://yle.fi/uutiset/3-10743761">https://yle.fi/uutiset/3-10743761</a></p><p>&nbsp;</p><p>Miten auto voi tietää kuljettajan väsymyksen tai virkeyden?</p><p>Miten auto voi tietää kulloisenkin kyltissä lukevan nopeusrajoituksen?</p><p>Kaikkiin autoihin pakollinen paikannusjärjestelmä?</p><p>&nbsp;</p><p>Autoala on malliesimerkki, miten väkivaltamonopolin sääntely on tuhonnut vapauden, uusien yritysten markkinoilletulon sekä pitää hintoja ylhäällä ja nostaa niitä. Monimutkainen, vaikeaselkoinen, vaativa, ankara säätely ja koko ajan muutoksessa olevat lakien vaatimukset ovat suurien yritysten/toimijoiden etu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> https://yle.fi/uutiset/3-10743761

 

Miten auto voi tietää kuljettajan väsymyksen tai virkeyden?

Miten auto voi tietää kulloisenkin kyltissä lukevan nopeusrajoituksen?

Kaikkiin autoihin pakollinen paikannusjärjestelmä?

 

Autoala on malliesimerkki, miten väkivaltamonopolin sääntely on tuhonnut vapauden, uusien yritysten markkinoilletulon sekä pitää hintoja ylhäällä ja nostaa niitä. Monimutkainen, vaikeaselkoinen, vaativa, ankara säätely ja koko ajan muutoksessa olevat lakien vaatimukset ovat suurien yritysten/toimijoiden etu.

]]>
33 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274676-miksi-tasta-ei-puhuta#comments Autot Autoteollisuus Euroopan unioni Sääntely Wed, 17 Apr 2019 20:12:40 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274676-miksi-tasta-ei-puhuta
EU-maat eivät ikinä anna briteille sodan voittoa anteeksi http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi <p>Yhdistynyt Kuningaskunta eli Iso-Britannia muistuttaa mantereen Euroopan maita jatkuvasti heidän omista epäonnistumisistaan. Se tekee kipeää, erityisesti Saksalle ja Ranskalle.</p><p>Ehkä vaatii hieman jatkoajattelua, mutta voidaan sittenkin väittää, etteivät Euroopan mannermaat koskaan tule antamaan Britannialle anteeksi sodan voittoa. Tämä siksi koska juuri Britannia muistuttaa näitä mannereuroopan maita toistuvasti heidän epäonnistumisistaan. Niin silloin kuin nyt. Toisen maailmansodan aikana mannereuroopan maiden itseluottamus kärsi raskaan kolauksen. Aiempien hyökkääjien, Saksan ja Italian, eliitit ryhtyivät arvioimaan kansallisvaltiota eräänlaisena pahuuden lähteenä. &rdquo;<em>Kansallisvaltiot tuottavat sotia</em>&rdquo;, sanoi Saksan CDU-liittokansleri Helmut Kohl (1930-2017). Myös ne maat, joita natsit valloittivat, saivat tällin, aivan kuten nuo Itä-Euroopan maat, jotka kärsivat kommunismista aina vuoteen 1989 saakka. Näiden maiden eliitit huomasivat, etteivät pystyneetkään toteuttamaan kansallisvaltion ykköslupausta: alueellista koskemattomuutta. Kansallisvaltio epäonnistui suojelemaan omia kansalaisia ulkopuolisesta hyökkäyksestä.&nbsp;Vähintään yhtä tuskallista mannereuroopan maille on se tosiasia, että heidän vapautensa, josta saavat nauttia jo vuodesta 1945 lähtien, tuskin on ollut omaa ansiota. Sen ne saivat nöyrinä niin USA:lta, Neuvostoliitolta kuin Britannialta.</p><p>Britannialle pätee vastakohta. &rdquo;<em>Meillä kansallisvaltio toimi hyvin</em>&rdquo;, sanoi Englannin entinen Berliinin suurlähettiläs Paul Lever (74v) Elsevier-viikkolehden haastattelussa. Britanniaa ei valloitettu ja maa voitti, yhdessä muiden maiden kanssa, ensin natsit ja loppujen lopuksi myös kommunistit. Kansallisvaltio on briteille siis takuu vapaudelle, itsenäisyydelle ja demokratialle. Niin heille itselleen kuin myös muille, mannereuroopan maille.</p><p>Koska kokemukset Euroopan Unionissa ovat olleet erilaisia, niin myös itse EU:ta arvostetaan eri maissa eri tavalla. Britit kokevat EU:ta korkeintaan vapaakauppa-alueena. Entisille itäblokin maille EU-jäsenyys on, Brysselin tukijaisten ohella, ennen kaikkea takuu olla riippumattomia Venäjästä.</p><p>Niin Ranska (Napoleon) kuin Saksa (keisari Wilhelm II ja Hitler) ovat yrittäneet hallita koko Eurooppaa. Molemmat maat hävisivät sitä taistelua ja joka kerta britit sekä brittien liittolaiset nöyryyttivät heidät. Ranska ja Saksa yrittävät nyt yhdessä dominoida Euroopassa &ndash; EU:n lipun alla &ndash; jotta näin historian painolasti poistuisi harteiltaan. Mikäli Euroopasta tulisi yksi kansallisvaltio, niin silloin saksalaisesta tulisi eurooppalainen ja ranskalainen voisi, kahden vuosisadan nöyryytyksen jälkeen, taas kohdata brittiläisiä samalla tasolla. Nämä ovat Saksan ja Ranskan eliitiin syvimmät tunteet. Euroopan Unioni onkin &ndash; oman perustuslain eli Lissabonin sopimuksen mukaisesti &ndash; yhä tiivimpi unioni. Sen täytyy tulla ja se tuleekin yhteen. Saadaanko sillä ratkaistuiksi ongelmat vai onko se edes loogista saatikka viisasta, se ei tunnu tässä olevan tärkeätä.</p><p>Kerta toisensa jälkeen Yhdistynyt Kuningaskunta muistuttaa mannereuroopan maita omista möhläyksistään, niin aiemmista kuin nykyisistä. Britannian jokavuotiset muistotilaisuudet ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta ovat aina valtavia tapahtumia. Pitkin vuotta kuulee yhä uudestaan Winston Churchillin (1874-1965) radiopuheet vuoden 1940 touko- ja kesäkuusta, joissa lauseet kuten &rdquo;<em>We will never surrender</em>&rdquo; (emme ikinä antaudu). Näin britit pitävät sodan muistoa yllä, koska siitä he saavat ylpeytensä. He eivät antautuneet eivätkä antaudu nytkään. Muut maat näin kyllä tekevät heidän silmissään. Viime vuosina Britannia on jatkuvasti ilmaissut, ettei Saksan ja Ranskan yhteistyö EU:ssa tuota hyviä tuloksia. Britit tarkoittavat silloin eurokriisiä, maahanmuuttokriisiä, monien EU-maiden heikkoja taloustuloksia sekä (kaiken seurauksena ja vastareaktiona) sen tosiasiaa, että monissa mannereuroopan maissa nousee puolueita, joiden juuret ovat natsismissa ja fasismissa. Britit ovat toistuvasti tästä maininneet.</p><p>Yhdistynyt Kuningaskunta ei kuulu euroalueeseen eikä myöskään ole Schengen-alueen jäsen; sen kasvu vuoden 2007 talouskriisin jälkeen on ollut 19 % ja selvästi parempaa kuin euroalueen kasvu vastaavalla jaksolla (13%). Britannian työttömyysluku on 4% kun euroalueen luku on keskimäärin 8,4%. Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta Britannian talous kasvoi vuoden 2018 loppukvartaalissa nopeammin (1,3%) kuin Ranskan (0,9%) ja Saksan (0,6%). Maa huokuttelee myös maailman parhaat työntekijät ja on valtavan suosittu niin ranskalaisten, italialaisten kuin puolalaisten työntekijöiden keskuudessa, jotka saavat sellaisia työpaikkoja joita ei ole heidän kotimaassaan. Britannialla on maailman parhaat yliopistot eikä anna vaalijärjestelmänsä ja laajasti levinneiden liberaaliajatusten avulla minkälaista mahdollisuutta natseille. Näin Britannia näyttää niin sanan kuin teon voimalla miten homma voidaan tehdä ja miten kansallisvaltio voi olla menestys, niin silloin kuin nyt. Ja juuri sé tekee kipeää, ennen kaikkea Saksan ja Ranskan eliitille. Vielä pahempaa, mikäli Yhdistynyt Kuningaskunta osoittautuisi vieläkin menestyvämmäksi kuin mitä oli EU:n sisällä (vaikka se jo nyt yhdellä jallla seisoo sen ulkopuolella), niin silloin muidenkin maiden houkutus karata saksalaisranskalaisesta EU:sta kasvaisi entisestään. Silloin Saksan ja Ranskan yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on dominoida Eurooppaa, päästä eroon häpeällisestä historiasta ja tulla vihdoin (taas) maailmanmahdiksi, joutuu uhanalaiseksi. Ja silloin <em>taas kerran</em> britit ovat ne, jotka heittivät hiekkaa rattaisiin, aivan kuten aikoinaan nöyryyttivät Napoleonia, Wilhelm II:a sekä Hitleria.</p><p>Siksi EU:n ranskalainen brexitneuvottelija Michel Barnier painottikin, että Yhdistyneen Kuningaskunnan pitää taloudellisesti kärsiä siitä, että jää EU:n ulkopuolella. Brittien pitää joutua sellaiseen neuvottelutilanteeseen, jossa heidät murretaan ja jossa he joutuvat toteamaan etteivät enää pärjää kansallisvaltiona. Saksan ja Ranskan eliitit haluavat, että britit kokisivat saman kohtalon, minkä he itse ja muut mannereuroopan maat ovat joutuneet kokemaan: kansallisvaltion epäonnistuminen. Jotta britit eivät ikinä enää katsoisi menneisyyteen vaan näkisivät yhtenäisen Euroopan ainoana pelastuskeinonaan. Vasta silloin annettaisiin briteille toisen maailmansodan voittoa anteeksi.</p><p>Kuka katkaisee suhteet kenen kanssa? Se on se suuri kysymys. Onnistuuko EU murtamaan Englannin haparoivaa eliittiä ja ohjaamaan maata joko osoittain tai kokonaan takaisin EU-satamaan? Ja onnistuuko EU samalla lopettamaan muidenkin maiden alustavat aikeet ryhtyä toimimaan EU:n ulkopuolella? Pystyvätkö Saksa ja Ranska pelastamaan &rdquo;yhä tiivimmän unioninsa&rdquo;? Ja haudataanko näin tuo epämukava lähihistoria, niin heidän omansa kuin muidenkin mannereuroopan maiden?</p><p>Vai meneekö toisinpäin? Että Yhdistynyt Kuningaskunta lähtee kokonaan EU:sta. Ja että kyseinen maa &ndash; mikäli onnistuu &ndash; muille EU-maille näyttää, että elämä EU:n ulkopuolella on mahdollisesti ihan huokutteleva. Se olisi todennäköisesti &rdquo;yhä tiivimmän unionin&rdquo; loppu. Ymmärrettävistä syistä pelko tästä on Saksassa ja Ranskassa varsin suuri, koska siinä tapauksessa he eivät myöskään pysty Britannialle antamaan anteeksi sodan voittoa. Ehkä syvimmillän juuri sen he haluaisivat sanoa: annan anteeksi. Koska ainoastaan hänellä, joka näin voi sanoa, on todellista valtaa. Valta, jota Saksa ja Ranska ovat jo niin kauan etsimässä..</p><p>Kirjoittaja: <strong>Jelte Wiersma</strong></p><p>Julkaistu: Elsevier-viikkolehti 30.3.2019</p><p>Luvallinen käännös: blogisti</p><p>Elsevier-lehden alkuperäinen linkki, jossa näkyy maksumuurista huolimatta <em>varsin </em>kiinnostava kommenttiketju (66 reaktiota). Näin ajatellaan Hollannissa, EU-perustajamaassa:&nbsp;</p><p><a href="https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/">https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdistynyt Kuningaskunta eli Iso-Britannia muistuttaa mantereen Euroopan maita jatkuvasti heidän omista epäonnistumisistaan. Se tekee kipeää, erityisesti Saksalle ja Ranskalle.

Ehkä vaatii hieman jatkoajattelua, mutta voidaan sittenkin väittää, etteivät Euroopan mannermaat koskaan tule antamaan Britannialle anteeksi sodan voittoa. Tämä siksi koska juuri Britannia muistuttaa näitä mannereuroopan maita toistuvasti heidän epäonnistumisistaan. Niin silloin kuin nyt. Toisen maailmansodan aikana mannereuroopan maiden itseluottamus kärsi raskaan kolauksen. Aiempien hyökkääjien, Saksan ja Italian, eliitit ryhtyivät arvioimaan kansallisvaltiota eräänlaisena pahuuden lähteenä. ”Kansallisvaltiot tuottavat sotia”, sanoi Saksan CDU-liittokansleri Helmut Kohl (1930-2017). Myös ne maat, joita natsit valloittivat, saivat tällin, aivan kuten nuo Itä-Euroopan maat, jotka kärsivat kommunismista aina vuoteen 1989 saakka. Näiden maiden eliitit huomasivat, etteivät pystyneetkään toteuttamaan kansallisvaltion ykköslupausta: alueellista koskemattomuutta. Kansallisvaltio epäonnistui suojelemaan omia kansalaisia ulkopuolisesta hyökkäyksestä. Vähintään yhtä tuskallista mannereuroopan maille on se tosiasia, että heidän vapautensa, josta saavat nauttia jo vuodesta 1945 lähtien, tuskin on ollut omaa ansiota. Sen ne saivat nöyrinä niin USA:lta, Neuvostoliitolta kuin Britannialta.

Britannialle pätee vastakohta. ”Meillä kansallisvaltio toimi hyvin”, sanoi Englannin entinen Berliinin suurlähettiläs Paul Lever (74v) Elsevier-viikkolehden haastattelussa. Britanniaa ei valloitettu ja maa voitti, yhdessä muiden maiden kanssa, ensin natsit ja loppujen lopuksi myös kommunistit. Kansallisvaltio on briteille siis takuu vapaudelle, itsenäisyydelle ja demokratialle. Niin heille itselleen kuin myös muille, mannereuroopan maille.

Koska kokemukset Euroopan Unionissa ovat olleet erilaisia, niin myös itse EU:ta arvostetaan eri maissa eri tavalla. Britit kokevat EU:ta korkeintaan vapaakauppa-alueena. Entisille itäblokin maille EU-jäsenyys on, Brysselin tukijaisten ohella, ennen kaikkea takuu olla riippumattomia Venäjästä.

Niin Ranska (Napoleon) kuin Saksa (keisari Wilhelm II ja Hitler) ovat yrittäneet hallita koko Eurooppaa. Molemmat maat hävisivät sitä taistelua ja joka kerta britit sekä brittien liittolaiset nöyryyttivät heidät. Ranska ja Saksa yrittävät nyt yhdessä dominoida Euroopassa – EU:n lipun alla – jotta näin historian painolasti poistuisi harteiltaan. Mikäli Euroopasta tulisi yksi kansallisvaltio, niin silloin saksalaisesta tulisi eurooppalainen ja ranskalainen voisi, kahden vuosisadan nöyryytyksen jälkeen, taas kohdata brittiläisiä samalla tasolla. Nämä ovat Saksan ja Ranskan eliitiin syvimmät tunteet. Euroopan Unioni onkin – oman perustuslain eli Lissabonin sopimuksen mukaisesti – yhä tiivimpi unioni. Sen täytyy tulla ja se tuleekin yhteen. Saadaanko sillä ratkaistuiksi ongelmat vai onko se edes loogista saatikka viisasta, se ei tunnu tässä olevan tärkeätä.

Kerta toisensa jälkeen Yhdistynyt Kuningaskunta muistuttaa mannereuroopan maita omista möhläyksistään, niin aiemmista kuin nykyisistä. Britannian jokavuotiset muistotilaisuudet ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta ovat aina valtavia tapahtumia. Pitkin vuotta kuulee yhä uudestaan Winston Churchillin (1874-1965) radiopuheet vuoden 1940 touko- ja kesäkuusta, joissa lauseet kuten ”We will never surrender” (emme ikinä antaudu). Näin britit pitävät sodan muistoa yllä, koska siitä he saavat ylpeytensä. He eivät antautuneet eivätkä antaudu nytkään. Muut maat näin kyllä tekevät heidän silmissään. Viime vuosina Britannia on jatkuvasti ilmaissut, ettei Saksan ja Ranskan yhteistyö EU:ssa tuota hyviä tuloksia. Britit tarkoittavat silloin eurokriisiä, maahanmuuttokriisiä, monien EU-maiden heikkoja taloustuloksia sekä (kaiken seurauksena ja vastareaktiona) sen tosiasiaa, että monissa mannereuroopan maissa nousee puolueita, joiden juuret ovat natsismissa ja fasismissa. Britit ovat toistuvasti tästä maininneet.

Yhdistynyt Kuningaskunta ei kuulu euroalueeseen eikä myöskään ole Schengen-alueen jäsen; sen kasvu vuoden 2007 talouskriisin jälkeen on ollut 19 % ja selvästi parempaa kuin euroalueen kasvu vastaavalla jaksolla (13%). Britannian työttömyysluku on 4% kun euroalueen luku on keskimäärin 8,4%. Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta Britannian talous kasvoi vuoden 2018 loppukvartaalissa nopeammin (1,3%) kuin Ranskan (0,9%) ja Saksan (0,6%). Maa huokuttelee myös maailman parhaat työntekijät ja on valtavan suosittu niin ranskalaisten, italialaisten kuin puolalaisten työntekijöiden keskuudessa, jotka saavat sellaisia työpaikkoja joita ei ole heidän kotimaassaan. Britannialla on maailman parhaat yliopistot eikä anna vaalijärjestelmänsä ja laajasti levinneiden liberaaliajatusten avulla minkälaista mahdollisuutta natseille. Näin Britannia näyttää niin sanan kuin teon voimalla miten homma voidaan tehdä ja miten kansallisvaltio voi olla menestys, niin silloin kuin nyt. Ja juuri sé tekee kipeää, ennen kaikkea Saksan ja Ranskan eliitille. Vielä pahempaa, mikäli Yhdistynyt Kuningaskunta osoittautuisi vieläkin menestyvämmäksi kuin mitä oli EU:n sisällä (vaikka se jo nyt yhdellä jallla seisoo sen ulkopuolella), niin silloin muidenkin maiden houkutus karata saksalaisranskalaisesta EU:sta kasvaisi entisestään. Silloin Saksan ja Ranskan yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on dominoida Eurooppaa, päästä eroon häpeällisestä historiasta ja tulla vihdoin (taas) maailmanmahdiksi, joutuu uhanalaiseksi. Ja silloin taas kerran britit ovat ne, jotka heittivät hiekkaa rattaisiin, aivan kuten aikoinaan nöyryyttivät Napoleonia, Wilhelm II:a sekä Hitleria.

Siksi EU:n ranskalainen brexitneuvottelija Michel Barnier painottikin, että Yhdistyneen Kuningaskunnan pitää taloudellisesti kärsiä siitä, että jää EU:n ulkopuolella. Brittien pitää joutua sellaiseen neuvottelutilanteeseen, jossa heidät murretaan ja jossa he joutuvat toteamaan etteivät enää pärjää kansallisvaltiona. Saksan ja Ranskan eliitit haluavat, että britit kokisivat saman kohtalon, minkä he itse ja muut mannereuroopan maat ovat joutuneet kokemaan: kansallisvaltion epäonnistuminen. Jotta britit eivät ikinä enää katsoisi menneisyyteen vaan näkisivät yhtenäisen Euroopan ainoana pelastuskeinonaan. Vasta silloin annettaisiin briteille toisen maailmansodan voittoa anteeksi.

Kuka katkaisee suhteet kenen kanssa? Se on se suuri kysymys. Onnistuuko EU murtamaan Englannin haparoivaa eliittiä ja ohjaamaan maata joko osoittain tai kokonaan takaisin EU-satamaan? Ja onnistuuko EU samalla lopettamaan muidenkin maiden alustavat aikeet ryhtyä toimimaan EU:n ulkopuolella? Pystyvätkö Saksa ja Ranska pelastamaan ”yhä tiivimmän unioninsa”? Ja haudataanko näin tuo epämukava lähihistoria, niin heidän omansa kuin muidenkin mannereuroopan maiden?

Vai meneekö toisinpäin? Että Yhdistynyt Kuningaskunta lähtee kokonaan EU:sta. Ja että kyseinen maa – mikäli onnistuu – muille EU-maille näyttää, että elämä EU:n ulkopuolella on mahdollisesti ihan huokutteleva. Se olisi todennäköisesti ”yhä tiivimmän unionin” loppu. Ymmärrettävistä syistä pelko tästä on Saksassa ja Ranskassa varsin suuri, koska siinä tapauksessa he eivät myöskään pysty Britannialle antamaan anteeksi sodan voittoa. Ehkä syvimmillän juuri sen he haluaisivat sanoa: annan anteeksi. Koska ainoastaan hänellä, joka näin voi sanoa, on todellista valtaa. Valta, jota Saksa ja Ranska ovat jo niin kauan etsimässä..

Kirjoittaja: Jelte Wiersma

Julkaistu: Elsevier-viikkolehti 30.3.2019

Luvallinen käännös: blogisti

Elsevier-lehden alkuperäinen linkki, jossa näkyy maksumuurista huolimatta varsin kiinnostava kommenttiketju (66 reaktiota). Näin ajatellaan Hollannissa, EU-perustajamaassa: 

https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/

]]>
52 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi#comments Angela Merkel Brexit Emmanuel Macron Euroopan unioni Theresa May Fri, 12 Apr 2019 06:34:39 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi
Eurovaalien vaalikone http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273803-eurovaalien-vaalikone <p>YLE:n vaalikone tarjoaa &rdquo;luonnosvaiheessa&rdquo; seuraavanlaisia kysymyksiä/väitteitä ehdokasvalinnan perusteeksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Tykkään EU:sta.</p><p>Eurooppa muuttuu parempaan suuntaan.</p><p>Euroopan siirtymistä uusiutuvan energian käyttämiseen on nopeutettava, vaikka se nostaisi sähkön ja polttoaineiden hintoja.</p><p>EU:n on kiellettävä uusien bensa- ja dieselautojen myynti vuoteen 2030 mennessä.</p><p>EU:n pitää säätää yhteinen lentovero.</p><p>EU-alueelle on säädettävä haittavero muoville.</p><p>EU:n pitäisi kieltää muovikassit.</p><p>Metsien käsittelyyn on laadittava yhteiset eurooppalaiset ohjeet.</p><p>Yhdessä EU-maassa suoritetun tutkinnon tulisi olla automaattisesti tunnustettu myös toisessa EU-maassa.</p><p>EU-budjetista pitää varata rahaa siihen, että jokainen 18 vuotta täyttävä EU-kansalainen saa ilmaisen Interrail-lipun.</p><p>Heikko EU on uhka Euroopan turvallisuudelle.</p><p>EU:n jäsenmaiden tulisi perustaa yhteinen eurooppalainen armeija.</p><p>Laitonta maahanmuuttoa EU-alueelle torjutaan parhaiten avaamalla lisää mahdollisuuksia lailliselle maahanmuutolle.</p><p>On edelleen hyvä lähtökohta, että turvapaikkahakemukset käsitellään siinä EU-maassa, johon turvapaikanhakija ensimmäiseksi saapuu.</p><p>EU:n jäsenmaiden välisiä rajoja pitää valvoa nykyistä tarkemmin, vaikka se tarkoittaisi, että liikkuminen niiden välillä hankaloituu.</p><p>EU-maiden tulee ottaa turvapaikanhakijoita ensisijaisesti EU:n ulkopuolelle perustettavilta leireiltä.</p><p>EU:n on määrättävä vähintään 40 prosentin sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin.</p><p>EU:n pitäisi säännellä tiukemmin digijättien, kuten Googlen tai Facebookin, toimintaa alueellaan, vaikka se tarkoittaisi, että niiden käyttö vaikeutuisi.</p><p>Eurosta on ollut suomalaisille enemmän hyötyä kuin haittaa.</p><p>EU-jäsenyys maksaa suomalaisille liikaa.</p><p>Julkisen vallan tulisi vapaammin antaa ihmisten tehdä omat valintansa silloinkin, kun niistä voi aiheutua heille itselleen haittaa.</p><p>Kristilliset arvot muodostavat hyvän pohjan yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle.</p><p>Ranskan suuren vallankumouksen arvot &ndash; vapaus, veljeys ja tasa-arvo &ndash; muodostavat hyvän pohjan yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle.</p><p>EU:n pitäisi rangaista taloudellisesti jäsenvaltioita, jotka rikkovat unionin yhteisiä arvoja.</p><p>EU:n ei pidä rangaista Puolaa ja Unkaria kansalaisoikeuksien rajoittamisesta.</p><p>EU:n pitäisi ottaa käyttöön unionin laajuiset verot ja korvata osa jäsenmaksuista niillä.</p><p>Euroalueen pankkien tulee yhdessä taata talletussuoja euroalueen pankkien tallettajille.</p><p>EU:n tulisi sallia lääkekannabiksen käyttö ja viljely.</p><p>EU-alueelle on säädettävä minimipalkka.</p><p>Maataloustukia pitää ohjata niin, että karjankasvatus EU:ssa vähenee.</p><p>EU-alueelle on säädettävä minimipalkka.</p><p>Suomen ja Ruotsin rajalle tulisi palauttaa rajavalvonta.</p><p>Geenimanipuloitujen tuotteiden käyttö EU-alueella on kiellettävä.</p><p>Suomen ja Ruotsin rajalle tulisi palauttaa rajavalvonta.</p><p>&nbsp;</p><p>Väitteistä neljännes noudattaa samaa &rdquo;ilmastonmuutos&rdquo; &ndash;teemaa kuin eduskuntavaalissa. Joku voisi epäillä, että taustalla on YLE:n pyrkimys tehdä EU-vaaleistakin kansanäänestys ilmastosta, mutta näin ei varmaan (?) ole asiain laita. .</p><p>Kaikkien väitteiden punaisena lankana on se, että EU:n pitää tehdä sitä ja tätä, kaikkea sitä mitä se toistaiseksi ei ole tehnyt. Eli hirveä kaipuu politiikka-aktivismiin: Unionin pitää kasvattaa valtaansa ja toimiaan kaikilla elämän aloilla. Ajatellaan vaikka kohtaa 23 (YLE:n listalla): &rdquo;EU:n alueelle on säädettävä minipalkka&rdquo;. Oikeastaan YLE:n 33 kohdan listan voisi kirjoittaa muotoon: EU:sta on tehtävä liittovaltio, jossa EU:n hallintoelimet päättävät paitis ulkopolitiikasta myös veroista, palkoista, armeijasta, jne.</p><p>Vahingossakaan listalle ei ole päättynyt väitteitä tyyliin: &rdquo;EU puuttuu asioihin, jotka eivät sille kuulu&rdquo;, &rdquo;EU käyttää varoja hyödyttämiin kohteisiin&rdquo;, &rdquo;EU:n byrokratia on kohtuuttoman suuri&rdquo;, &rdquo;EU tuhlaa&rdquo;. Yhtä vähän on mahdollisuuksia kommentoida EU:n liittovaltiopyrkimyksiä, kriisimaiden velkojen anteeksiantoa, suurten jäsenmaiden dominanssia, epäonnistumisia maahanmuuttopolitiikassa, velkakriisien hoidossa, Venäjä-pakotteissa, korruption kitkemisessä jne. &nbsp;</p><p>Tarjolla on tosin mahdollisuus tuomita Puola ja Unkari kansalaisoikeuksien rajoittamisesta (YLE:n kohta 27). Missähän nämä rikkomukset on todeksi havaittu (YLE:n toimituksessa?) Tapaus Katalonia ei tietenkään ansaitse kansalaisten/ehdokkaiden kommentteja, koska siellä kansalaisoikeuksia ei ole loukattu.</p><p>Joitain yksittäisiä väittämiä jää ihmettelemään, kuten &rdquo;Julkisen vallan tulisi vapaammin antaa ihmisten tehdä omat valintansa silloinkin, kun niistä voi aiheutua heille itselleen haittaa&rdquo; (YLE 19). Pitäisikö EU:n päättää, milloinka ihmisten vapaat valinnat aiheuttavat heille itselleen haittaa? Tai &rdquo;Heikko EU on uhka Euroopan turvallisuudelle&rdquo;. Jokin piiloviesti siinäkin on (joka ehkä aukeaisi, jos vain tietäisi, mitä tarkoittaa &rdquo;heikko EU&rdquo;). &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tarkoitus ei tietenkään ole, että vaalikone pitäisi tehdä tyyliin &rdquo;vihaan EU:ta&rdquo; (vertaa YLE:n&nbsp; kohta yksi). Sen sijaan kysymysten ja väitteiden pitää tarjota ihmisille mahdollisuus vapaasti tuoda julki ajatuksensa EU:n hyvistä ja huonoista puolista, virheistä ja onnistumisista, toivottavista ja epätoivottavista kehityspiirteistä ja tavoitteista. Ilman suodatusta. Ilman älyllistä holhousta tyyliin &rdquo;vaikka se tarkoittaisi&hellip;&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10692989" target="_blank">https://yle.fi/uutiset/3-10692989</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE:n vaalikone tarjoaa ”luonnosvaiheessa” seuraavanlaisia kysymyksiä/väitteitä ehdokasvalinnan perusteeksi.

 

Tykkään EU:sta.

Eurooppa muuttuu parempaan suuntaan.

Euroopan siirtymistä uusiutuvan energian käyttämiseen on nopeutettava, vaikka se nostaisi sähkön ja polttoaineiden hintoja.

EU:n on kiellettävä uusien bensa- ja dieselautojen myynti vuoteen 2030 mennessä.

EU:n pitää säätää yhteinen lentovero.

EU-alueelle on säädettävä haittavero muoville.

EU:n pitäisi kieltää muovikassit.

Metsien käsittelyyn on laadittava yhteiset eurooppalaiset ohjeet.

Yhdessä EU-maassa suoritetun tutkinnon tulisi olla automaattisesti tunnustettu myös toisessa EU-maassa.

EU-budjetista pitää varata rahaa siihen, että jokainen 18 vuotta täyttävä EU-kansalainen saa ilmaisen Interrail-lipun.

Heikko EU on uhka Euroopan turvallisuudelle.

EU:n jäsenmaiden tulisi perustaa yhteinen eurooppalainen armeija.

Laitonta maahanmuuttoa EU-alueelle torjutaan parhaiten avaamalla lisää mahdollisuuksia lailliselle maahanmuutolle.

On edelleen hyvä lähtökohta, että turvapaikkahakemukset käsitellään siinä EU-maassa, johon turvapaikanhakija ensimmäiseksi saapuu.

EU:n jäsenmaiden välisiä rajoja pitää valvoa nykyistä tarkemmin, vaikka se tarkoittaisi, että liikkuminen niiden välillä hankaloituu.

EU-maiden tulee ottaa turvapaikanhakijoita ensisijaisesti EU:n ulkopuolelle perustettavilta leireiltä.

EU:n on määrättävä vähintään 40 prosentin sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin.

EU:n pitäisi säännellä tiukemmin digijättien, kuten Googlen tai Facebookin, toimintaa alueellaan, vaikka se tarkoittaisi, että niiden käyttö vaikeutuisi.

Eurosta on ollut suomalaisille enemmän hyötyä kuin haittaa.

EU-jäsenyys maksaa suomalaisille liikaa.

Julkisen vallan tulisi vapaammin antaa ihmisten tehdä omat valintansa silloinkin, kun niistä voi aiheutua heille itselleen haittaa.

Kristilliset arvot muodostavat hyvän pohjan yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle.

Ranskan suuren vallankumouksen arvot – vapaus, veljeys ja tasa-arvo – muodostavat hyvän pohjan yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle.

EU:n pitäisi rangaista taloudellisesti jäsenvaltioita, jotka rikkovat unionin yhteisiä arvoja.

EU:n ei pidä rangaista Puolaa ja Unkaria kansalaisoikeuksien rajoittamisesta.

EU:n pitäisi ottaa käyttöön unionin laajuiset verot ja korvata osa jäsenmaksuista niillä.

Euroalueen pankkien tulee yhdessä taata talletussuoja euroalueen pankkien tallettajille.

EU:n tulisi sallia lääkekannabiksen käyttö ja viljely.

EU-alueelle on säädettävä minimipalkka.

Maataloustukia pitää ohjata niin, että karjankasvatus EU:ssa vähenee.

EU-alueelle on säädettävä minimipalkka.

Suomen ja Ruotsin rajalle tulisi palauttaa rajavalvonta.

Geenimanipuloitujen tuotteiden käyttö EU-alueella on kiellettävä.

Suomen ja Ruotsin rajalle tulisi palauttaa rajavalvonta.

 

Väitteistä neljännes noudattaa samaa ”ilmastonmuutos” –teemaa kuin eduskuntavaalissa. Joku voisi epäillä, että taustalla on YLE:n pyrkimys tehdä EU-vaaleistakin kansanäänestys ilmastosta, mutta näin ei varmaan (?) ole asiain laita. .

Kaikkien väitteiden punaisena lankana on se, että EU:n pitää tehdä sitä ja tätä, kaikkea sitä mitä se toistaiseksi ei ole tehnyt. Eli hirveä kaipuu politiikka-aktivismiin: Unionin pitää kasvattaa valtaansa ja toimiaan kaikilla elämän aloilla. Ajatellaan vaikka kohtaa 23 (YLE:n listalla): ”EU:n alueelle on säädettävä minipalkka”. Oikeastaan YLE:n 33 kohdan listan voisi kirjoittaa muotoon: EU:sta on tehtävä liittovaltio, jossa EU:n hallintoelimet päättävät paitis ulkopolitiikasta myös veroista, palkoista, armeijasta, jne.

Vahingossakaan listalle ei ole päättynyt väitteitä tyyliin: ”EU puuttuu asioihin, jotka eivät sille kuulu”, ”EU käyttää varoja hyödyttämiin kohteisiin”, ”EU:n byrokratia on kohtuuttoman suuri”, ”EU tuhlaa”. Yhtä vähän on mahdollisuuksia kommentoida EU:n liittovaltiopyrkimyksiä, kriisimaiden velkojen anteeksiantoa, suurten jäsenmaiden dominanssia, epäonnistumisia maahanmuuttopolitiikassa, velkakriisien hoidossa, Venäjä-pakotteissa, korruption kitkemisessä jne.  

Tarjolla on tosin mahdollisuus tuomita Puola ja Unkari kansalaisoikeuksien rajoittamisesta (YLE:n kohta 27). Missähän nämä rikkomukset on todeksi havaittu (YLE:n toimituksessa?) Tapaus Katalonia ei tietenkään ansaitse kansalaisten/ehdokkaiden kommentteja, koska siellä kansalaisoikeuksia ei ole loukattu.

Joitain yksittäisiä väittämiä jää ihmettelemään, kuten ”Julkisen vallan tulisi vapaammin antaa ihmisten tehdä omat valintansa silloinkin, kun niistä voi aiheutua heille itselleen haittaa” (YLE 19). Pitäisikö EU:n päättää, milloinka ihmisten vapaat valinnat aiheuttavat heille itselleen haittaa? Tai ”Heikko EU on uhka Euroopan turvallisuudelle”. Jokin piiloviesti siinäkin on (joka ehkä aukeaisi, jos vain tietäisi, mitä tarkoittaa ”heikko EU”).  

 

Tarkoitus ei tietenkään ole, että vaalikone pitäisi tehdä tyyliin ”vihaan EU:ta” (vertaa YLE:n  kohta yksi). Sen sijaan kysymysten ja väitteiden pitää tarjota ihmisille mahdollisuus vapaasti tuoda julki ajatuksensa EU:n hyvistä ja huonoista puolista, virheistä ja onnistumisista, toivottavista ja epätoivottavista kehityspiirteistä ja tavoitteista. Ilman suodatusta. Ilman älyllistä holhousta tyyliin ”vaikka se tarkoittaisi…”.

 

https://yle.fi/uutiset/3-10692989

 

 

]]>
10 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273803-eurovaalien-vaalikone#comments Euroopan unioni Eurovaalit 2014 Liittovaltio Mon, 08 Apr 2019 17:41:34 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273803-eurovaalien-vaalikone
Kellojen siirtelyn surkeus ja kurjuus http://dieterflemmich.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273045-kellojen-siirtelyn-surkeus-ja-kurjuus <p>Siirsin kellot ja muut kellonaikatoiminnolla varustetut laitteet kesäaikaan sekä tarkastin, että automaattisesti aikansa päivittävät kojeet ovat näin myös tehneet. Siirrettäviä ja tarkastettavia kohteita löytyi kotoa ja kodin välittömästä läheisyydestä 26 kappaletta. Määrä ei ole ainakaan vähenemässä. Kohta varmaankin sohvat, rautakanget ja lenkkitossut sisältävät internetissä päivitettäviä ohjelmia ja näihin liittyen kellonajan.</p><p>Edessä on vaikeus nukahtaa illalla riittävän aikaisin ja aamulla herätyskellon soidessa elimistö haluaa nukkua vielä tunnin. Pitkän talven jälkeen olen juuri tottunut heräämään päivän alkaessa sarastaa, huomenna vuoteesta noustessa on taas pimeää.</p><p>Lääkärien mukaan kellojen siirtely aiheuttaa todellisia terveysriskejä ja &ndash;haittoja.</p><p>Maapallolla aurinko laskee ja nousee eri aikoina eri paikoissa ja ihminen on luotu siten, että valoisalla valvotaan ja puuhaillaan ja pimeällä nukutaan.&nbsp; Edes globaalisti toimivaa maailmaa ei saa muokattua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki valvovat ja ovat työpaikallaan yhtä aikaa.</p><p>&nbsp;Siksi sota-aikana ensi kertaa kokeiltu ja vuodesta 1981 säännöllisesti vuosittain noudatettu kesäaika on mielestäni sangen typerä ja huonosti toimiva tarpeeton ratkaisu.</p><p>Nyt Euroopan Unioni on puhunut ja luovumme kesäajasta vuonna 2021 &ndash; onneksi. Merkillisen hankalaa ja pitkäkestoista vain oli pitkään keskusteltu ja runsaasti toivottu luopuminen!</p><p>Jäsenvaltiot voivat kansallisesti itse valita, jäävätkö kesä- vai talviaikaan. Jos maa valitsee kesäajan, se siirtelee kellojaan viimeisen kerran keväällä 2021, talviaikaan tarttuvat saman vuoden syksyllä. Päätös pitäisi tehdä ensi vuoden aikana. Suomi on alustavana kantanaan kannattanut talviaikaa, mutta virallista päätöstä ei ole vielä tehty. Itse kannatan aamuvirkkuna talviaikaa.</p><p>Edessä on siis vielä neljä tai viisi kellojen siirtelyä, ennen kuin tämä hullutus loppuu. Siirtelemisiin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siirsin kellot ja muut kellonaikatoiminnolla varustetut laitteet kesäaikaan sekä tarkastin, että automaattisesti aikansa päivittävät kojeet ovat näin myös tehneet. Siirrettäviä ja tarkastettavia kohteita löytyi kotoa ja kodin välittömästä läheisyydestä 26 kappaletta. Määrä ei ole ainakaan vähenemässä. Kohta varmaankin sohvat, rautakanget ja lenkkitossut sisältävät internetissä päivitettäviä ohjelmia ja näihin liittyen kellonajan.

Edessä on vaikeus nukahtaa illalla riittävän aikaisin ja aamulla herätyskellon soidessa elimistö haluaa nukkua vielä tunnin. Pitkän talven jälkeen olen juuri tottunut heräämään päivän alkaessa sarastaa, huomenna vuoteesta noustessa on taas pimeää.

Lääkärien mukaan kellojen siirtely aiheuttaa todellisia terveysriskejä ja –haittoja.

Maapallolla aurinko laskee ja nousee eri aikoina eri paikoissa ja ihminen on luotu siten, että valoisalla valvotaan ja puuhaillaan ja pimeällä nukutaan.  Edes globaalisti toimivaa maailmaa ei saa muokattua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki valvovat ja ovat työpaikallaan yhtä aikaa.

 Siksi sota-aikana ensi kertaa kokeiltu ja vuodesta 1981 säännöllisesti vuosittain noudatettu kesäaika on mielestäni sangen typerä ja huonosti toimiva tarpeeton ratkaisu.

Nyt Euroopan Unioni on puhunut ja luovumme kesäajasta vuonna 2021 – onneksi. Merkillisen hankalaa ja pitkäkestoista vain oli pitkään keskusteltu ja runsaasti toivottu luopuminen!

Jäsenvaltiot voivat kansallisesti itse valita, jäävätkö kesä- vai talviaikaan. Jos maa valitsee kesäajan, se siirtelee kellojaan viimeisen kerran keväällä 2021, talviaikaan tarttuvat saman vuoden syksyllä. Päätös pitäisi tehdä ensi vuoden aikana. Suomi on alustavana kantanaan kannattanut talviaikaa, mutta virallista päätöstä ei ole vielä tehty. Itse kannatan aamuvirkkuna talviaikaa.

Edessä on siis vielä neljä tai viisi kellojen siirtelyä, ennen kuin tämä hullutus loppuu. Siirtelemisiin!

]]>
0 http://dieterflemmich.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273045-kellojen-siirtelyn-surkeus-ja-kurjuus#comments Euroopan unioni Hyvinvointi ja terveys Kesäaika Sun, 31 Mar 2019 10:58:29 +0000 Dieter Flemmich http://dieterflemmich.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273045-kellojen-siirtelyn-surkeus-ja-kurjuus
Tänään häpeän EU-kansalaisuuttani http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272629-tanaan-hapean-eu-kansalaisuuttani <p>Koin tänään ensimmäistä kertaa häpeää EU-kansalaisuudestani. EU-parlamentti hyväksyi kulttuuriteollisuudelle ja sanomalehdille täsmälaaditun tekijänoikeusdirektiivin. Saamme ajoittain kuulla kuinka jokin totalitaarinen valtio polkee kansalaistensa vapauksia ja rajoittaa heidän mahdollisuuksia ilmaista itseään. Tänään kuitenkin EU-parlamentin päätöksellä me olemme se kansalaisiaan laiminlyövä valtioiden unioni. Kuinka voimme enää soimata muiden tekoja, kun olemme valinneet kulttuuriteollisuuden ja vanhan median etujen turvaamiseksi saman tien? Näinkö pilkkahintaan myimme Eurooppalaiset arvot ilmaisunvapaudesta ja henkilökohtaisesta vastuusta?</p><p>Olen jo aikaisemmin kirjoittanut direktiivin pahimmista ongelmakohdista <a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260969-mita-ihmetta-tarkoittaa-euroopan-unionin-ajama-linkkivero">sen luoman uuden tulonsiirron osalta</a>, <a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus">vastuun siirron osalta</a> ja <a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256922-miksi-euroopan-unioni-ajaa-ennakkosensuuria">sen käytännössä tuoman ennakkosensuurivelvoitteen osalta</a>. Jatkossa me eurooppalaiset olemme pakotettuja käyttämään suppeampia ja rajoitetumpia versioita Internetin eri palveluista, elleivät sitten palvelut katso vain järkevämmäksi sulkea koko Euroopan unioni pois.</p><p>En paljon perusta vaalilupauksista, mutta tässä olen valmis tekemään poikkeuksen. Mikäli minut valitaan eduskuntaan, voin luvata tekeväni kaikkeni, jotta tämän EU:n emämunauksen pohjalta tehtävän kansallisen lainsäädännön kohdalla korjaamme mahdollisimman paljon EU-päättäjien virheitä.&nbsp;</p><p>Kehoitan lukijoitani harkitsemaan, kun olette uusimassa sanomalehtenne, Netflixininne tai Spotifyn tilausta. Haluatteko todella tukea näitä aloja, joiden lobbarit runnoivat itselleen tämän direktiivin? Peru tilaus, ja aloita vaikka ruuanlaittoharrastus yhdessä puolison, lasten tai parhaan kaverin kanssa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koin tänään ensimmäistä kertaa häpeää EU-kansalaisuudestani. EU-parlamentti hyväksyi kulttuuriteollisuudelle ja sanomalehdille täsmälaaditun tekijänoikeusdirektiivin. Saamme ajoittain kuulla kuinka jokin totalitaarinen valtio polkee kansalaistensa vapauksia ja rajoittaa heidän mahdollisuuksia ilmaista itseään. Tänään kuitenkin EU-parlamentin päätöksellä me olemme se kansalaisiaan laiminlyövä valtioiden unioni. Kuinka voimme enää soimata muiden tekoja, kun olemme valinneet kulttuuriteollisuuden ja vanhan median etujen turvaamiseksi saman tien? Näinkö pilkkahintaan myimme Eurooppalaiset arvot ilmaisunvapaudesta ja henkilökohtaisesta vastuusta?

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut direktiivin pahimmista ongelmakohdista sen luoman uuden tulonsiirron osalta, vastuun siirron osalta ja sen käytännössä tuoman ennakkosensuurivelvoitteen osalta. Jatkossa me eurooppalaiset olemme pakotettuja käyttämään suppeampia ja rajoitetumpia versioita Internetin eri palveluista, elleivät sitten palvelut katso vain järkevämmäksi sulkea koko Euroopan unioni pois.

En paljon perusta vaalilupauksista, mutta tässä olen valmis tekemään poikkeuksen. Mikäli minut valitaan eduskuntaan, voin luvata tekeväni kaikkeni, jotta tämän EU:n emämunauksen pohjalta tehtävän kansallisen lainsäädännön kohdalla korjaamme mahdollisimman paljon EU-päättäjien virheitä. 

Kehoitan lukijoitani harkitsemaan, kun olette uusimassa sanomalehtenne, Netflixininne tai Spotifyn tilausta. Haluatteko todella tukea näitä aloja, joiden lobbarit runnoivat itselleen tämän direktiivin? Peru tilaus, ja aloita vaikka ruuanlaittoharrastus yhdessä puolison, lasten tai parhaan kaverin kanssa. 

]]>
11 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272629-tanaan-hapean-eu-kansalaisuuttani#comments Euroopan unioni Ilmaisunvapaus Internet Lobbaus Tekijänoikeusdirektiivi Tue, 26 Mar 2019 14:54:41 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272629-tanaan-hapean-eu-kansalaisuuttani
Maailma palaa kansallisvaltiokeskeisyyteen – Suomi nukkuu EU-untaan http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272571-maailma-palaa-kansallisvaltiokeskeisyyteen-suomi-nukkuu-eu-untaan <p>&nbsp;</p><p>(Kirjoitus julkaistu 26.3 myös <a href="http://www.ollikotro.fi/?p=1024" target="_blank">vaalisivustollani</a> ja <a href="https://blogit.kansalainen.fi/maailma-palaa-kansallisvaltiokeskeisyyteen-suomi-nukkuu-eu-untaan/" target="_blank">Kansalaisessa</a>)</p><p>Ranskalaisen Alternatives Économiques -talouslehden tammikuun 2017 numero auttaa ymmärtämään syitä, miksi taloudellinen globalisaatio on hyytymässä. Kansainvälinen kauppa on hiipunut ja globaalit pääomavirrat jopa romahtaneet vuoden 2007 jälkeen. Tämän vuoksi talousjärjestelmä kehittyy paikallista tuotantoa suosivampaan suuntaan.</p><p>Lehden analyysi on vastakohta Suomen seuratuimpien tiedotusvälineiden viestiin, joka kiteyttää kehityskulun siihen, että britit on tyhmiä ja Trump paha. Erityisen kipeä isku lienee, että paljon porua aiheuttanut ja Suomen konsensusmedian ilkamoima Trump-tutkinta kuivui kasaan.</p><p>Ovatko Suomen media ja suuri osa yhteiskuntatieteilijöistä liikaa englannin kielen ja uskottavuuttaan menettäneen uusliberaalin sanoman varassa?</p><p>Ranska on vapaan yhteiskunnan ja monipuolisen maailmankuvan kieli. Britannia ja Yhdysvallat ovat viimeiset hallitsevat maailmanvallat. Sen vuoksi englanninkielisen intelligentsian merkittävänä (mutta ei tietenkään yksipuolisena) tehtävänä on ollut selittää parhain päin vallitsevaa maailmanjärjestelmää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomen konsensusmedia on &quot;Washingtonin konsensuksen alainen&quot; ja lähes allergisesti välttelee monipuolisia lähteitä. Toisaalta Macronin kovat otteet keltaliivejä vastaan ja jopa sotilaiden käyttö omaa kansaa vastaan kertovat siitä, että suverenismi ja globalismi ottavat mittaa toisistaan Ranskan kaduilla. Ranskan mittava, hankala ja usein nepotismiin ja elitismiin perustuva virka- ja opiskelujärjestelmä eivät ole maalle kunniaksi.</p><p>Ranska on satoja vuosia ollut haastava suurvalta, jos nykyään enää suurvalta ollenkaan. Tämä asetelma yhdistettynä Ranskan yhä olemassa olevilla maailmanlaajuisilla yhteyksillä&nbsp;ja niiden luomalla tietovarannolla on merkinnyt sitä, että ranskaksi julkaistaan terävintä analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta.</p><p>Kansainväliset suorat investoinnit olivat vuonna 2015 vain 75 prosenttia vuoden 2007 tasosta. Tästäkin peräti 30 prosenttia on suuryhtiöiden sisäisiä pääomansiirtoja.</p><p>Merkittävä osa taloustieteilijöistä on myös kääntänyt selkänsä taloudelliselle globalisaatiolle, jonka moni katsoo luoneen suuria häviäjiä ja epätasa-arvoa.</p><p>Suuryhtiöt ovat myös vähentäneet kansainvälistä työnjakoa ja alkaneet kotiuttaa tuotantoa lähelle kulutusalueita.&nbsp;</p><p>Pyrkimys korostaa mahdollisuutta reagoida nopeasti kuluttajien makumuutoksiin korostaa myös paikallisen tuotannon merkitystä.&nbsp;</p><p>Kiina keskittää tuotantoaan, joka ennen meni vientiin, kotimarkkinoilleen.</p><p>Suomen valtamedian yksipuolisen analyysin vuoksi suomalaiset eivät tajua, mihin suuntaan maailma kehittyy.</p><p>Suomen olisi tullut jo finanssikriisin alkaessa yli kymmenen vuotta sitten pitänyt alkaa palauttamaan valtiollista suvereniteettia ja kontrollia taloudesta omiin käsiinsä. Suomessa on kuitenkin vanhojen puolueiden johdolla haluttu johdonmukaisesti viedä päätösvaltaa maan rajojen ulkopuolelle.</p><p>Tämä näkyy vaikkapa valtionomaisuuden myymisessä ja voimakkaana tukena EU-liittovaltiohankkeelle ja EU.n militarisoinnille. Suomi ei halua puolustaa paikallistaloutta ja omavaraisuutta kasvotonta globaalitaloutta ja sen pelureita vastaan.</p><p>Globalistien todellinen tavoite pidetään visusti piilossa, mutta sitä kohti mennään tiukassa koordinaatiossa.</p><p>Vieläkään ei ole silti liian myöhäistä. Haluan olla itsenäisen Suomen ääni tulevassa Euroopan parlamentissa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

(Kirjoitus julkaistu 26.3 myös vaalisivustollani ja Kansalaisessa)

Ranskalaisen Alternatives Économiques -talouslehden tammikuun 2017 numero auttaa ymmärtämään syitä, miksi taloudellinen globalisaatio on hyytymässä. Kansainvälinen kauppa on hiipunut ja globaalit pääomavirrat jopa romahtaneet vuoden 2007 jälkeen. Tämän vuoksi talousjärjestelmä kehittyy paikallista tuotantoa suosivampaan suuntaan.

Lehden analyysi on vastakohta Suomen seuratuimpien tiedotusvälineiden viestiin, joka kiteyttää kehityskulun siihen, että britit on tyhmiä ja Trump paha. Erityisen kipeä isku lienee, että paljon porua aiheuttanut ja Suomen konsensusmedian ilkamoima Trump-tutkinta kuivui kasaan.

Ovatko Suomen media ja suuri osa yhteiskuntatieteilijöistä liikaa englannin kielen ja uskottavuuttaan menettäneen uusliberaalin sanoman varassa?

Ranska on vapaan yhteiskunnan ja monipuolisen maailmankuvan kieli. Britannia ja Yhdysvallat ovat viimeiset hallitsevat maailmanvallat. Sen vuoksi englanninkielisen intelligentsian merkittävänä (mutta ei tietenkään yksipuolisena) tehtävänä on ollut selittää parhain päin vallitsevaa maailmanjärjestelmää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomen konsensusmedia on "Washingtonin konsensuksen alainen" ja lähes allergisesti välttelee monipuolisia lähteitä. Toisaalta Macronin kovat otteet keltaliivejä vastaan ja jopa sotilaiden käyttö omaa kansaa vastaan kertovat siitä, että suverenismi ja globalismi ottavat mittaa toisistaan Ranskan kaduilla. Ranskan mittava, hankala ja usein nepotismiin ja elitismiin perustuva virka- ja opiskelujärjestelmä eivät ole maalle kunniaksi.

Ranska on satoja vuosia ollut haastava suurvalta, jos nykyään enää suurvalta ollenkaan. Tämä asetelma yhdistettynä Ranskan yhä olemassa olevilla maailmanlaajuisilla yhteyksillä ja niiden luomalla tietovarannolla on merkinnyt sitä, että ranskaksi julkaistaan terävintä analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta.

Kansainväliset suorat investoinnit olivat vuonna 2015 vain 75 prosenttia vuoden 2007 tasosta. Tästäkin peräti 30 prosenttia on suuryhtiöiden sisäisiä pääomansiirtoja.

Merkittävä osa taloustieteilijöistä on myös kääntänyt selkänsä taloudelliselle globalisaatiolle, jonka moni katsoo luoneen suuria häviäjiä ja epätasa-arvoa.

Suuryhtiöt ovat myös vähentäneet kansainvälistä työnjakoa ja alkaneet kotiuttaa tuotantoa lähelle kulutusalueita. 

Pyrkimys korostaa mahdollisuutta reagoida nopeasti kuluttajien makumuutoksiin korostaa myös paikallisen tuotannon merkitystä. 

Kiina keskittää tuotantoaan, joka ennen meni vientiin, kotimarkkinoilleen.

Suomen valtamedian yksipuolisen analyysin vuoksi suomalaiset eivät tajua, mihin suuntaan maailma kehittyy.

Suomen olisi tullut jo finanssikriisin alkaessa yli kymmenen vuotta sitten pitänyt alkaa palauttamaan valtiollista suvereniteettia ja kontrollia taloudesta omiin käsiinsä. Suomessa on kuitenkin vanhojen puolueiden johdolla haluttu johdonmukaisesti viedä päätösvaltaa maan rajojen ulkopuolelle.

Tämä näkyy vaikkapa valtionomaisuuden myymisessä ja voimakkaana tukena EU-liittovaltiohankkeelle ja EU.n militarisoinnille. Suomi ei halua puolustaa paikallistaloutta ja omavaraisuutta kasvotonta globaalitaloutta ja sen pelureita vastaan.

Globalistien todellinen tavoite pidetään visusti piilossa, mutta sitä kohti mennään tiukassa koordinaatiossa.

Vieläkään ei ole silti liian myöhäistä. Haluan olla itsenäisen Suomen ääni tulevassa Euroopan parlamentissa.

 

]]>
1 http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272571-maailma-palaa-kansallisvaltiokeskeisyyteen-suomi-nukkuu-eu-untaan#comments Antiglobalisaatio Euroopan unioni Kansallisvaltiot Omavaraistalous Talouden globalisaatio Tue, 26 Mar 2019 05:09:38 +0000 Olli Kotro http://ollikotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272571-maailma-palaa-kansallisvaltiokeskeisyyteen-suomi-nukkuu-eu-untaan
Brexit on askel kohti parempaa Eurooppaa http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272396-brexit-on-askel-kohti-parempaa-eurooppaa <p>Brexit on jatkuvasti otsikoissa. Pääasiassa siksi, että kauhistellaan, miten britit ja heidän viimeisimmät pääministerinsä ovat ajaneet kansakunnan tuhon partaalle, kohti synkkää ja tuntematonta eristyneisyyttä.</p><p>Tämä on median tietoista propagandaa, jolla pyritään tuomitsemaan etukäteen vapauteen ja itsenäisyyteen pyrkivät britit. Rohkenen epäillä Britannian joutumista perikatoon, kun se on vahvistamassa itsemääräämisoikeuttaan. Valtiot tai kansat eivät pysty yhteistyöhön, jos ne eivät hallitse itse itseään. &nbsp;Yksikään EU-maa ei hallitse itseään täysin, siten kuin itsenäisen valtion kuuluisi. Niinpä EU:n muodostama keinotekoinen valtioiden yhteenliittymä on ollut koko ajan äärimmäisen tehoton ja heikko. Jäsenvaltiot ovat suhtautuneet unioniin jo pitkään kuin kivirekeen, jota on vedettävä perässä, vaikkei suuresti kiinnostaisi.</p><p>EU:n tulevaisuus riippuu siitä, muodostuuko siitä liittovaltio vai ei. Jäsenvaltioissa ei ole pienintäkään halua liittovaltion muodostamiseen. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, joka takaisi EU:n jatkumisen. Jos liittovaltiota ei tule, EU:n neljännesvuosisatainen tekohengitys päättyy ja unioni hajoaa. Brexit on ensiaskel täysin uuteen ja parempaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, jota tehdään kansalaisten hyväksi, ei pankkien tai muun talouselämän.</p><p>Brexitin lykkäämisellä tai perumisella ei voiteta mitään, korkeintaan pitkitetään vääjäämättömien asioiden toteutumista. Macronin (toistaiseksi) johtama Ranska on ehkä vielä liian läheinen ystävä Saksan kanssa, mutta kyllä sielläkin pinnan alla ja myös päällä kytee. Keltaliivit ovat olleet otsikoissa taajaan. Kansa on palauttamassa valtaa sille, jolle se kuuluu.</p><p>Kun lähitulevaisuudessa nähdään, ettei brexit johtanutkaan Britannian tuhoon, saa sen esimerkki aikaan monien muiden maiden irtautumisen unionista, mikä johtaa EU:n hajoamiseen ja Euroopan uuteen kukoistukseen.</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brexit on jatkuvasti otsikoissa. Pääasiassa siksi, että kauhistellaan, miten britit ja heidän viimeisimmät pääministerinsä ovat ajaneet kansakunnan tuhon partaalle, kohti synkkää ja tuntematonta eristyneisyyttä.

Tämä on median tietoista propagandaa, jolla pyritään tuomitsemaan etukäteen vapauteen ja itsenäisyyteen pyrkivät britit. Rohkenen epäillä Britannian joutumista perikatoon, kun se on vahvistamassa itsemääräämisoikeuttaan. Valtiot tai kansat eivät pysty yhteistyöhön, jos ne eivät hallitse itse itseään.  Yksikään EU-maa ei hallitse itseään täysin, siten kuin itsenäisen valtion kuuluisi. Niinpä EU:n muodostama keinotekoinen valtioiden yhteenliittymä on ollut koko ajan äärimmäisen tehoton ja heikko. Jäsenvaltiot ovat suhtautuneet unioniin jo pitkään kuin kivirekeen, jota on vedettävä perässä, vaikkei suuresti kiinnostaisi.

EU:n tulevaisuus riippuu siitä, muodostuuko siitä liittovaltio vai ei. Jäsenvaltioissa ei ole pienintäkään halua liittovaltion muodostamiseen. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, joka takaisi EU:n jatkumisen. Jos liittovaltiota ei tule, EU:n neljännesvuosisatainen tekohengitys päättyy ja unioni hajoaa. Brexit on ensiaskel täysin uuteen ja parempaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, jota tehdään kansalaisten hyväksi, ei pankkien tai muun talouselämän.

Brexitin lykkäämisellä tai perumisella ei voiteta mitään, korkeintaan pitkitetään vääjäämättömien asioiden toteutumista. Macronin (toistaiseksi) johtama Ranska on ehkä vielä liian läheinen ystävä Saksan kanssa, mutta kyllä sielläkin pinnan alla ja myös päällä kytee. Keltaliivit ovat olleet otsikoissa taajaan. Kansa on palauttamassa valtaa sille, jolle se kuuluu.

Kun lähitulevaisuudessa nähdään, ettei brexit johtanutkaan Britannian tuhoon, saa sen esimerkki aikaan monien muiden maiden irtautumisen unionista, mikä johtaa EU:n hajoamiseen ja Euroopan uuteen kukoistukseen.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

]]>
18 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272396-brexit-on-askel-kohti-parempaa-eurooppaa#comments Brexit Euroopan unioni Fixit Sat, 23 Mar 2019 18:52:49 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272396-brexit-on-askel-kohti-parempaa-eurooppaa
Malmin lentokenttä ei ole vain Helsingin asia http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272222-malmin-lentokentta-ei-ole-vain-helsingin-asia <p>Ilmailuala on yksi harvoja kasvavia aloja, jotka vaikuttavat merkittävästi koko Euroopan Unionin kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen markkina-alueena. EU:n ilmailustrategian yhtenä tavoitteena on poistaa ilmailun luonnollisen kasvun esteitä niin suurien kansainvälisten lentoasemien, kuin pienempien paikallistenkin osalta. Suomi onkin ilmailun kannalta varsin kehityskelpoinen maa. Meidän ilmailulainsäädäntömme on pitkälti mahdollistava ja meillä on runsaasti ilmatilaa, missä toimia. Toisaalta Suomi on maantieteellisesti melko eristyksissä muusta Euroopasta ja lähes ainoat käyttökelpoiset yhteydet länteen ovat ilma- tai meriteitse. Ihmisten liikkuvuuden osalta lentäminen on usein ainoa vaihtoehto.</p><p>Tässä viitekehyksessä Malmin lentoaseman merkitys tulee tunnustaa. Sitä tulee kehittää metropolialuetta tukevana lentoasemana, joka mahdollistaa joustavat, aikatauluista riippumattomat liikelennot lähialueillemme. Lisäksi lentokenttä voisi toimia kansainvälisenä testaus- ja kehitysalustana ilmailualan innovaatioille, joiden tueksi olisi mahdollista muodostaa alan yritysten ja korkeakoulujen välinen klusteri. Lennokit ja sähkölentokoneet ovat jo nykypäivää ja tulevaisuus tuo lisää mahdollisuuksia tullessaan. Suomi voisi olla tällä alalla kehityksen kärjessä.</p><p>Lentokenttä voisi toimia edelleen hyvänä viranomaisten tukikohtana. Perinteinen lentokoulutus ja -huoltotoiminta voisi jatkua Malmin lentoasemalla ja sitä tulisi kehittää edelleen ja laajentaa.&nbsp;</p><p>Myös harrastelentämisen tulee jatkua Malmilla. Harrastelentotoimintaa ei pidä millään tavalla väheksyä. Esim. merkittävä osa Suomen kaikista etsintä- ja pelastuslennoista on vapaaehtoisten harrastelentäjien suorittamia. Palolentojen avulla on sammutettu monta metsä- ja rakennuspaloa ennen kuin tuli on päässyt leviämään ja aiheuttamaan pahempia tuhoja. Eksyneitä ihmisiä on löydetty ilmasta käsin ennen kuin heille on käynyt huonosti.&nbsp;</p><p>Lentokenttä on merkittävä myös ilmailualan tulevaisuuden asiantuntijoiden rekrytointialustana. Pääosalla ilmailualan ammattilaisista (esim. lentäjät, lentokonemekaanikot, lennonjohtajat ja ilmailuinsinöörit) on ollut jo lapsena kosketus ilmailuun joko vanhempien ammatin tai ilmailuharrastuksen kautta. He ovat saaneet kipinän ammatinvalintaansa yleisilmailun mahdollistavan lentokentän läheisyydessä. Tänä päivänä noin 20% Suomen väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Tulevaisuudessa luku voi nousta jopa 25%:iin. Jos neljännes Suomen väestöstä jää tavoittamatta, tulee se näkymään ilmailualalle hakevien määrässä ja laadussa. Kaupallinen toimija voi mahdollisesti paikata henkilöstövajettaan ulkomaalaisella työvoimalla, mutta viranomaiset eivät; varsinkaan puolustusvoimat. Näin ollen asialla on myös maanpuolustuksellinen ulottuvuus.</p><p>Suomi on maantieteellisesti EU:n viidenneksi suurin maa, kun taas meidän asumistiheytemme on EU:n pienin. Suomessa on siis pilvin pimein tilaa rakentaa. Helsingistä löytyy myös rakentamiselle Malmin lentokenttäaluetta huomattavasti paljon paremmin soveltuvaa tonttimaata. Malmin lentokentän alueen vaatiminen asuntotuotantoon yhden yksittäisen kaupungin toimesta on lyhytaikaista ja paikallista politiikkaa, jolla voi olla koko Suomeen vaikuttavia seuraamuksia. Helsinki ei voi vedota pääkaupunkistatukseensa näin merkittävän kansallisen edun edessä. Valtion tulisi lunastaa Malmin lentokenttä takaisin, joko vapaaehtoisesti tai pakolla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmailuala on yksi harvoja kasvavia aloja, jotka vaikuttavat merkittävästi koko Euroopan Unionin kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen markkina-alueena. EU:n ilmailustrategian yhtenä tavoitteena on poistaa ilmailun luonnollisen kasvun esteitä niin suurien kansainvälisten lentoasemien, kuin pienempien paikallistenkin osalta. Suomi onkin ilmailun kannalta varsin kehityskelpoinen maa. Meidän ilmailulainsäädäntömme on pitkälti mahdollistava ja meillä on runsaasti ilmatilaa, missä toimia. Toisaalta Suomi on maantieteellisesti melko eristyksissä muusta Euroopasta ja lähes ainoat käyttökelpoiset yhteydet länteen ovat ilma- tai meriteitse. Ihmisten liikkuvuuden osalta lentäminen on usein ainoa vaihtoehto.

Tässä viitekehyksessä Malmin lentoaseman merkitys tulee tunnustaa. Sitä tulee kehittää metropolialuetta tukevana lentoasemana, joka mahdollistaa joustavat, aikatauluista riippumattomat liikelennot lähialueillemme. Lisäksi lentokenttä voisi toimia kansainvälisenä testaus- ja kehitysalustana ilmailualan innovaatioille, joiden tueksi olisi mahdollista muodostaa alan yritysten ja korkeakoulujen välinen klusteri. Lennokit ja sähkölentokoneet ovat jo nykypäivää ja tulevaisuus tuo lisää mahdollisuuksia tullessaan. Suomi voisi olla tällä alalla kehityksen kärjessä.

Lentokenttä voisi toimia edelleen hyvänä viranomaisten tukikohtana. Perinteinen lentokoulutus ja -huoltotoiminta voisi jatkua Malmin lentoasemalla ja sitä tulisi kehittää edelleen ja laajentaa. 

Myös harrastelentämisen tulee jatkua Malmilla. Harrastelentotoimintaa ei pidä millään tavalla väheksyä. Esim. merkittävä osa Suomen kaikista etsintä- ja pelastuslennoista on vapaaehtoisten harrastelentäjien suorittamia. Palolentojen avulla on sammutettu monta metsä- ja rakennuspaloa ennen kuin tuli on päässyt leviämään ja aiheuttamaan pahempia tuhoja. Eksyneitä ihmisiä on löydetty ilmasta käsin ennen kuin heille on käynyt huonosti. 

Lentokenttä on merkittävä myös ilmailualan tulevaisuuden asiantuntijoiden rekrytointialustana. Pääosalla ilmailualan ammattilaisista (esim. lentäjät, lentokonemekaanikot, lennonjohtajat ja ilmailuinsinöörit) on ollut jo lapsena kosketus ilmailuun joko vanhempien ammatin tai ilmailuharrastuksen kautta. He ovat saaneet kipinän ammatinvalintaansa yleisilmailun mahdollistavan lentokentän läheisyydessä. Tänä päivänä noin 20% Suomen väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Tulevaisuudessa luku voi nousta jopa 25%:iin. Jos neljännes Suomen väestöstä jää tavoittamatta, tulee se näkymään ilmailualalle hakevien määrässä ja laadussa. Kaupallinen toimija voi mahdollisesti paikata henkilöstövajettaan ulkomaalaisella työvoimalla, mutta viranomaiset eivät; varsinkaan puolustusvoimat. Näin ollen asialla on myös maanpuolustuksellinen ulottuvuus.

Suomi on maantieteellisesti EU:n viidenneksi suurin maa, kun taas meidän asumistiheytemme on EU:n pienin. Suomessa on siis pilvin pimein tilaa rakentaa. Helsingistä löytyy myös rakentamiselle Malmin lentokenttäaluetta huomattavasti paljon paremmin soveltuvaa tonttimaata. Malmin lentokentän alueen vaatiminen asuntotuotantoon yhden yksittäisen kaupungin toimesta on lyhytaikaista ja paikallista politiikkaa, jolla voi olla koko Suomeen vaikuttavia seuraamuksia. Helsinki ei voi vedota pääkaupunkistatukseensa näin merkittävän kansallisen edun edessä. Valtion tulisi lunastaa Malmin lentokenttä takaisin, joko vapaaehtoisesti tai pakolla.

]]>
2 http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272222-malmin-lentokentta-ei-ole-vain-helsingin-asia#comments Euroopan unioni Helsinki-Malmin lentoasema Ilmailu Innovaatiot Koulutus Fri, 22 Mar 2019 05:00:00 +0000 Kari Salmi http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272222-malmin-lentokentta-ei-ole-vain-helsingin-asia
Britannian ero EU:sta on todella paha juttu http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272243-britannian-ero-eusta-on-todella-paha-juttu <p>Jos Britannia menestyykin paremmin ilman EU:ta, niin se kyseenalaistaa koko EU:n olemassaolon. Näin suuren ja merkittävän Eurooppalaisen valtion ero EU:sta on paha tilanne. Tästä syystä media on ollut tulvillaan ikäviä kirjoituksia Britanniasta. Toivon, että Britannia menestyisi paremmin ilman EU:ta ja näin se haastaisi kunnolla EU:n olemassaolon. EU on kääntynyt liikaa sisäänpäin ja näyttäytyy jäsenvaltioiden kansalaisille liian suljettuna päätöksentekojärjestelmänä. EU:n kehitys näyttää pysähtyneeltä. Britannian kansanäänestystä ei hyväksytä. Se on sama juttu kuin Suomen eduskuntavaalien tulos haluttaisiin peruuttaa. Oletteko aivan varmoja, että Suomen eduskuntavaaleissa äänestäjät oikeasti tietävät mitä äänestävät?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos Britannia menestyykin paremmin ilman EU:ta, niin se kyseenalaistaa koko EU:n olemassaolon. Näin suuren ja merkittävän Eurooppalaisen valtion ero EU:sta on paha tilanne. Tästä syystä media on ollut tulvillaan ikäviä kirjoituksia Britanniasta. Toivon, että Britannia menestyisi paremmin ilman EU:ta ja näin se haastaisi kunnolla EU:n olemassaolon. EU on kääntynyt liikaa sisäänpäin ja näyttäytyy jäsenvaltioiden kansalaisille liian suljettuna päätöksentekojärjestelmänä. EU:n kehitys näyttää pysähtyneeltä. Britannian kansanäänestystä ei hyväksytä. Se on sama juttu kuin Suomen eduskuntavaalien tulos haluttaisiin peruuttaa. Oletteko aivan varmoja, että Suomen eduskuntavaaleissa äänestäjät oikeasti tietävät mitä äänestävät?

]]>
56 http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272243-britannian-ero-eusta-on-todella-paha-juttu#comments Brexit Euroopan unioni Ulkomaat Fri, 22 Mar 2019 04:06:41 +0000 Jorma Nordlin http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272243-britannian-ero-eusta-on-todella-paha-juttu
Euroopan poliittinen maisema http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema <p>Parissakin viime viikkoina järjestetyssä ulkopoliittisen instituutin seminaarissa on aiheena ollut EU, toisessa raha- ja talousliitto, toisessa &rdquo;poliittisen maiseman&rdquo; odotettavissa oleva muutos. Mikään tekninen asia ei tietenkään ole eurokaan, ja sen menestys ja varsinkin menestymättömyys vaikuttaa tuohon maisemaan enemmän kuin yhdet europarlamentin vaalit. Vaalithan sitä paitsi eivät viime kädessä ole maiseman muuttumisen aiheuttaja, ne vain tuovat sen näkyviin. Seuraavassa olevat pointit eivät ole pelkästään oman pohdintani tulosta, eivät edes pääosaltaan, mutta olen niitä omilla ajatuksillani siinä määrin sävyttänyt, että otan niissä olevat mahdolliset virheet tietysti omiin nimiini.</p><p>Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas häipyy muisto siitä, miten suurella ilolla yhteinen raha otettiin vastaan ja miten hyvin se itse asiassa toimi ensimmäisen vuosikymmenensä. Tosin onhan Suomessa aina EU-jäsenyyden aikaisista taisteluista asti ylläpidetty väitettä siitä, että rahaliittoon mentiin kansaa harhauttamalla ja perustuslakia rikkoen. Niin kauan kuin kaikki meni hyvin, tuo puuhailu kuitenkin pysyi marginaalissa, ja vakavasti otettavia taloustieteilijöitäkin ilmaantui euroa epäilemään laajemmassa mitassa vasta, kun ongelmat viime finanssi- ja talouskriisin myötä tulivat näkyviin ja kärjistyivät. Tai ehkä on kyse näköharhasta: media nosti heidän duubionsa vasta silloin näkyville.</p><p>Kriisistä lähtien eurojärjestelmä on kohdannut useita shokkeja, jotka ovat murentaneet luottamusta siihen. Näitä ovat Yhdysvaltain subprime-kriisi, kansan- ja valtiontalouksien epätasapainot, pankkisektorin vaikeudet ja julkinen velka. Osa on ulkoisia kuten subprime-kriisi, osa sisäisiä ja osa molempia, osa eurojärjestelmän rakenteesta johtuvia, osa, kuten varsinkin Kreikan tapaus, asianomaisen maan omia tekosia, joiden jatkamisen euro tosin mahdollisti pidemmälle kuin muuten ehkä olisi voinut tapahtua.</p><p>Euromaissa on tapahtunut kehityksen eriytymistä. Niiden taloudelleen suorituskyky, jonka odotettiin euron myötä konvergoivan, onkin kehittynyt eriävään suuntaan. Toinen eriytyminen on tapahtunut julkisessa velassa. Se vaihtelee nyt 10 ja 130 prosentin välillä BKT:stä (pois lukien Kreikka, jossa se on vielä paljon korkeampi). Kolmas eriytyminen on tapahtunut vaihtotaseissa (mikä tahtoo jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka on signaaliarvoiltaan suuri).</p><p>Vaikka Emuun rakennettu jäsenmaiden finanssipolitiikan (lue: valtion tulot ja menot) ohjaamista koskeva puitteisto alkaa asiantuntijoiden mielestä sinänsä olla kunnossa, sen toimeenpano ontuu; eli käytännössä: jäsenmaita ei ole saatu riittävästi ruotuun ja niitä on jopa katsottu sormien läpi. (Ajankohtaiset esimerkit löytyvät etelä-Euroopasta, mutta luisuunhan tämä lähti heti alkuun Saksan ja Ranskan takia, kuten muistetaan eikä pitäisi koskaan unohtaa.) Oleellisesti ei euroalueen toimintaa ole saatu parannetuksi. Viimeisin esimerkki on Italian budjetti, joka hyväksyttiin pienten näennäisten muutosten jälkeen.</p><p>Perustavanlaatuinen kysymys on, tarvitaanko Emun pystyssä pitämiseen enemmän kuin pelkkä talous- ja rahaliitto, tarvitaanko myös poliittinen unioni. Se taitaa riippua siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan, ja sillä tarkoitetaan eri asioita tarkoittajasta riippuen. Valtiot ovat poliittisia unioneja, ja valtiona EU epäilemättä pärjäisi paremmin myös yhteisen rahan kanssa. Valtio käyttää ylintä valtaa alueellaan, sillä on verotus- ja velanotto-oikeus, se harjoittaa niin makro- kuin mikrotalouspolitiikkaa ja montaa muutakin politiikkaa, mukaan lukien alueelliset ja sosiaaliset tulonsiirrot, joilla tasataan suhdanteiden ja taloudellisten shokkien vaikutuksia.</p><p>EU ei ole valtio eivätkä sen toimivalta ja resurssit yllä lähellekään yllä mainittuja asioita. Vähemmälläkin kuitenkin eurojärjestelmä pysyisi pystyssä, ovat asiantuntijat, kuten Etlan entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, arvioineet. Kunnossa olevien pankkien maksuvalmiuden varmistaminen, kelvottomien pankkien tehokas saattohoito, julkisten velkojen markkinakuri sekä pankkien ja valtioiden riskien erottaminen toisistaan voisivat riittää. Kivuliasta on ollut näidenkin aikaansaaminen. Ennen kuin siinä onnistutaan, voi tulla se seuraava kriisi, jota varten on kyllä rakenneltu puskureita, mutta jos se iskee todella isoon maahan (lue: Italia), silloin on selvää, että ne puskurit eivät hyökyaaltoa pysäytä.</p><p>&rdquo;Poliittiseksi maisemaksi&rdquo; mielletään EU-piireissä useimmiten Euroopan parlamentti, ja helposti näiltä piireiltä unohtuu ainakin kaksi asiaa: Toinen on, että myös Eurooppa-neuvosto ja EU:n &rdquo;tavallinen&rdquo; neuvosto ovat poliittisia elimiä, politiikoista koostuvia ja heidän kotimaisesta asemastaan riippuvaisia. Eikä politiikasta vapaa ole komissiokaan; poliittisilla päätöksillä senkin jäsenet valitaan, politiikan parista hekin tulevat ja poliittisia ovat niin tavoitteiltaan kuin seurauksiltaan sen tekemät esitykset neuvostolle ja parlamentille. Siihen mitä EU:n pöytiin tuodaan päätettäväksi ja mistä se pystyy päättämään nämä elimet vaikuttavat enemmän kuin parlamentti. Eurooppa-neuvosto ja neuvosto vain eivät vaihdu kertaheitolla kuten parlamentti ja komissio, vaan asteittain sitä mukaa kun poliittiset johtajat vaihtuvat jäsenmaissa, ja niinpä niiden vaikutus &rdquo;poliittiseen maisemaan&rdquo; tahtoo jäädä huomiotta.</p><p>Toisekseen, valtioluonteen ohella EU:sta puuttuu myös muita todellisen poliittisen unionin välttämättömiä osatekijöitä, esimerkiksi poliittiset puolueet. EP:ssä toimivat puolueet ovat, kuten ne itsekin itseään kutsuvat &rdquo;poliittisia perheitä&rdquo;, jotka koostuvat sekalaisista seurakunnista jäsenmaiden enemmän tai vähemmän yhteensopivia kansallisia puolueita. Tätä voi verrata esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa liittovaltiotason puolueet ovat samat, jotka toimivat myös osavaltioissa ja paikallistasolla. Kansalaisjärjestötasolla vallitsee samanlainen ellei vielä suurempikin hajanaisuus, vaikka sellaisiakin järjestöjä ja liikkeitä on, jotka toimivat monissa jäsenmaissa (ja myös kolmansissa maissa). Kun ei myöskään ole koko EU:n kattavaa mediaa, ei ole edellytyksiä puhua yleisestä mielipiteestäkään samassa merkityksessä kuin jäsenmaissa. On kysytty, onko &rdquo;poliittinen yhteisö&rdquo; (polity) yleensä mahdollinen EU-tasolla yhteisen kielenkin puuttumisen takia, ja se on hyvä kysymys varsinkin jos brexit toteutuu ja englanninkieli alkaa menettää merkitystään epävirallisena <em>lingua franca</em>na.</p><p>Niinpä EU pysyy jossain kansainvälisen järjestön/valtioliiton ja liittovaltion kevytversion välimaastossa, omaten tosin eräitä vahvoja liittovaltion &ndash; ja itse asiassa yhtenäisvaltionkin &ndash; piirteitä tietyillä aloilla. Se on epävakaa olotila, jonka ylläpito vaatisi jatkuvaa vaivaa ilman jäsenmaista kumpuvia hajoamisuhkiakin. Vielä vähemmän se luo hyviä edellytyksiä pärjätä maailmassa, jossa vanhan tukipylvään Yhdysvaltojen varaan ei voi enää laskea, jossa vanha haastaja (lasken Neuvostoliiton tässä samaan kastiin) Venäjä on entistä aggressiivisempi, jossa uudet haastajat Asiasta ovat yhä vahvempia ja jossa lähitienoon (Lähi-Itä, Afrikka) kriisit ja niiden seuraukset painavat päälle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Parissakin viime viikkoina järjestetyssä ulkopoliittisen instituutin seminaarissa on aiheena ollut EU, toisessa raha- ja talousliitto, toisessa ”poliittisen maiseman” odotettavissa oleva muutos. Mikään tekninen asia ei tietenkään ole eurokaan, ja sen menestys ja varsinkin menestymättömyys vaikuttaa tuohon maisemaan enemmän kuin yhdet europarlamentin vaalit. Vaalithan sitä paitsi eivät viime kädessä ole maiseman muuttumisen aiheuttaja, ne vain tuovat sen näkyviin. Seuraavassa olevat pointit eivät ole pelkästään oman pohdintani tulosta, eivät edes pääosaltaan, mutta olen niitä omilla ajatuksillani siinä määrin sävyttänyt, että otan niissä olevat mahdolliset virheet tietysti omiin nimiini.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmas häipyy muisto siitä, miten suurella ilolla yhteinen raha otettiin vastaan ja miten hyvin se itse asiassa toimi ensimmäisen vuosikymmenensä. Tosin onhan Suomessa aina EU-jäsenyyden aikaisista taisteluista asti ylläpidetty väitettä siitä, että rahaliittoon mentiin kansaa harhauttamalla ja perustuslakia rikkoen. Niin kauan kuin kaikki meni hyvin, tuo puuhailu kuitenkin pysyi marginaalissa, ja vakavasti otettavia taloustieteilijöitäkin ilmaantui euroa epäilemään laajemmassa mitassa vasta, kun ongelmat viime finanssi- ja talouskriisin myötä tulivat näkyviin ja kärjistyivät. Tai ehkä on kyse näköharhasta: media nosti heidän duubionsa vasta silloin näkyville.

Kriisistä lähtien eurojärjestelmä on kohdannut useita shokkeja, jotka ovat murentaneet luottamusta siihen. Näitä ovat Yhdysvaltain subprime-kriisi, kansan- ja valtiontalouksien epätasapainot, pankkisektorin vaikeudet ja julkinen velka. Osa on ulkoisia kuten subprime-kriisi, osa sisäisiä ja osa molempia, osa eurojärjestelmän rakenteesta johtuvia, osa, kuten varsinkin Kreikan tapaus, asianomaisen maan omia tekosia, joiden jatkamisen euro tosin mahdollisti pidemmälle kuin muuten ehkä olisi voinut tapahtua.

Euromaissa on tapahtunut kehityksen eriytymistä. Niiden taloudelleen suorituskyky, jonka odotettiin euron myötä konvergoivan, onkin kehittynyt eriävään suuntaan. Toinen eriytyminen on tapahtunut julkisessa velassa. Se vaihtelee nyt 10 ja 130 prosentin välillä BKT:stä (pois lukien Kreikka, jossa se on vielä paljon korkeampi). Kolmas eriytyminen on tapahtunut vaihtotaseissa (mikä tahtoo jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka on signaaliarvoiltaan suuri).

Vaikka Emuun rakennettu jäsenmaiden finanssipolitiikan (lue: valtion tulot ja menot) ohjaamista koskeva puitteisto alkaa asiantuntijoiden mielestä sinänsä olla kunnossa, sen toimeenpano ontuu; eli käytännössä: jäsenmaita ei ole saatu riittävästi ruotuun ja niitä on jopa katsottu sormien läpi. (Ajankohtaiset esimerkit löytyvät etelä-Euroopasta, mutta luisuunhan tämä lähti heti alkuun Saksan ja Ranskan takia, kuten muistetaan eikä pitäisi koskaan unohtaa.) Oleellisesti ei euroalueen toimintaa ole saatu parannetuksi. Viimeisin esimerkki on Italian budjetti, joka hyväksyttiin pienten näennäisten muutosten jälkeen.

Perustavanlaatuinen kysymys on, tarvitaanko Emun pystyssä pitämiseen enemmän kuin pelkkä talous- ja rahaliitto, tarvitaanko myös poliittinen unioni. Se taitaa riippua siitä, mitä tällä käsitteellä tarkoitetaan, ja sillä tarkoitetaan eri asioita tarkoittajasta riippuen. Valtiot ovat poliittisia unioneja, ja valtiona EU epäilemättä pärjäisi paremmin myös yhteisen rahan kanssa. Valtio käyttää ylintä valtaa alueellaan, sillä on verotus- ja velanotto-oikeus, se harjoittaa niin makro- kuin mikrotalouspolitiikkaa ja montaa muutakin politiikkaa, mukaan lukien alueelliset ja sosiaaliset tulonsiirrot, joilla tasataan suhdanteiden ja taloudellisten shokkien vaikutuksia.

EU ei ole valtio eivätkä sen toimivalta ja resurssit yllä lähellekään yllä mainittuja asioita. Vähemmälläkin kuitenkin eurojärjestelmä pysyisi pystyssä, ovat asiantuntijat, kuten Etlan entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, arvioineet. Kunnossa olevien pankkien maksuvalmiuden varmistaminen, kelvottomien pankkien tehokas saattohoito, julkisten velkojen markkinakuri sekä pankkien ja valtioiden riskien erottaminen toisistaan voisivat riittää. Kivuliasta on ollut näidenkin aikaansaaminen. Ennen kuin siinä onnistutaan, voi tulla se seuraava kriisi, jota varten on kyllä rakenneltu puskureita, mutta jos se iskee todella isoon maahan (lue: Italia), silloin on selvää, että ne puskurit eivät hyökyaaltoa pysäytä.

”Poliittiseksi maisemaksi” mielletään EU-piireissä useimmiten Euroopan parlamentti, ja helposti näiltä piireiltä unohtuu ainakin kaksi asiaa: Toinen on, että myös Eurooppa-neuvosto ja EU:n ”tavallinen” neuvosto ovat poliittisia elimiä, politiikoista koostuvia ja heidän kotimaisesta asemastaan riippuvaisia. Eikä politiikasta vapaa ole komissiokaan; poliittisilla päätöksillä senkin jäsenet valitaan, politiikan parista hekin tulevat ja poliittisia ovat niin tavoitteiltaan kuin seurauksiltaan sen tekemät esitykset neuvostolle ja parlamentille. Siihen mitä EU:n pöytiin tuodaan päätettäväksi ja mistä se pystyy päättämään nämä elimet vaikuttavat enemmän kuin parlamentti. Eurooppa-neuvosto ja neuvosto vain eivät vaihdu kertaheitolla kuten parlamentti ja komissio, vaan asteittain sitä mukaa kun poliittiset johtajat vaihtuvat jäsenmaissa, ja niinpä niiden vaikutus ”poliittiseen maisemaan” tahtoo jäädä huomiotta.

Toisekseen, valtioluonteen ohella EU:sta puuttuu myös muita todellisen poliittisen unionin välttämättömiä osatekijöitä, esimerkiksi poliittiset puolueet. EP:ssä toimivat puolueet ovat, kuten ne itsekin itseään kutsuvat ”poliittisia perheitä”, jotka koostuvat sekalaisista seurakunnista jäsenmaiden enemmän tai vähemmän yhteensopivia kansallisia puolueita. Tätä voi verrata esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa liittovaltiotason puolueet ovat samat, jotka toimivat myös osavaltioissa ja paikallistasolla. Kansalaisjärjestötasolla vallitsee samanlainen ellei vielä suurempikin hajanaisuus, vaikka sellaisiakin järjestöjä ja liikkeitä on, jotka toimivat monissa jäsenmaissa (ja myös kolmansissa maissa). Kun ei myöskään ole koko EU:n kattavaa mediaa, ei ole edellytyksiä puhua yleisestä mielipiteestäkään samassa merkityksessä kuin jäsenmaissa. On kysytty, onko ”poliittinen yhteisö” (polity) yleensä mahdollinen EU-tasolla yhteisen kielenkin puuttumisen takia, ja se on hyvä kysymys varsinkin jos brexit toteutuu ja englanninkieli alkaa menettää merkitystään epävirallisena lingua francana.

Niinpä EU pysyy jossain kansainvälisen järjestön/valtioliiton ja liittovaltion kevytversion välimaastossa, omaten tosin eräitä vahvoja liittovaltion – ja itse asiassa yhtenäisvaltionkin – piirteitä tietyillä aloilla. Se on epävakaa olotila, jonka ylläpito vaatisi jatkuvaa vaivaa ilman jäsenmaista kumpuvia hajoamisuhkiakin. Vielä vähemmän se luo hyviä edellytyksiä pärjätä maailmassa, jossa vanhan tukipylvään Yhdysvaltojen varaan ei voi enää laskea, jossa vanha haastaja (lasken Neuvostoliiton tässä samaan kastiin) Venäjä on entistä aggressiivisempi, jossa uudet haastajat Asiasta ovat yhä vahvempia ja jossa lähitienoon (Lähi-Itä, Afrikka) kriisit ja niiden seuraukset painavat päälle.

]]>
2 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema#comments Euro Euroopan unioni Europaan parlamentti Poliittinen unioni Fri, 15 Mar 2019 05:26:16 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271655-euroopan-poliittinen-maisema
Ihminen ilman toista http://jeresumell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271526-ihminen-ilman-toista <p>Psykologian ihmiskuva kasvuun liittyen tai sen kantava teema on vuorovaikutus. Pohtisin tätä asiaa eilen yksinäisenä yön hetkenä, kun kuuntelin radiosta Radioteatterin tuottamaa &rdquo;Uniraati&rdquo; -ohjelmaa ja avauduttuani sähkösikahallusinaatiostani ja sota-teemaisten painajaisunieni tulkinnoista Facebook-seuraajilleni. Päätin vuodatukseni lauseeseen &rdquo;Teksti ilman lukijaa on merkityksetön. Siksi näistä kerron Faceook-seuraajilleni&rdquo;. &rdquo;Ihminen ilman toista ei koe kasvua&rdquo;, on vastaavanlainen liittyen mitä tulee sinkkuna elämiseen ja unelmaan parisuhteesta.</p><p>Vanhuudessa saavutettava eheä minuus voidaan kai saavuttaa vasta, kun voi viettää vanhuuden päivät onnellisesti parisuhteessa. Eheän minuuden puutteessa vanhuudessa kohtaan kait epätoivon, joka jää kaivelemaan kuolinvuoteellani siihen asti, kun piru vetää minua kohden helvettiä ja vielä sielläkin, jos tuonpuoleista elämää on yksilön kuoleman jälkeen.</p><p>On totta, että olen 35-vuotias sinkkuna koko elämän viettäneenä, enkä ole koskaan saanut kenenkään tytön tai naisen puhelinnumeroa, jolta voisi joskus vaikka soittaa muutoin vain kysellen kuulumisia, enkä ole saanut mahdollisuutta käydä elokuvissa kauniimman sukupuolen edustajan kanssa. Kerran olisi ollut mahdollisuus, mutta se kaatui rahaan ja sen puutteeseen. Tyttö jätti minut, koska minulla ei ollut rahaa, ja poisti minut Facebookista, eikä edes moikkaa minua linja-autossa, vaikka samassa kaupunkilähiössä asutaan. Ja hänkin on ihan duunari-asteella töissä.</p><p>Jos saa Suomessa takuueläkkeen, joka on pari kymppia päälle 700 euroa, ja asumistuen, niin ei saa toimeentulotukea ja jos on perinnässä pikavippivelkoja, ei pääse velkajärjestelyyn ja Turussa ei pääse sosiaalihuollon juuri aloittamaan sosiaalisen luoton piiriin, kumpaakaan samasta syystä, koska sosiaalitantat laskevat, että minulla ei ole maksukykyä. Velkaneuvonta ja Turussa sosiaalinen luottopalvelu on tarkoitettu vain niille, joilla on muutoinkin varaa elää markkinatalouteen pohjautuvassa järjestelmässä, ja joilla muutoinkin menee ehkä hyvin.</p><p>Paavo Väyrysestä oli artikkeli ja tämän eduskunta-vaali-teesit sosiaalituen uudistukseen liittyen Turun Sanomissa noin viikko sitten, ja jos en olisi vasemmistoliiton jäsen, voisin vakavasti harkita Väyrysen Seitsemän tähden liikettä tai kommunistista työväenpuoluetta, ja lähteä ajamaan Turusta työväen unelmakaupunkia, jossa markkinataloudella ei olisi osaa ei arpaa. Harkitsin Työväen kommunistista puoluetta vasemmistoliiton sijaan puolueeseen liittymisen aikoina, kun se oli ajankohtaista elämässäni, ja se ratkaisi, että halusin valita puolueen, jolla todennäköisesti saattaa olla vielä jotain yhteiskunnallista vaikutusvaltaa ehkä vielä elinaikanani tässä maassa. Eihän kommunistisella työväenpuolueella ole yhtään edustajapaikkaa kansanedustus-instituutiossa, kun taas vasemmistolle povataan ensi vaaleissa lisäpaikkoja hyvin menneen Li Anderssonin johtajakauden ansiosta ja suosion kasvun myötä. Kansa alkaa kyllästymään porvareihin.</p><p>Ehkä ainoa hanka vastaan vasemmiston ajamissa asioissa, joista olen eri mieltä on jotkin maahanmuuttoon liittyvät kysymykset, vaikka en ole rasisti. Mielestäni Suomeen ei tarvita maahanmuuttoperäistä työvoimaa, vaikka esimerkiksi Venäjältä tulee ihan kouluttettuakin väkeä tänne, esimerkiksi lääkäreitää ja tutkijoita ja eduskunnasta puuttuu puhemies sen suhteen, ketä nostaisi metelin ja hulabaloon ensimmäisen polven maahanmuuttajille maksettavista sosiaalietuuksista kanta-suomalaisiin verrattuna: Fakta on se, että Suomi on Euroopan mittakaavassa tehty houkuttelevimmaksi maaksi tulla sosiaalietuuksien perässä Suomeen ja mielestäni asiaan pitäisi tulla muutos. 10&nbsp;000 euron starttiraha, ja käytännössä kaikki eläminen täällä ilmaista, tosin sotien keskeltä tulevat kokevat muita syrjäytymistä lisääviä ongelmia tänne muuttaessaan, kuten vaikean kielen, ja kotoutumisen ja paikan löytämisen yhteiskunnasta. Ja toisen polven maahanmuuttajathan ovat jo sitten natiiveja, jos syntyvät Suomessa, ja heillä on mahdollisuus pyrkiä vaikka Suomen tasavallan ensimmäiseksi maahanmuuttaja-taustaiseksi presidentiksi. Uskon kuitenkin, että koska maahanmuutto Suomeen on kanta-suomalaisille niin uudehko asia, että omana elinaikanani ei toisen polven maahanmuuttaja-presidentti ole arkipäivää, vaikka kokisin humaanin kuoleman vanhuudessa. Itsekin voisin harkita äänestäväni maahanmuuttaja-taustaista ihmistä vaikka Suomen Tasavallan Presidentiksi, koska minulle merkitsee, mistä ehdokas puhuu, eikä se, mistä hän on kotoisin.</p><p>Suomessa on sekin ongelma, että jos täällä puhuu faktat esillä maahanmuuttajista jotain, mistä maahanmuuttajat eivät pidä, helposti tulee rasistin leima otsaan. Tämän hetkinen suomen sosiaaliturvapolitiikka syrjii kantasuomalaisia ankaralla kädellä. Se näkyy Kelan päätöksissä, kun sosiaalitoimenkin toiminnot meni Kelaan kovassa SOTE-ajossa, jota ei edes saatu maaliin, kaikki asiat muuttui huonommaksi, mitä tulee sosiaalietuus-päätöksiin. Ja en ole yksin ja ainut kantasuomalainen, joka on tätä mieltä meistä, jotka joutuvat käymään leipäjonoissa ja eivät saa Kelalta tukia, jotka meille kuuluisi.</p><p>Jos Venäjä hyökkää Suomeen ja syttyy kriisitilanne, Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat lähtevät täältä Euroopan alueella seuraavaksi parhaaseen elintaso-maahan, vaikkakaan Italiakaan enää ota ulkomaalaisia vastaan, mutta on niitä muitakin maita Euroopassa, kuin Italia.</p><p>Toinen suuri kysymys, josta saatan poiketa yleisestä vasemmistoliiton mielipiteestä, vaikka epäilen, että asia jakaa meidänkin puolueessa mielipiteitä kahtia, on Suomen Euro- ja EU-jäsenyys. Jos Suomi ei olisi kytketty Euroopan Unioniin, Suomi voisi päättää kansantaloudestaan itsenäisesti paremmin, ja maahanuuttokiintiöitä voisi alentaa tuntuvasti. Joinain vuosina se voisi olla vaikka pyöreä nolla. Nykyisellään talouskasvun hidaste verrattuna esimerkiksi naapuriimme Ruotsiin on EU:n syytä ja Brysselistä käsin määrätään maahanmuutto-kiintiöitä. Eihän Suomella ole omaa valuuttaakaan, moni kantapubissani tuttuni on todennut, että Suomi myi itsenäisyytensä liittymällä EU-jäsenvaltioksi 1995 tai viimeistään sitten, kun liityttiin rahaliitto Euroon. Siinä mielessä Paavo Väyrynen ajaa ihan oikeaa asiaa, niitä ainoita puheenvuoroja EU-kriittisyydestä, mitä olen kuullut kenenkään edustajan suusta seuratessani eduskunnan kyselytuntia, on tullut Seitsemän tähden liikkeen johtajan, valtio-opin tohtorin Paavo Väyrysen suusta.</p><p>Jos Suomessa olisi Amerikan tyyliin maa jaettu osavaltioihin, voisin kuvitella hakeutuvani Turun Kuvernööriksi, tai täällähän oli viime vaalikoneissakin yksi kysymys siitä, pitäisikö Turussa ottaa pormestarimalli käyttöön, vastasin kysymykseen, että &rdquo;En osaa sanoa, koska olen ollut verrattain niin vähän aikaa politiikassa mukana&rdquo;, mutta tiedä, vaikka Työinformatiikan maisterina, tai tohtorina jonain päivänä vielä yltäisin vähintään valtuustoon tai hakisin Turun kaupunkinjohtajaksi, tai pormestariksi, jos Turku siirtyy pormestari-malliin Helsingin ja Tampereen tavoin. Aika näyttää. Hauthan kyseisiin työpaikkoihin on julkisia, hakihan viime kerralla ennen Minna Arven valintaa Turun kaupunginjohtajaksi bussikuskikin, joka kuitenkaan ei päässyt haun toiselle kierrokselle, kun valtuusto päätti, ketä haastatellaan ja valitaan kyseiseen viran haltijaksi.</p><p>Tai kuka tietää, että tukemani lukiokaverini, joka on ensi vaaleissa eduskuntaehdokas, valittaisiin jonain päivänä Suomen ykköspäänahaksi? Olen oppinut sen elämästä ja seuratessani euroopan jalkapalloliigoja niistä myös pienin panoksi vetoa lyöden ja suht usein voittaen, että elämä on arvaamaton ja aina mukana on satunnaismuuttuja, jota ei voi laskea ennakkoon mukaan. Pitää kohdata vain ihmiset ja kaverit ihmisinä avoimin mielin, ja tehdä hyvää, niin Karman laki tulee vastaan hyvinä tekoina itselle jossain vaiheessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Psykologian ihmiskuva kasvuun liittyen tai sen kantava teema on vuorovaikutus. Pohtisin tätä asiaa eilen yksinäisenä yön hetkenä, kun kuuntelin radiosta Radioteatterin tuottamaa ”Uniraati” -ohjelmaa ja avauduttuani sähkösikahallusinaatiostani ja sota-teemaisten painajaisunieni tulkinnoista Facebook-seuraajilleni. Päätin vuodatukseni lauseeseen ”Teksti ilman lukijaa on merkityksetön. Siksi näistä kerron Faceook-seuraajilleni”. ”Ihminen ilman toista ei koe kasvua”, on vastaavanlainen liittyen mitä tulee sinkkuna elämiseen ja unelmaan parisuhteesta.

Vanhuudessa saavutettava eheä minuus voidaan kai saavuttaa vasta, kun voi viettää vanhuuden päivät onnellisesti parisuhteessa. Eheän minuuden puutteessa vanhuudessa kohtaan kait epätoivon, joka jää kaivelemaan kuolinvuoteellani siihen asti, kun piru vetää minua kohden helvettiä ja vielä sielläkin, jos tuonpuoleista elämää on yksilön kuoleman jälkeen.

On totta, että olen 35-vuotias sinkkuna koko elämän viettäneenä, enkä ole koskaan saanut kenenkään tytön tai naisen puhelinnumeroa, jolta voisi joskus vaikka soittaa muutoin vain kysellen kuulumisia, enkä ole saanut mahdollisuutta käydä elokuvissa kauniimman sukupuolen edustajan kanssa. Kerran olisi ollut mahdollisuus, mutta se kaatui rahaan ja sen puutteeseen. Tyttö jätti minut, koska minulla ei ollut rahaa, ja poisti minut Facebookista, eikä edes moikkaa minua linja-autossa, vaikka samassa kaupunkilähiössä asutaan. Ja hänkin on ihan duunari-asteella töissä.

Jos saa Suomessa takuueläkkeen, joka on pari kymppia päälle 700 euroa, ja asumistuen, niin ei saa toimeentulotukea ja jos on perinnässä pikavippivelkoja, ei pääse velkajärjestelyyn ja Turussa ei pääse sosiaalihuollon juuri aloittamaan sosiaalisen luoton piiriin, kumpaakaan samasta syystä, koska sosiaalitantat laskevat, että minulla ei ole maksukykyä. Velkaneuvonta ja Turussa sosiaalinen luottopalvelu on tarkoitettu vain niille, joilla on muutoinkin varaa elää markkinatalouteen pohjautuvassa järjestelmässä, ja joilla muutoinkin menee ehkä hyvin.

Paavo Väyrysestä oli artikkeli ja tämän eduskunta-vaali-teesit sosiaalituen uudistukseen liittyen Turun Sanomissa noin viikko sitten, ja jos en olisi vasemmistoliiton jäsen, voisin vakavasti harkita Väyrysen Seitsemän tähden liikettä tai kommunistista työväenpuoluetta, ja lähteä ajamaan Turusta työväen unelmakaupunkia, jossa markkinataloudella ei olisi osaa ei arpaa. Harkitsin Työväen kommunistista puoluetta vasemmistoliiton sijaan puolueeseen liittymisen aikoina, kun se oli ajankohtaista elämässäni, ja se ratkaisi, että halusin valita puolueen, jolla todennäköisesti saattaa olla vielä jotain yhteiskunnallista vaikutusvaltaa ehkä vielä elinaikanani tässä maassa. Eihän kommunistisella työväenpuolueella ole yhtään edustajapaikkaa kansanedustus-instituutiossa, kun taas vasemmistolle povataan ensi vaaleissa lisäpaikkoja hyvin menneen Li Anderssonin johtajakauden ansiosta ja suosion kasvun myötä. Kansa alkaa kyllästymään porvareihin.

Ehkä ainoa hanka vastaan vasemmiston ajamissa asioissa, joista olen eri mieltä on jotkin maahanmuuttoon liittyvät kysymykset, vaikka en ole rasisti. Mielestäni Suomeen ei tarvita maahanmuuttoperäistä työvoimaa, vaikka esimerkiksi Venäjältä tulee ihan kouluttettuakin väkeä tänne, esimerkiksi lääkäreitää ja tutkijoita ja eduskunnasta puuttuu puhemies sen suhteen, ketä nostaisi metelin ja hulabaloon ensimmäisen polven maahanmuuttajille maksettavista sosiaalietuuksista kanta-suomalaisiin verrattuna: Fakta on se, että Suomi on Euroopan mittakaavassa tehty houkuttelevimmaksi maaksi tulla sosiaalietuuksien perässä Suomeen ja mielestäni asiaan pitäisi tulla muutos. 10 000 euron starttiraha, ja käytännössä kaikki eläminen täällä ilmaista, tosin sotien keskeltä tulevat kokevat muita syrjäytymistä lisääviä ongelmia tänne muuttaessaan, kuten vaikean kielen, ja kotoutumisen ja paikan löytämisen yhteiskunnasta. Ja toisen polven maahanmuuttajathan ovat jo sitten natiiveja, jos syntyvät Suomessa, ja heillä on mahdollisuus pyrkiä vaikka Suomen tasavallan ensimmäiseksi maahanmuuttaja-taustaiseksi presidentiksi. Uskon kuitenkin, että koska maahanmuutto Suomeen on kanta-suomalaisille niin uudehko asia, että omana elinaikanani ei toisen polven maahanmuuttaja-presidentti ole arkipäivää, vaikka kokisin humaanin kuoleman vanhuudessa. Itsekin voisin harkita äänestäväni maahanmuuttaja-taustaista ihmistä vaikka Suomen Tasavallan Presidentiksi, koska minulle merkitsee, mistä ehdokas puhuu, eikä se, mistä hän on kotoisin.

Suomessa on sekin ongelma, että jos täällä puhuu faktat esillä maahanmuuttajista jotain, mistä maahanmuuttajat eivät pidä, helposti tulee rasistin leima otsaan. Tämän hetkinen suomen sosiaaliturvapolitiikka syrjii kantasuomalaisia ankaralla kädellä. Se näkyy Kelan päätöksissä, kun sosiaalitoimenkin toiminnot meni Kelaan kovassa SOTE-ajossa, jota ei edes saatu maaliin, kaikki asiat muuttui huonommaksi, mitä tulee sosiaalietuus-päätöksiin. Ja en ole yksin ja ainut kantasuomalainen, joka on tätä mieltä meistä, jotka joutuvat käymään leipäjonoissa ja eivät saa Kelalta tukia, jotka meille kuuluisi.

Jos Venäjä hyökkää Suomeen ja syttyy kriisitilanne, Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat lähtevät täältä Euroopan alueella seuraavaksi parhaaseen elintaso-maahan, vaikkakaan Italiakaan enää ota ulkomaalaisia vastaan, mutta on niitä muitakin maita Euroopassa, kuin Italia.

Toinen suuri kysymys, josta saatan poiketa yleisestä vasemmistoliiton mielipiteestä, vaikka epäilen, että asia jakaa meidänkin puolueessa mielipiteitä kahtia, on Suomen Euro- ja EU-jäsenyys. Jos Suomi ei olisi kytketty Euroopan Unioniin, Suomi voisi päättää kansantaloudestaan itsenäisesti paremmin, ja maahanuuttokiintiöitä voisi alentaa tuntuvasti. Joinain vuosina se voisi olla vaikka pyöreä nolla. Nykyisellään talouskasvun hidaste verrattuna esimerkiksi naapuriimme Ruotsiin on EU:n syytä ja Brysselistä käsin määrätään maahanmuutto-kiintiöitä. Eihän Suomella ole omaa valuuttaakaan, moni kantapubissani tuttuni on todennut, että Suomi myi itsenäisyytensä liittymällä EU-jäsenvaltioksi 1995 tai viimeistään sitten, kun liityttiin rahaliitto Euroon. Siinä mielessä Paavo Väyrynen ajaa ihan oikeaa asiaa, niitä ainoita puheenvuoroja EU-kriittisyydestä, mitä olen kuullut kenenkään edustajan suusta seuratessani eduskunnan kyselytuntia, on tullut Seitsemän tähden liikkeen johtajan, valtio-opin tohtorin Paavo Väyrysen suusta.

Jos Suomessa olisi Amerikan tyyliin maa jaettu osavaltioihin, voisin kuvitella hakeutuvani Turun Kuvernööriksi, tai täällähän oli viime vaalikoneissakin yksi kysymys siitä, pitäisikö Turussa ottaa pormestarimalli käyttöön, vastasin kysymykseen, että ”En osaa sanoa, koska olen ollut verrattain niin vähän aikaa politiikassa mukana”, mutta tiedä, vaikka Työinformatiikan maisterina, tai tohtorina jonain päivänä vielä yltäisin vähintään valtuustoon tai hakisin Turun kaupunkinjohtajaksi, tai pormestariksi, jos Turku siirtyy pormestari-malliin Helsingin ja Tampereen tavoin. Aika näyttää. Hauthan kyseisiin työpaikkoihin on julkisia, hakihan viime kerralla ennen Minna Arven valintaa Turun kaupunginjohtajaksi bussikuskikin, joka kuitenkaan ei päässyt haun toiselle kierrokselle, kun valtuusto päätti, ketä haastatellaan ja valitaan kyseiseen viran haltijaksi.

Tai kuka tietää, että tukemani lukiokaverini, joka on ensi vaaleissa eduskuntaehdokas, valittaisiin jonain päivänä Suomen ykköspäänahaksi? Olen oppinut sen elämästä ja seuratessani euroopan jalkapalloliigoja niistä myös pienin panoksi vetoa lyöden ja suht usein voittaen, että elämä on arvaamaton ja aina mukana on satunnaismuuttuja, jota ei voi laskea ennakkoon mukaan. Pitää kohdata vain ihmiset ja kaverit ihmisinä avoimin mielin, ja tehdä hyvää, niin Karman laki tulee vastaan hyvinä tekoina itselle jossain vaiheessa.

]]>
0 http://jeresumell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271526-ihminen-ilman-toista#comments EU maahanmuuttopolitiikka Euroopan unioni Kansantalous Kehityspsykologia Paavo Väyrynen Väyrysen eduskuntaryhmä Hoito 2.3: Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus on tärkeämpää kuin sijainti. Wed, 13 Mar 2019 13:47:25 +0000 Jere Sumell http://jeresumell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271526-ihminen-ilman-toista
"Malliesimerkki Venäjän häikäilemättömästä valtapolitiikasta" http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270815-malliesimerkki-venajan-haikailemattomasta-valtapolitiikasta <p><strong>Iltasanomat :</strong> &quot;Krimin valtaus viisi vuotta sitten oli malliesimerkki Venäjän häikäilemättömästä valtapolitiikasta. IS:n toimittaja Jouko Juonala oli paikalla seuraamassa, kuinka se tehtiin. &quot; <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html" title="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html</a><br /><br /><br /><strong>Ilta-Sanomien julkaisujen luotettavuus</strong></p> <p>&quot;<em>Ilta-Sanomat ei vastaa sivujen sisällöstä, oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai luotettavuudesta eikä tietojen käytön välittömästi tai välillisesti aiheuttamista vahingoista.</em>&quot;</p> <p>Lähde : <a href="https://www.is.fi/info/art-2000000000031.html" target="_blank">Ilta-Sanomien käyttöehdot</a></p> <p><br />&nbsp;</p> <p>Ruotsin Maahanmuuttovirasto kehitti 1980 luvulla reformointiprosessin joka on suuntautunut maiden joilla on raja Venäjän kanssa sisäiseen vaikuttamiseen ja Euroopan Unioniin liittämiseen. Söderköpings process nimellä tunnettu reformointiohjelma käynnistettiin virallisesti vuonna 2001 Ruotsin ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaa. Sillä ei ollut keskitettyä hallintoelintä. Vuonna 2007 kaikki asiat käsiteltiin vuosikokouksissa, työkokouksissa tai ryhmätapaamisissa.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Söderköpings process vietiin Euroopan Unioniin 2008 Ruotsin ja Puolan toimesta; Carl Bildt (Ruotsi) ja Radoslaw Sikorski (Puola). Se nimettiin uudelleen 2009 Östliga Partnerskapet joka tunnetaan Euroopan Unionissa Eastern Partnership (EaP) -nimellä.<br />&nbsp;<br />&nbsp;</p> <p>Dokumentaatioissa mainitut sen aikaiset reformaation kohdemaat ovat <em>Eesti, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Valkovenäjä, Ukraina, Armenia, Azerbaijan ja Georgia</em>. Ruotsin hallituksen dokumentaatiosta käy ilmi että myös <em>Länsi- ja Itä-Balkanin maat</em> kuten esimerkiksi <em>Kreikka ja Turkki</em> ovat reformoinnin kohdemaita, sekä maita Välimeren etelärannikolla - Pohjois-Afrikassa. Listalla reformaation kohdemaihin kuuluu NATO -maita, joka tietenkin aiheuttaa kitkaa Euroopan Unionin ja NATOn välillä.<br />&nbsp;</p> <p><br />Huomioi listalla kaikki maat joissa on ollut tai on levottomuuksia samalla tavalla niin kuin Ukrainassa oli ennen sisällissotaa. Jugoslavian kriisillä 1990 -luvun alkupuoliskolla Länsi Balkanilla, on samankaltai-<br />nen tapahtumaketju kuin Ukrainan kriisillä. Myös Gerogian kriisinä tunnetut levottomuudet johtuivat Östliga partnerskapet reformaatioprosessin vaikutuksesta maan sisäisiin asioihin. Kriisien syy on Euroopan Unionin laajeneminen itään päin ja millä menetelmillä sitä laajennetaan. Ei siitä että &quot;<em>Venäjä hyökkäsi Georgiaan</em>&quot; tai &quot;<em>Venäjä hyökkäsi Ukrainaan</em>&quot; tai &quot;<em>Venäjä hyökkää naapurimaihin</em>&quot; tai &quot;<em>Venäjä hyökkää Suomeen milloin tahansa</em>&quot; viitaten edellisiin.<br /><br />&nbsp;</p> <p>Alunperin Ruotsin Maahanmuuttovirastossa kehitettyyn prosessiin kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kriisin sattuessa reformaation kohdemaassa Itä-Euroopassa, pakolaiset otetaan vastaan eri Euroopan Unioniin kuuluvissa maissa. Kulttuurillisesti, poliittisesti, uskonnollisesti, ja niin edelleen Euroopan maat ovat suhteellisen lähellä toisiaan joten se ei olisi ongelma.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Mitä ei kyetty ottamaan huomioon on Lähi-Idän ja Afrikan levottomuudet ja niistä johtuva tunnettu valtava pakolaisvirta ja &quot;pakolaisvirta&quot; Eurooppaan Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta - joka johti nykyiseen pakolaiskriisiin. Lähi-Idän ja Afrikan kulttuuri, politiikka sekä uskonnot poikkeavat huomattavasti tyypillisesti Eurooppalaisesta kulttuurista, politiikasta ja uskonnoista.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Ukrainan ja muiden maiden kriisen syy Euroopassa on Euroopan Unionin laajeneminen itään päin ja menetelmät joilla sitä laajennetaan. Kun tarkastelemme Euroopan Unionin laajenemista itään päin tänään kartalta, kohdemaat joilla on raja Venäjän kanssa ja joiden sisäisiin asioihin on vaikutettu ja vaikutetaan jollain tavalla, ovat Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Ukraina, Moldova, Romania, Bulgaria, Turkki, Gerogia, Azerbaidzan, Turkmenistan, Uzbekistan ja Kazakstan.<br />&nbsp;<br />&nbsp;<br />Krimin niemimaan liittäminen Venäjään johtui siitä että Venäjä ei halunnut Isisksen leviävän Krimin niemimaalle ja sieltä Venäjälle ja Eurooppaan. Kun Krimin niemimaa oli varmistettu,&nbsp; aloitti Venäjän sotatoimet Isistä vastaan.<br /><br />&nbsp;</p> <p>Lähteitä muunmuassa</p> <p><a href="http://www.temaasyl.se/Templates/Page.aspx?id=1222" target="_blank">Tema asyl&amp;integration : Söderköpingsprocessen</a><br /><a href="http://www.consilium.europa.eu/sv/policies/eastern-partnership/" target="_blank">Europeiska rådet, Europeiska unionens råd : Det östliga partnerskapet</a><br /><a href="http://www.regeringen.se/internationella-organisationer-och-samarbeten/ostliga-partnerskapet/" target="_blank">Ruotsin hallitus : Östliga partnerskapet</a><br /><a href="https://eeas.europa.eu/diplomatic-network/eastern-partnership_en" target="_blank">Euroopan Unioni : Eastern Partnership</a><br /><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Eastern_Partnership" target="_blank">Wikipedia : Eastern Partnership (EAP)</a><br /><a href="https://www.occrp.org/en/daily/7736-telia-turkcell-sell-shares-in-controversial-azeri-operator" target="_blank">Organized Crime And Corruption Reporting Project 06.03.2018.</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Telia_Company" target="_blank">Wikipedia, Telia Company</a><br /><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/20/pestya-venalaisrahaa-virrannut-suomeen-suurin-summa-nordean-kautta" target="_blank">YLE, MOT -ohjelma 23.07.2018</a><br /><br /><br />Tärkeä tietää ja noudattaa<br /><br />Pariisin rauhansopimus 1947, Rauha Suomen kanssa: <a href="http://www.mielipiteemme.fi/index.pl?sivu=arviointiohje_rauha_suomen_kanssa" title="http://www.mielipiteemme.fi/index.pl?sivu=arviointiohje_rauha_suomen_kanssa">http://www.mielipiteemme.fi/index.pl?sivu=arviointiohje_rauha_suomen_kanssa</a> sekä <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731" target="_blank">Suomen Kansan Perustuslaki - lähinna 1&sect; - 12&sect; johdonmuksiessa järjestyksessä, sanantarkasti tai sovellettuna asiaan josta on kyse.</a><br /><br />&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltasanomat : "Krimin valtaus viisi vuotta sitten oli malliesimerkki Venäjän häikäilemättömästä valtapolitiikasta. IS:n toimittaja Jouko Juonala oli paikalla seuraamassa, kuinka se tehtiin. " https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html


Ilta-Sanomien julkaisujen luotettavuus

"Ilta-Sanomat ei vastaa sivujen sisällöstä, oikeellisuudesta, täsmällisyydestä tai luotettavuudesta eikä tietojen käytön välittömästi tai välillisesti aiheuttamista vahingoista."

Lähde : Ilta-Sanomien käyttöehdot


 

Ruotsin Maahanmuuttovirasto kehitti 1980 luvulla reformointiprosessin joka on suuntautunut maiden joilla on raja Venäjän kanssa sisäiseen vaikuttamiseen ja Euroopan Unioniin liittämiseen. Söderköpings process nimellä tunnettu reformointiohjelma käynnistettiin virallisesti vuonna 2001 Ruotsin ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaa. Sillä ei ollut keskitettyä hallintoelintä. Vuonna 2007 kaikki asiat käsiteltiin vuosikokouksissa, työkokouksissa tai ryhmätapaamisissa.
 
 
Söderköpings process vietiin Euroopan Unioniin 2008 Ruotsin ja Puolan toimesta; Carl Bildt (Ruotsi) ja Radoslaw Sikorski (Puola). Se nimettiin uudelleen 2009 Östliga Partnerskapet joka tunnetaan Euroopan Unionissa Eastern Partnership (EaP) -nimellä.
 
 

Dokumentaatioissa mainitut sen aikaiset reformaation kohdemaat ovat Eesti, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Valkovenäjä, Ukraina, Armenia, Azerbaijan ja Georgia. Ruotsin hallituksen dokumentaatiosta käy ilmi että myös Länsi- ja Itä-Balkanin maat kuten esimerkiksi Kreikka ja Turkki ovat reformoinnin kohdemaita, sekä maita Välimeren etelärannikolla - Pohjois-Afrikassa. Listalla reformaation kohdemaihin kuuluu NATO -maita, joka tietenkin aiheuttaa kitkaa Euroopan Unionin ja NATOn välillä.
 


Huomioi listalla kaikki maat joissa on ollut tai on levottomuuksia samalla tavalla niin kuin Ukrainassa oli ennen sisällissotaa. Jugoslavian kriisillä 1990 -luvun alkupuoliskolla Länsi Balkanilla, on samankaltai-
nen tapahtumaketju kuin Ukrainan kriisillä. Myös Gerogian kriisinä tunnetut levottomuudet johtuivat Östliga partnerskapet reformaatioprosessin vaikutuksesta maan sisäisiin asioihin. Kriisien syy on Euroopan Unionin laajeneminen itään päin ja millä menetelmillä sitä laajennetaan. Ei siitä että "Venäjä hyökkäsi Georgiaan" tai "Venäjä hyökkäsi Ukrainaan" tai "Venäjä hyökkää naapurimaihin" tai "Venäjä hyökkää Suomeen milloin tahansa" viitaten edellisiin.

 

Alunperin Ruotsin Maahanmuuttovirastossa kehitettyyn prosessiin kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kriisin sattuessa reformaation kohdemaassa Itä-Euroopassa, pakolaiset otetaan vastaan eri Euroopan Unioniin kuuluvissa maissa. Kulttuurillisesti, poliittisesti, uskonnollisesti, ja niin edelleen Euroopan maat ovat suhteellisen lähellä toisiaan joten se ei olisi ongelma.
 
 
Mitä ei kyetty ottamaan huomioon on Lähi-Idän ja Afrikan levottomuudet ja niistä johtuva tunnettu valtava pakolaisvirta ja "pakolaisvirta" Eurooppaan Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta - joka johti nykyiseen pakolaiskriisiin. Lähi-Idän ja Afrikan kulttuuri, politiikka sekä uskonnot poikkeavat huomattavasti tyypillisesti Eurooppalaisesta kulttuurista, politiikasta ja uskonnoista.
 
 
Ukrainan ja muiden maiden kriisen syy Euroopassa on Euroopan Unionin laajeneminen itään päin ja menetelmät joilla sitä laajennetaan. Kun tarkastelemme Euroopan Unionin laajenemista itään päin tänään kartalta, kohdemaat joilla on raja Venäjän kanssa ja joiden sisäisiin asioihin on vaikutettu ja vaikutetaan jollain tavalla, ovat Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Ukraina, Moldova, Romania, Bulgaria, Turkki, Gerogia, Azerbaidzan, Turkmenistan, Uzbekistan ja Kazakstan.
 
 
Krimin niemimaan liittäminen Venäjään johtui siitä että Venäjä ei halunnut Isisksen leviävän Krimin niemimaalle ja sieltä Venäjälle ja Eurooppaan. Kun Krimin niemimaa oli varmistettu,  aloitti Venäjän sotatoimet Isistä vastaan.

 

Lähteitä muunmuassa

Tema asyl&integration : Söderköpingsprocessen
Europeiska rådet, Europeiska unionens råd : Det östliga partnerskapet
Ruotsin hallitus : Östliga partnerskapet
Euroopan Unioni : Eastern Partnership
Wikipedia : Eastern Partnership (EAP)
Organized Crime And Corruption Reporting Project 06.03.2018.
Wikipedia, Telia Company
YLE, MOT -ohjelma 23.07.2018


Tärkeä tietää ja noudattaa

Pariisin rauhansopimus 1947, Rauha Suomen kanssa: http://www.mielipiteemme.fi/index.pl?sivu=arviointiohje_rauha_suomen_kanssa sekä Suomen Kansan Perustuslaki - lähinna 1§ - 12§ johdonmuksiessa järjestyksessä, sanantarkasti tai sovellettuna asiaan josta on kyse.

 

 

]]>
70 http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270815-malliesimerkki-venajan-haikailemattomasta-valtapolitiikasta#comments Euroopan unioni Krimin niemimaa Ukraina Venäjä Tue, 05 Mar 2019 10:55:18 +0000 Matti Simonaho http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270815-malliesimerkki-venajan-haikailemattomasta-valtapolitiikasta
Pitäisikö turvapaikan hakemisen tapahtua EU:n ulkopuolella? http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270420-pitaisiko-turvapaikan-hakemisen-tapahtua-eun-ulkopuolella <p>Julkisessa sanassa ja politiikan piirissä on esitetty viime aikoina näkemyksiä, että turvapaikan hakemisen pitäisi tapahtua EU:n ulkopuolelle perustettavissa keskuksissa. Esimerkiksi Suomen Uutiset <a href="https://www.suomenuutiset.fi/euroopan-komission-hahmotelmat-maahanmuuttokriisin-taltuttamiseksi-vesittymassa-pakotettu-taakanjako-palaamassa-keinovalikoimaan/">kirjoitti</a> asiasta viime vuoden lopulla. Uuden Suomen mukaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/226186-macron-tarttuu-pakolaiskriisiin-ranska-perustaa-kasittelykeskuksia-libyaan">esitti</a> ajatuksen jo 2017, vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen.</p><p>Aloite on vaikuttanut tyydyttävältä myös monien maahanmuuton vastustajien näkökulmasta. Se on luonut mielikuvan, että pakolaisten tulo vähenisi, jos asiaa käsiteltäisiin EU:n ulkopuolella. Tosiasiassa kyseisten keskusten perustaminen ei vähentäisi pakolaisten tuloa Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan vaan lisäisi sitä. Ajatuksessa onkin koira haudattuna.</p><p>Juuri mikään valtio ei ole halukas ottamaan väliasemia tai välilaskupaikkoja maaperälleen. Mikäli turvapaikkahakemuksen voisi jättää käsiteltäväksi jo paettavassa maassa, tämä puolestaan voisi tapahtua vain lähtömaan suostumuksella.</p><p><strong>Ensinnäkään (1)</strong> tällöin kyseessä ei olisi aito pakolaisuus vaan paettavan hallituksen suojeluksessa tapahtuva siirtolaisuus, mahdollisesti elintasopakolaisuus, joka johtaa helposti niin sanottuun sosiaaliturvashoppailuun ja turvapaikkaturismiin. Oikeasti pakolainen ihmisestä voikin tulla vasta maasta lähdettyään. Geneven yleissopimuksen mukaan virallisesti henkilöstä tulee pakolainen vasta kun hänelle on myönnetty turvapaikka jostakin maasta, pois lukien kiintöpakolaiset (joilla on pakolaisasema YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan).</p><p><strong>Toiseksi (2)</strong>, jos EU:n ulkopuolisia käsittelykeskuksia perustettaisiin, ratkaisuvalta luovutettaisiin yksinomaan YK:n pakolaisviranomaisille, jotka tekisivät turvapaikkapäätökset. Tämä ottaisi valtioilta pois mahdollisuuden itse harkita ja soveltaa pakolaisuuden perusteita ja ratkaista hakemusten käsittely: hylkääminen tai hyväksyminen. Rajoilta käännyttämisen mahdollisuus menetettäisiin kokonaan. Tämä heikentäisi valtioiden mahdollisuutta päättää itsenäisesti rajavalvonnastaan ja väestöpolitiikastaan.</p><p><strong>Kolmanneksi (3)</strong>, jos käsittelykeskusten perustamiseen liitettäisiin lisäksi <em>pakolaiskiintiöiden kasvattaminen</em> Kai Mykkäksen (kok.) (ja monien muiden <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/225476-taysin-epainhimillista-suomeen-vaaditaan-10-000-pakolaisen-kiintiota-nykyisen-750n">vaatimalla</a> tavalla), niin sanottu taakanjako ei olisi enää valtioiden hyväksyttävissä tai hyväksyttävissä, vaan siitä tulisi järjestelmä. Juuri tätähän Mykkänen ajoi myös antaessaan tukensa Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration (GCM) -sopimukselle, jonka nimi suomeksi on &rdquo;globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä&rdquo;.</p><p><strong>Neljänneksi (4)</strong>, jos myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkaisi käyttää GCM-sopimusta ratkaisujensa ohjenuorana, ei sopimus olisikaan enää puitesopimuksia löyhempi, vaan se alkaisi sitoa ja velvoittaa jäsenmaita ennakkoratkaisujen kautta. Tämän ketjuuntumisvaikutuksen tuloksena GCM toimisi voiteluaineena, kun pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukkosiirrot Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan jälleen käynnistyisivät. (Aiheesta aiemmin <a href="https://jukkahankamaki.blogspot.com/2018/11/vahemman-on-enemman-myos.html">täällä</a> ja <a href="https://jukkahankamaki.blogspot.com/2018/11/miksi-gcm-pitaa-hylata.html">täällä</a>).</p><p>Johtopäätökseni on, että kaavaillun kaltaisia lähtöselvityksiä ei pidä EU:n ulkopuolelle perustaa, sillä ne mitätöisivät valtioiden suvereniteetin ja itsemääräämisoikeuden päättää omasta rajapolitiikastaan sekä siitä, keitä valtiot päästävät maahan ja keille ne myöntävät oleskeluoikeuden tai kansalaisuuden. Tämä olisi vastoin EU:n omia periaatteita.</p><p>Myös EU:n sisäministerien keskenään neuvottelema ja sopima pakolaisten siirtojärjestely, joka tunnetaan paremmin &rdquo;taakanjakosopimuksena&rdquo;, on vastoin EU:ssa voimassa olevaa Dublin II -asetusta. Nykyään taakanjakoa kutsuaan EU-jargonissa &rdquo;pakotetuksi uudelleensijoitteluksi&rdquo; ja &rdquo;pakotetuksi solidaarisuudeksi&rdquo;.</p><p>Oma mielipiteeni on, että Dublin-asetusta pitää edelleenkin soveltaa ja käännyttää maahan pyrkivät laittomat maahanmuuttajat ensimmäiseen turvallisena pidettyyn maahan, jossa turvapaikkahakemus pitäisi jättää ja käsitellä.</p><p>Lähtöselvityksiä ei pidä perustaa lähtömaihin eikä maihinnousukeskuksia EU:n ulkorajojen lähettyville. Ei pidä myöskään luoda ilmasiltaa paettavista maista Eurooppaan. Hullunkurista tällaisessa toiminnassa olisi siirtolaisuuden virtaaminen länsimaihin lähtömaiden suojeluksessa. Aivan yhtä ristiriitaista on ollut sisäministeri Kai Mykkäsen tapa haalia Suomessa hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille passeja paetun hallituksen suopeudella.</p><p>Kaksilla korteilla pelaaminen paljastaa, että kyseessä ei ole aito pakolaisuus, kun paetun maan hallitus toimittaa pakolaisille henkilöpaperit. Mykkäsen menettely kertookin siitä, että ministeri joko ei tiedä mitä tekee, tai kyseessä on hänen oma epätoivonsa sen ongelman edessä, että esimerkiksi Irak ei ota vastaan Suomesta palautettavia edes rahalla (aiheesta aiemmin <a href="https://jukkahankamaki.blogspot.com/2018/09/mykistavan-ristiriitaista.html">täällä</a>).</p><p>Omasta mielestäni kyseinen keinottelu pitäisi lopettaa, ja Suomen tulisi heti katkaista kaikki nykyinen rahallinen tuki maalle, joka ei ota vastaan Suomesta käännytettyjä tai palautettaviksi tai karkotettaviksi määrättyjä. Muussa tapauksessa Suomen on irtauduttava EU:n turvapaikkapolitiikasta.</p><p>Lähtöselvitysten sijasta kannatan kyllä <em>saapumisselvityksiä </em>EU-maista palautettaville ja Tanskan pääministerin Lars Rasmussenin <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005709139.html">ehdottamia</a> <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250696-euroopassa-puuhataan-suurta-vastaanottokeskusta-eun-ulkopuolelle-idealle-tukea-jopa">karkotuskeskuksia</a> kaikille takaisin lähetetyille sekä kokoamisleirejä Euroopan suuntaan pyrkiville. Ongelmana tässäkin on, että mikään maa ei näytä suostuvan ottamaan niitä kontolleen, joten parasta olisi saada pysymään lähtijät omissa maissaan. Tämä on hyvä vaihtoehto, sillä sodan alaisissakin maissa vain osa maasta on yleensä väkivaltaisuuksien kourissa, ja taisteluita käydään vain pienillä ja rajatuilla alueilla.</p><p>Tästä ja monesta muusta maahanmuuttoon liittyvästä asiasta puhuimme Marko Ekqvistin kanssa Radio Vapaan Helsingin lähetyksessä tiistaina 26.2.2019 &rdquo;Koko kansan politiikkamessut&rdquo; -ohjelmassa. Esittelimme myös Perussuomalaisen puolueen viime perjantaina julkaisemaa <a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/Maahanmuuttopoliittinen-ohjelma-2019.pdf">maahanmuuttopoliittista ohjelmaa</a>. Lähetyksen voi katsella jälkikäteen <a href="https://youtu.be/QIZOw1aFsQY?t=28">tästä</a>, ja oman analyysini voi lukea teokseni <em><a href="http://hankamaki.pro/Kuinka%20Suomi%20korjataan.pdf">Kuinka Suomi korjataan?</a></em> luvusta 4.</p><p>&nbsp;</p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/QIZOw1aFsQY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/QIZOw1aFsQY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>Jukka Hankamäki</p><p>FT, VTT</p><p>Tutkija Suomen Perustassa</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkisessa sanassa ja politiikan piirissä on esitetty viime aikoina näkemyksiä, että turvapaikan hakemisen pitäisi tapahtua EU:n ulkopuolelle perustettavissa keskuksissa. Esimerkiksi Suomen Uutiset kirjoitti asiasta viime vuoden lopulla. Uuden Suomen mukaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti ajatuksen jo 2017, vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeen.

Aloite on vaikuttanut tyydyttävältä myös monien maahanmuuton vastustajien näkökulmasta. Se on luonut mielikuvan, että pakolaisten tulo vähenisi, jos asiaa käsiteltäisiin EU:n ulkopuolella. Tosiasiassa kyseisten keskusten perustaminen ei vähentäisi pakolaisten tuloa Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan vaan lisäisi sitä. Ajatuksessa onkin koira haudattuna.

Juuri mikään valtio ei ole halukas ottamaan väliasemia tai välilaskupaikkoja maaperälleen. Mikäli turvapaikkahakemuksen voisi jättää käsiteltäväksi jo paettavassa maassa, tämä puolestaan voisi tapahtua vain lähtömaan suostumuksella.

Ensinnäkään (1) tällöin kyseessä ei olisi aito pakolaisuus vaan paettavan hallituksen suojeluksessa tapahtuva siirtolaisuus, mahdollisesti elintasopakolaisuus, joka johtaa helposti niin sanottuun sosiaaliturvashoppailuun ja turvapaikkaturismiin. Oikeasti pakolainen ihmisestä voikin tulla vasta maasta lähdettyään. Geneven yleissopimuksen mukaan virallisesti henkilöstä tulee pakolainen vasta kun hänelle on myönnetty turvapaikka jostakin maasta, pois lukien kiintöpakolaiset (joilla on pakolaisasema YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan).

Toiseksi (2), jos EU:n ulkopuolisia käsittelykeskuksia perustettaisiin, ratkaisuvalta luovutettaisiin yksinomaan YK:n pakolaisviranomaisille, jotka tekisivät turvapaikkapäätökset. Tämä ottaisi valtioilta pois mahdollisuuden itse harkita ja soveltaa pakolaisuuden perusteita ja ratkaista hakemusten käsittely: hylkääminen tai hyväksyminen. Rajoilta käännyttämisen mahdollisuus menetettäisiin kokonaan. Tämä heikentäisi valtioiden mahdollisuutta päättää itsenäisesti rajavalvonnastaan ja väestöpolitiikastaan.

Kolmanneksi (3), jos käsittelykeskusten perustamiseen liitettäisiin lisäksi pakolaiskiintiöiden kasvattaminen Kai Mykkäksen (kok.) (ja monien muiden vaatimalla tavalla), niin sanottu taakanjako ei olisi enää valtioiden hyväksyttävissä tai hyväksyttävissä, vaan siitä tulisi järjestelmä. Juuri tätähän Mykkänen ajoi myös antaessaan tukensa Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration (GCM) -sopimukselle, jonka nimi suomeksi on ”globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta muuttoliikkeestä”.

Neljänneksi (4), jos myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkaisi käyttää GCM-sopimusta ratkaisujensa ohjenuorana, ei sopimus olisikaan enää puitesopimuksia löyhempi, vaan se alkaisi sitoa ja velvoittaa jäsenmaita ennakkoratkaisujen kautta. Tämän ketjuuntumisvaikutuksen tuloksena GCM toimisi voiteluaineena, kun pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukkosiirrot Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan jälleen käynnistyisivät. (Aiheesta aiemmin täällä ja täällä).

Johtopäätökseni on, että kaavaillun kaltaisia lähtöselvityksiä ei pidä EU:n ulkopuolelle perustaa, sillä ne mitätöisivät valtioiden suvereniteetin ja itsemääräämisoikeuden päättää omasta rajapolitiikastaan sekä siitä, keitä valtiot päästävät maahan ja keille ne myöntävät oleskeluoikeuden tai kansalaisuuden. Tämä olisi vastoin EU:n omia periaatteita.

Myös EU:n sisäministerien keskenään neuvottelema ja sopima pakolaisten siirtojärjestely, joka tunnetaan paremmin ”taakanjakosopimuksena”, on vastoin EU:ssa voimassa olevaa Dublin II -asetusta. Nykyään taakanjakoa kutsuaan EU-jargonissa ”pakotetuksi uudelleensijoitteluksi” ja ”pakotetuksi solidaarisuudeksi”.

Oma mielipiteeni on, että Dublin-asetusta pitää edelleenkin soveltaa ja käännyttää maahan pyrkivät laittomat maahanmuuttajat ensimmäiseen turvallisena pidettyyn maahan, jossa turvapaikkahakemus pitäisi jättää ja käsitellä.

Lähtöselvityksiä ei pidä perustaa lähtömaihin eikä maihinnousukeskuksia EU:n ulkorajojen lähettyville. Ei pidä myöskään luoda ilmasiltaa paettavista maista Eurooppaan. Hullunkurista tällaisessa toiminnassa olisi siirtolaisuuden virtaaminen länsimaihin lähtömaiden suojeluksessa. Aivan yhtä ristiriitaista on ollut sisäministeri Kai Mykkäsen tapa haalia Suomessa hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille passeja paetun hallituksen suopeudella.

Kaksilla korteilla pelaaminen paljastaa, että kyseessä ei ole aito pakolaisuus, kun paetun maan hallitus toimittaa pakolaisille henkilöpaperit. Mykkäsen menettely kertookin siitä, että ministeri joko ei tiedä mitä tekee, tai kyseessä on hänen oma epätoivonsa sen ongelman edessä, että esimerkiksi Irak ei ota vastaan Suomesta palautettavia edes rahalla (aiheesta aiemmin täällä).

Omasta mielestäni kyseinen keinottelu pitäisi lopettaa, ja Suomen tulisi heti katkaista kaikki nykyinen rahallinen tuki maalle, joka ei ota vastaan Suomesta käännytettyjä tai palautettaviksi tai karkotettaviksi määrättyjä. Muussa tapauksessa Suomen on irtauduttava EU:n turvapaikkapolitiikasta.

Lähtöselvitysten sijasta kannatan kyllä saapumisselvityksiä EU-maista palautettaville ja Tanskan pääministerin Lars Rasmussenin ehdottamia karkotuskeskuksia kaikille takaisin lähetetyille sekä kokoamisleirejä Euroopan suuntaan pyrkiville. Ongelmana tässäkin on, että mikään maa ei näytä suostuvan ottamaan niitä kontolleen, joten parasta olisi saada pysymään lähtijät omissa maissaan. Tämä on hyvä vaihtoehto, sillä sodan alaisissakin maissa vain osa maasta on yleensä väkivaltaisuuksien kourissa, ja taisteluita käydään vain pienillä ja rajatuilla alueilla.

Tästä ja monesta muusta maahanmuuttoon liittyvästä asiasta puhuimme Marko Ekqvistin kanssa Radio Vapaan Helsingin lähetyksessä tiistaina 26.2.2019 ”Koko kansan politiikkamessut” -ohjelmassa. Esittelimme myös Perussuomalaisen puolueen viime perjantaina julkaisemaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Lähetyksen voi katsella jälkikäteen tästä, ja oman analyysini voi lukea teokseni Kuinka Suomi korjataan? luvusta 4.

 

www.youtube.com/watch?v=QIZOw1aFsQY

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Tutkija Suomen Perustassa

 

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

]]>
3 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270420-pitaisiko-turvapaikan-hakemisen-tapahtua-eun-ulkopuolella#comments Euroopan unioni Maahanmuuttopolitiikka Pakolaisuus Turvapaikan hakeminen Wed, 27 Feb 2019 10:19:23 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270420-pitaisiko-turvapaikan-hakemisen-tapahtua-eun-ulkopuolella